Taide taipuu myös yhteisön käyttöön - Taidetyöpajat Me-talon kanssa

Me-talo on Me-säätiön ja Tampereen kaupungin yhteistyössä toteuttama hanke, joka tuo ihmisiä yhteen oppimaan uusia taitoja ja viettämään aikaa työpajoihin. Me-talon tavoite onkin edistää hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Toiminta alkoi Peltolammin koululla 28. lokakuuta.

Tamkin community-based art (yhteisöllisen taiteen) kurssin opiskelijat järjestivät kolme työpajaa Peltolammilla. Työpajoihin saivat osallistua kaikenikäiset taiteesta kiinnostuneet, mutta pajat oli suunniteltu erityisesti lapsia varten. Työpajojen teemoina olivat yhteisömaalaus, valokuvaus- ja puvustustyöpaja sekä piparkakku-työpaja.

Puuhailun lomassa lapset kertoilivat tarinoita joululahjatoiveista ja joulunvietostaan. Nykyään on kaiken maailman vitkutinta ja lelukomboa, joista en itse ollut koskaan kuullutkaan! Kaksikymmentä vuotta sitten olisin varmasti kertonut joulupukille kirjoittamastani kirjeestäni yhtä innoissani, ja toivonut luultavasti samankaltaisia leluja. Itsekin innostuin (taas) legoista, kun kuuntelin lasten juttuja!

Maalaustyöpajassa lapset saivat maalata vapaasti suurelle, yhteiselle pohjalle. Teemana olivat otukset, ja monet teokseen ilmestyneet hahmot saivatkin tekijöiltään nimiä ja taustatarinoita. Yhdessä ne muodostivat oman hauskan maailmansa, jossa otukset olivat kavereita keskenään ja menossa toistensa luo kyläilemään ja sukuloimaan.

Puvustustyöpajassa oli erilaisia naamiaisasuja ja -hattuja. Lapset saivat vapaasti pukeutua ja testailla erilaisia asusteita ja ottaa valokuvia itsestään ja toisistaan puvut päällä. TAMKin opiskelijat eivät jääneet pelkästään ohjaajiksi, vaan innostuivat itsekin työpajasta, niin kuin kuvista näkyy.

Jouluinen teema korostui etenkin piparkakkutyöpajassa, jossa lapset oppivat kärsivällisyyttä piparkakkujen herkkyyden äärellä. Karkkia ei kannata runtata katosta läpi (vinkiksi myös itselleni)! Lapsilla oli selvästi hauskaa ja he nauttivat luovasta toiminnasta. Työpajan lopputulokset olivat ihastuttavia!

Teksti: Anniina Pasanen 2017
Kuvat: Anniina Pasanen, Julia Matinniemi, Sari Tervaniemi

Kukkahattutädit Helsingin Kalasatamassa

Ninni Luhtasaari ja Jaana Ristola Kukkahattutäteinä

Ninni Luhtasaaren ja Jaana Ristolan, TAMKin kuvataideopiskelijoiden, Kukkahattutäti-valokuvat ovat esillä Helsingin Kalasatamassa Bermudan konteissa tämän viikonlopun ajan, sunnuntaihin 14.8. Kukkahattutädit on tammikuussa 2011 alkanut yhteisötaiteellinen projekti, jolla tekijät haluavat haluavat kiinnittää huomiota rasismikeskusteluun.

"Me julkeasti kannatamme ihmisten välistä tasa-arvoa, sekä muita kukkahattutädeille tyypillisiä arvoja, ja etsimme kaltaisiamme. Rasismia perustellaan sananvapaudella ja kasvojen antaminen rasismille on jopa trendikästä. Meidän mielestämme kukkahatut ovat trendikkäitä ja sopivat kaikille niille, jotka eivät hyväksy rasismia. Kaappamme siis termin", tekijät kertovat.

Kukkahattutäti-galleria netissä: Kukkahattutati.com
Bermudan merikontti, voittoa tavoittelematon kulttuuriryhmä: http://bermudahelsinki.blogspot.com/

Pizzakirkko yhdistää nopeuden ja merkitysten etsimisen

PIZZAKIRKKO
22.7. - 30.07.2011
Finlayson, Liikekeskus Siperia, Media 54 rakennus, 2. kerros
Satakunnankatu 18, Tampere.
Avoinna ma - su klo 10-16

Tasa-arvosta ei voi puhua liikaa. Hyväksyvään yhteisöön kuuluminen on hienoin tunne, jonka ihminen voi tuntea. Uskonnollisissa yhteisöissä erilaiset näkemykset ovat alttiita ajautumaan ristiriitoihin.

Uskonsa ja ominaisuuksiensa välillä valitseminen on ihmiselle rankka kokemus. Omaa uskoaan ei pitäisi joutua perustelemaan eikä ominaisuuksiaan kieltämään.

Viime vuonna Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta erosi yli 80 000 ihmistä ja samalla kirkkoon liittyi uusia jseniä enemmn kuin koskaan. Näiden yksilöiden valinnat kertovat muutoksesta, joka painottaa uskon tärkeyttä, mutta myös vaatimusta kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta.

Pizzakirkko yhdistää kaksi nykyajan ihmiselle ominaista piirrettä: nopeuden ja merkitysten etsimisen. Kirkko tarjoaa tyhjän pohjan, jonka jokainen saa täyttää omilla ajatuksillaan ja epäilyillään.

Toivotamme sinut tervetulleeksi Pizzakirkkoon tutkailemaan omaa uskoasi, uskottomuuttasi tai vaikkapa pizzalaatikon olemusta.

Ohjelma:

• Avajaiset perjantaina 22.7. klo 14  16. Musiikista vastaavat Jaakko Petokangas sekä duo Kaksi koiraa.
• Perjantaina 29.7. sekä lauantaina 30.7. kirkossa pianoa soittaa Hanna Jokinen.
• Lauantaina 30. päivä esiintyy lisäksi performanssitaiteilija Suvadeep Das

Kirkkotaidetta esill seuraavilta tekijöiltä:

• Virpi Niemisen alttarimaalaus
• Sanna Rissasen lyijylasityö
• Jesse Avdeikovin ylösnousemusta käsittelevä maalaus

Näyttelyn avautumista odotellessa kannatta käydä katsomassa Pizzakirkon rakentamisesta ja ajatuksesta kertova video:


Pizzakirkko from Eetu Niininen on Vimeo.


TERVETULOA!

Riikka Gröndahl
Kirkkosihteeri

Ismo Torvinen
Kirkkomestari

Kirkkosihteeri ja kirkkomestari aloittavat kolmannen vuoden opintonsa TAMKin kuvataiteen koulutusohjelmassa.

Linkit:
Kirkko on osa Jaa/Ei/Poissa näyttelyä

Gorillat kannustivat aiheuttamaan hämminkiä!

Amerikkalainen aktivistitaiteen ryhmä Guerilla Girls, joka on toiminut vuodesta 1985 lähtien, vieraili tiistaina ja keskiviikkona Tampereella. Gorillanaamareihin pukeutunut naiskaksikko sai aikaan kuhinaa Työväenmuseo Werstaalla, kun sadat ihmiset halusivat nähdä heidän luentonsa. Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijat olivat todella onnekkaita, kun koulu järjesti heille oman Guerilla Girls:in vetämän työpajan.

Guerilla Girls on urallaan keskittynyt naisten asemaan taidekentällä. Työväenmuseo Werstaalla yleisölle esiteltiin tempauksia, joissa naisten roolia taidemaailmassa oli purettu hauskojen, mutta samalla pistävien julisteiden, katuvarsimainosten ja lehtisten kautta. Sissityttöjen viesti oli selkeä: tutkikaa taustoja, pyrkikää nostamaan epäkohtia esille ja tehkää se uudella, hauskalla tavalla.

Keskiviikkona pidetyssä työpajassa opiskelijat pääsivät käytännössä kokeilemaan millaista on suunnitella aktivistitaidetta. Guerilla Girls aloitti työpajan kertomalla heidän omasta suunnitteluprosessistaan ja pyysi sen jälkeen kaikkia työpajaan osallistuneita kertomaan, mihin epäkohtaan he haluaisivat puuttua. Opiskelijoita kiinnosti sukupuolten välisen tasa-arvon lisäksi kulutuskulttuurin puuttuminen, seksuaalivähemmistöjen asema, ympäristö ja äärioikeiston nousu Suomessa. Työpajan vetäjien pitkä kokemus ja innokkuus kannustivat opiskelijat suunnittelemaan omat aktivistiset taidetekonsa vain kahdessa tunnissa. Työpajan lopuksi esiteltiin viisi uutta projektia, joiden lopulliseen toteutukseen Guerilla Girls antoi vielä tukun käytännön ohjeita. Uutta, aktivistista kulttuurihäiriköintiä on siis luvassa!

Guerilla Girlsin vierailu Tampereella oli osa Sissit, tissit ja tasa-arvo tapahtumaa, johon myös Tampereen ammattikorkeakoulun Ikuinen galleria osallistui. Katso Ylen Hämeen uutisista, kun Guerilla Girls vierailee Ikuisessa galleriassa: 
http://areena.yle.fi/video/1303836323787

Teksti: Mari Ljokkoi
Kuvat: Juha Suonpää
|||

I A&M CREATIVE -teos syntyy yhdessä

Piirtäjä nro 13

Ensimmäisen vuoden Elotv-opiskelijat Kaisu Jansson, Anna Hämäläinen, Reeta Laine ja Sanni Juhanen toteuttavat tänään 6.4. koulun kahviossa yhteisötaidetapahtuman, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan:

Olemme tekemässä I A&M CREATIVE tapahtumaa/taideteosta/kokeellista lyhytelokuvaa. SINÄKIN VOIT OSALLISTUA! Mitä pitää tehdä?

1.Ota itsellesi vuoronumero

2.Kun numerosi sanotaan, mene jatkamaan piirustusta, mikä on aloitettu vaneerilevylle.
Voit piirtää mitä tahansa haluat, kunhan et kumoa muiden piirtämiä asioita. Jatkaa voit tietenkin toisen aloittamaa ja se on jopa suotavaa!

3.Seiso teoksesi takana! Kun olet valmis, otetaan sinusta vielä 12 kuvaa kokeellista stop motion-lyhytelokuvaa varten, jossa piirustus hiljalleen rakentuu.

4.Viimeisenä laita nimesi ja sähköpostiosoitteesi listaan, jotta saat tiedon kun lopullinen elokuva on valmis ja youtubessa. Sekä lopullisen taideteoksen että elokuvan voi nähdä myös TAFF:ssa ja jos olet osallistunut tähän tapahtumaan facebookissa, elokuva laitetaan myös sinne!

Tarkoituksena on siis tehdä taideteos, johon voivat osallistua muutkin kuin kuvislinjalaiset ja elokuvan kuvaukset, johon muutkin kun elokuvalinjalaiset ovat tervetulleita!

Projekti on osa ykkösten Tapahtumatuotannon kurssia.

Kuka on kukkahattutäti?

Kukkahattutäti on muodostunut niin mainioksi termiksi maahanmuuttokriittisten keskusteluissa, että siitä täytyy ottaa kaikki ilo irti. Ennen tiukkapipoinen moraalinvartija kipitti kokouksiinsa muhkeassa kukkahatussaan ja tiesi, miten muiden kuului elää. Nykyään maahanmuuttokriitikko tietää, kuinka muiden kuuluu elää, ja kertoo sen internetissä nimimerkin takaa. Näissä keskusteluissa kukkahatun saa päähänsä henkilö, joka kannattaa ihmisten välistä tasa-arvoa, kyseenalaistaa rasistiset tunnekuohut ja tekee valintoja ympäristön puolesta.

Me ainakin julkeasti kannatamme ihmisten välistä tasa-arvoa, sekä muita kukkahattutädeille tyypillisiä arvoja, ja etsimme kaltaisiamme. Rasismia perustellaan sananvapaudella ja kasvojen antaminen rasismille on jopa trendikästä. Meidän mielestämme kukkahatut ovat trendikkäitä ja sopivat kaikille niille, jotka eivät hyväksy rasismia. Kaappaamme siis termin.

Avasimme yhteisötaiteellisen valokuvagallerian osoitteeseen www.kukkahattutati.com . Osallistua voit lähettämällä oman kukkahattukuvasi osoitteeseen kukkahattutati.com[ät]gmail.com.

Iloisin terveisin,

Ninni Luhtasaari ja Jaana Ristola taiteen koulutusohjelmasta
|||

Youth as Refugees matkalla kohti Euroopan rajoja

Sankt Peter, entinen kirkko ja nykyinen kulttuurikeskus

Youth as Refugees –yhteisötaideprojekti kutsuttiin jo toiseen näyttelyyn Saksassa. Aiemmin Dortmundin Inter-cool 3.0 –näyttelyssäkin esillä ollut työ kutsuttiin mukaan Frankfurtissa järjestettyyn Grenzlinien/Borderlines 2 -näyttelyyn.

Grenzlinien 2 järjestettiin Frankfurt am Mainin Sankt Peter-kulttuurikeskuksessa 20.-24.11.2010. Näyttelyn teema oli maantieteelliset rajat ja niiden ylittäminen ja se esitteli siirtolaisuudesta ja pakolaisten vaikeuksista kertovia teoksia kolmeltatoista eri taiteilijalta ja taiteilijaryhmältä. Taidenäyttelyn lisäksi Sankt Peterissä järjestettiin keskustelutilaisuus Euroopan rajoista ja maahanmuuttopolitiikasta sekä teatteriesityksiä.
Grenzlinienin nettisivut

Jaana Ristola laittamassa Youth as Refugees –sivustoa esille

Youth as Refugees –ryhmän jäsenet Anna Knappe ja Jaana Ristola matkustivat Frankfurtiin auttamaan näyttelyn rakentamisessa ja osallistumaan avajaisiin. Frankfurtissa näyttelyn ideoinnista ja toteutuksesta vastannut kuvataiteilija Raul Gschrey piti TAMKin opiskelijoista hyvää huolta kierrättäen heitä tutustumassa kaupungin taide-elämään. Frankfurtissa olikin juuri kyseisenä viikonloppuna avoimien ovien päivät ateljeissa ja useissa gallerioissa, joten matka tarjosi sekä taide-elämyksiä että arvokasta tietoa kuvataiteilijan ammatissa toimimisesta Euroopassa.

Anna Knappe Sankt Peterissä Alex Wolfin valokuvasarjan ”Ramadan in Calais” vieressä

Vaikka Frankfurtilla on maine liike-elämän ehdoilla elävänä pankki- ja kauppakaupunkina, on siellä myös erittäin aktiivinen taiteilijayhteisö, joka järjestää tapahtumia ja näyttelyitä ja pitää yllä monipuolista kulttuurielämää. Frankfurtissa taide ei rajoitu vain galleriatiloihin ja museoihin vaan se tuodaan kaupunkilaisten luokse kaduille ja erilaisiin väliaikaisiin taidekeskuksiin, joita on perustettu mm. tyhjiin liiketiloihin. Myös Grenzlinienin näyttelypaikkana toiminut Sankt Peter on rakennettu alunperin kirkoksi, mutta toimii nykyisin kulttuurikeskuksena.

Anna Knappe

Youth as Refugees

'Youth as Refugees' Arktista vimmaa festivaalilla

Youth as Regugees yhteisötaideprojeti on kutsuttu INSIDE / OUTSIDE mediataidenäyttelyyn, joka on esillä 3.-7.11. Arktista vimmaa -elokuvajuhlilla Rovaniemellä.

"INSIDE / OUTSIDE esittelee joukon teoksia, joissa tutkitaan ulkopuolisuuden ja kuulumisen kokemuksia ja niiden välisiä rajapintoja. Teokset ovat esillä Rovaniemen keskustan tyhjissä liiketiloissa ja näyteikkunoissa. Näyttelykeskus ja osa teoksista sijaitsee Sampokeskuksessa, josta saa opaskartan näyttelyyn."

Näyttelyn ovat koonneet mediataiteilijat Minna Rainio and Mark Roberts.

Youth as Refugees on toteutettu yhdessä Suomesta turvapaikkaa hakevien afgaani-, kongolais- ja somalinuorten kanssa. Sivusto kertoo pakolaisnuorten kodittomuudesta, elämästä laitoksissa ja yrityksestä sopeutua vieraaseen yhteiskuntaan. Suomeen tulleiden nuorten elämässä nousevat toistuvasti esiin kysymykset oikeudesta käydä koulua ja elää tasavertaisesti yhteiskunnassa muiden nuorten kanssa.

Youth as Refugees projektin ovat tuottaneet opiskelijamme kuvataiteilija Pekka Niskasen ohjauksessa.
Youth as Refugees
Arktista vimmaa - elokuvajuhlat
INSIDE / OUTSIDE mediataidenäyttely
Lue aiemmat jutut Youth as Refugees -projektista

Martta Tuomaalalle ja Essi Laurilalle RUHR.2010 Young Europe Award

Dortmundissa 16.-19.9. järjestetyllä SEE YOU –festivaalilla palkittiin kuvataiteen koulutusohjelman opiskelijoiden, Martta Tuomaalan ja Essi Laurilan projekti ”Speech Bubbles@city”. Projekti sai festivaalin kansainvälisen palkinnon ”RUHR.2010 Young Europe Award”. Lasten- ja nuorten kulttuuria esittelevä SEE YOU –festivaali on osa vuoden 2010 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumia Ruhrin alueella. Festivaaliin osallistui satoja nuorille suunnattuja projekteja eri puolilta Eurooppaa.

”Speech Bubbles@city” -projektia kehitettiin kuvataiteen koulutusohjelmassa yli vuosi ja sen ensimmäinen versio oli esillä Tampereella Työväenmuseo Werstaan ”Promoting Changes” –näyttelyssä. Projekti kutsui nuoria toteuttamaan sarjakuvia aiheista, joita nuoret eivät ole saaneet tai uskaltaneet tehdä. Sarjakuvat olivat esillä Itäiselläkadulla Plevanan tiiliseinässä touko-kesäkuussa 2010.

SEE YOU –festivaalin jury kiinnitti arviossaan huomiota Tuomaalan ja Laurilan projektin julkiseen esittämiseen sekä projektin toteuttamiseen nuorten omilla ehdoilla. Martta Tuomaala järjesti myös Dortmundissa SEE YOU –festivaalin kutsusta sarjakuvatyöpajan, johon osallistui nuoria tšekkiläisiä musiikin ja teatterin opiskelijoita.

”Speech Bubbles@city” oli yksi harvoista festivaalin projekteista, joissa nuoria lähestyttiin heidän omista lähtökohdistaan käsin. Tšekkiläiset nuoret keskittyivät kertomaan sarjakuvissaan onnellisesta tulevaisuudestaan, kun taas tamperelaisnuoret olivat toteuttaneet sarjakuvia sananvapauden tarpeesta sekä yhteisöjen ja yhteiskunnan ongelmista.

Kuvassa Dortmundin Speech Bubbles@City -työpajaan osallistuneet tšekkiläiset nuoret. Vasemmalta oikealle Zdena Horackova, Petra Novakova, Daniela Drozenova, Monika Nemeckova, Edita Valaskova, Jan Holinsky ja Martin Kriz.

Kuva: Martta Tuomaala

Nuoret pakolaiset kansainvälistävät Suomen

Anna Knappe, Timo Piikkilä, Mari Ljokkoi, Juuso Oksala, Jaana Ristola js Dimitri Okulov Dortmundissa
Inter-Cool 3.0 –näyttelyrakenteiden seassa. Näyttely avataan Dortmundin MedienKunstVereinissa 17.9.

- Youth as Refugees avautuu huomenna

Suomen valtion johto, yritykset ja korkeakoulut ovat löytäneet yhden asian, josta ne ovat samaa mieltä. Se on kansainvälistyminen.

Erilaisissa seminaareissa, juhlapuheissa ja strategioissa käydään läpi sitä, miten maailmalle oikein hyökätään. Youth as Refugees –projektissa kansainvälistyminen tehtiin toisin päin. Kuvataiteen opiskelijat Anna Knappe, Jaana Ristola ja Timo Piikkilä suuntasivat vastaanottokeskuksiin Lammille, Turkuun ja Kotkaan työskentelemään yhdessä nuorten turvapaikanhakijoiden kanssa.

Vastaanottokeskuksissa opiskelijat tutustuivat nuorten turvapaikanhakijoiden arkeen, kuvasivat sitä ja opettivat nuoria itse kuvaamaan elämäänsä.

Projekti alkoi marraskuussa 2009 ja kymmenen kuukauden aikana videomateriaalia on syntynyt satoja tunteja. Youth as Refugees –sivustolle on koottu näitä videoita, jotka tuovat pakolaisnuorten näkökulman julkisuuteen. Youth as Refugees –projektiin on osallistunut myös elokuvan ja television koulutusohjelman opiskelijat Dimitri Okulov ja Juuso Oksala, kuvataiteen opiskelija Mari Ljokkoi, sekä kuvataiteilija Pekka Niskanen.  

Millainen on kansainvälinen Suomi, jossa sotaa paenneet nuoret odottavat kohtuuttoman pitkään oleskelulupapäätöksiä? Odotellessa heillä ei useinkaan ole mahdollisuutta käydä koulua tai saada virallista suomenkielen opetusta. Arkeen kuuluu nuoria kuulustelevat viranomaiset ja poliisi, mutta omaan perheeseen on usein mahdotonta saada yhteyttä.

Kansainvälinen ja yhteisötaiteellinen Youth as Refugees –sivusto avautuu 15.9.2010 osoitteessa http://youthasrefugees.com. Projekti on myös mukana Inter-Cool 3.0 –näyttelyssä Dortmundissa.

Mari Ljokkoi

Inter-Cool 3.0
Lue aiemmat jutut Inter-Cool -näyttelystä

Koe 4m² Camera Obscura neulansilmäkameraprojekti videolla

4m² -projekti on camera obscura jonka ovat rakentaneet neljä TAMKin kuvataiteen opiskelijaa: Liisa Hietanen, Niina Huovinen, Viliina Koivisto ja Laura Rytkönen. Kamera oli avoinna yleisölle Tampereen Laukontorilla viikon 8.-16.5.2010.

4m² -projekti oli yksi  Tampere Art Factory tapahtumista.

Alla olevista videoista saat aavistuksen siitä, mitä katsoja kameran sisällä näki:


4m2 - camera obscura project: In a camera from Liisa Hietanen on Vimeo.



4m2 - camera obscura project: Clouds from Liisa Hietanen on Vimeo.


4m2 - camera obscura project: view on Laukontori from Liisa Hietanen on Vimeo.


4m2 - camera obscura project: Crane on Satamakatu from Liisa Hietanen on Vimeo.
|||
Lue lisää:
Tästä blogista
Facebook-tapahtuma
Projektin verkkosivut
Tampere Art Factory

Aurinko paistaa: nyt Camera Obscuraan Laukontorille

Äitienpäivänä kamera oli toiminnassa pilvistä huolimatta

Neljä kuvataiteen opiskelijaa pystytti viikonvaihteessa neulanreikäkameran Tampereen Laukontorille. Kamera on tilava, sen sisälle voi mennä ja ihailla maisemia kameran silmin. Kamera on ollut avoinna pilviselläkin säällä, ja toiminut mukavasti, mutta täyteen loistoonsa Camera Obscura pääsee auringonvalossa. Sateen aikana kamera pysyy kiinni.

4m² -projekti on toiminnassa klo 10-19 ensi sunnuntaihin 16.5. saakka. Varmista aukioloajat projektin kotisivuilta/Facebookista.

4m² -projektin takana on neljä TAMKin kuvataideopiskelijaa: Niina Huovinen, Liisa Hietanen, Laura Rytkönen ja Viliina Koivisto

4m² kotisivut  
4m² Facebookissa
4m² on Tampere Art Factory tapahtuma
|||  

4m² -neulansilmäkameraprojekti Laukontorilla Tampereella 8.5. alkaen

4m² -projekti on neljän kuvataideopiskelijan rakentama sisään käveltävä neulansilmäkamera. Vuosi sitten kamera käänsi ylösalaisin Ruoholahdentorin Helsingissä ja siirtyy nyt Tampereelle Laukontorin laitaan. Laukontorin ympäristö toistuu kameran sisällä nurin kurin. Liikkuva, limittyvä, auringonvalon mukaan kirkastuva ja himmenevä maisema on yhtä aikaa tuttu ja vieras. Kamera ei tallenna mitään, se on koettavissa ainoastaan sisään astumalla.

Maisemat avataan Laukontorilla äitienpäiväviikonloppuna 8.-9.5.2010 kello 10-19. Tästä eteenpäin kamera on auki arkisin hyvällä ilmalla ja viikonloppuna 15.-16.5. klo 10-19. Tervetuloa!

HUOM. TAPAHTUMALLA ON SÄÄVARAUS. Kameran toiminta on riippuvaista auringonvalosta. Ilman valoa, eli sateella tai hyvin pilvisellä säällä, näkymä kameran sisällä jää himmeäksi. Tästä syystä kamera ei ole auki huonolla säällä. Voit tarkistaa projektin kotisivulta tai Facebookista varmistuneet aukioloajat.

4m² kotisivut  
4m² Facebookissa

4m² -projektin takana on neljä kuvataideopiskelijaa: Niina Huovinen, Liisa Hietanen, Laura Rytkönen ja Viliina Koivisto


4m² on Tampere Art Factory tapahtuma
|||

Perhe-esityksessä kahden päivän aikana 140 kävijää

Kuva: Daniel Stolle

Laura Rytkösen yhteisöllinen animaatioprojekti Perhe-esitys veti viikonloppuna Ikuiseen Galleriaan lähemmäs 140 kävijää. Kolmen päivän aikana galleriassa kuvattiin perheaiheinen animaatio. Galleria oli lauantain ja sunnuntain auki yleisölle, joka tallentui animoidun perheen taustalle ilmestyväksi ja katoavaksi yhteisöksi.

Viikonloppuna kuvatun animaation voi nähdä kokonaisuudessaan MEGAGAGAA näyttelyssä 7.–23.5. Galleria Nottbeckissä.

Perhe-esitys on toisen vuoden kuvataiteen opiskelijan Laura Rytkösen projekti, joka valittiin edustamaan Ikuista Galleriaa Pirkanmaan Taidesuunnistuksessa. Työryhmässä olivat mukana Liisa Hietanen, Niina Huovinen ja Viliina Koivisto animoimassa nukkeja, Nalle Mielonen kuvaamassa ja Daniel Stolle dokumentoimassa tapahtumaa.

Teksti: Laura Rytkönen
Kuvat: Nalle Mielonen ja Daniel Stolle

Galleria Nottbeck (Satakunnankatu 17, Tampere) löytyy Finlaysonin Media 54 rakennuksesta.
MEGAGAGAA näyttely on osa Tampere Art Factory -festivaalin tarjontaa.

MEGAGAGAA (Kotisivu TAFfin sivuilla)
MEGAGAGAA (Facebookissa)

Kuva: Nalle Mielonen

Perhe-esitys – yhteisöllinen animaatioprojekti

Ikuisessa Galleriassa 
Perhe-esitys – yhteisöllinen animaatioprojekti
Laura Rytkönen
osana Pirkanmaan Taidesuunnistusta, kohde 50
avoinna yhden viikonlopun
lauantaista sunnuntaihin 24. – 25.4.2010 klo 11 – 17
Finlaysoninkuja 3 Tampere
Kahvia tarjolla!


Esillä on valmiita animaatiota sekä animaation valmistuminen

Gallerian keskellä on pöytä, jonka päällä on viitteellinen koti. Pöydällä viisi nukkea esittää työryhmän liikuttelemana lyhyitä tarinoita erilaisista perheistä. Pienetkin tilanteet paljastavat jotain perheen sisäisistä suhteista ja niihin liittyvästä vallasta. Perhe-esityksessä yhteen kietoutuu perheen toisaalta julkinen toisaalta piilotettu luonne. Jokainen voi nähdä nuket, mutta niiden välinen toiminta on niin hidasta, ettei sitä voi havaita kun vasta jälkikäteen, valmiista animaatiosta. Nukkejen esittämät tarinat on kerätty mm. lehdistä ja keskustelufoorumeilta ja ne osittain improvisoidaan.

Animaatiota kuvataan kaksi päivää galleriassa, joka on auki yleisölle. Nukkejen kodissa ei ole seiniä, joten kävijät tallentuvat animaation taustalle ilmestyvänä ja katoavana joukkona. Tarinoista jo valmistuneet animaatiopätkät ovat esillä galleriassa viikonlopun ajan.

Tule kahville animaatioon!

Laura Rytkönen opiskelee toista vuotta kuvataidetta Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hän työskentelee tällä hetkellä animaation, piirustuksen ja yhteisöllisten projektien parissa.

Taidesuunnistuksen kohteet löydät osoitteesta
www.taidesuunnistus.net

Ikuinen Galleria on Finlaysonin alueella osoitteessa Finlaysoninkuja 3. toimiva taidetila, jossa esitellään tuoretta ja kiinnostavaa nykytaidetta. Sen tärkein tavoite on mahdollistaa Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän koulutusohjelmien opiskelijoiden kokeileva näyttelytoiminta. Lisäksi se toimii näyttelytilana myös muiden taidekoulujen opiskelijoille ja opettajille Suomessa ja ulkomailla.
|||
Ikuinen Galleria
Ikuinen Galleria (Facebookissa)
Ikuisen Gallerian aikaisemmat näyttelyt (TTVO blogi)
|||

Taiteen keskustoimikunta ja AVEK tukevat TTVO:n kuvataiteen työryhmää

Härmälän ryhmäkodin nuoret ja TTVO:n opiskelijat rasisimin vastaisessa juhlassa Tampereella 21.3.Kuuselan Seniorikeskuksessa

Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden näyttelyyn Dortmundiin toteuttavalle yhteisötaideteokselle on myönnetty Taiteen keskustoimikunnan apuraha sekä AVEK:n tutkimus- ja kehittelytukea.

“Nuoruus Pakolaisena” Youth as Refugees -työnimellä kulkevan projektin toteuttavat kuvataiteilija Pekka Niskanen ja taiteen opiskelijat Anna Knappe, Timo Piikkilä ja Jaana Ristola yhdessä Lammin vastaanottokeskuksen ja Härmälän ryhmä- ja ryhmäperhekodin nuorten turvapaikanhakijoiden kanssa. 

AVEK:n (Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus) tutkimus ja kehittelytuki Vieteri on tarkoitettu audiovisuaalisen ilmaisun uusien muotojen ja kerronnallisten mahdollisuuksien kehittämiseen. Nuoruus pakolaisena -projektia ovat tukeneet myös Työväenmuseo Werstas sekä Suomen Pakolaisapu ry. Projektin aikana työryhmä opettaa nuoria kuvaamaan ja editoimaan videoita, joissa nuoret pääsevät kertomaan elämästään vastaanottokeskuksissa. Valmiista videoista koostetaan internet-sivusto, joka avataan kesällä 2010.

Myös muut taiteen opiskelijoiden projektit Dortmundin Inter-Cool 3.0 -näyttelyyn edistyvät vauhdilla. Blogissa on aiemmin uutisoitu näyttelystä tammikuussa otsikolla “Kuvataiteen opiskelijat samaan näyttelyyn Damien Hirstin kanssa”  ja elokuussa 2009 otsikolla "TTVO Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden näyttelyssä Dortmundissa 2010."

Inter-Cool 3.0 –näyttely avataan syyskuun 17. päivä Dortmundissa, jonka jälkeen se on esillä myös Wienissä, Leedsissä ja Tampereella.


Teksti: Pekka Niskanen ja Anna Knappe

Inter-Cool 3.0
Youth as Refugees (valmis, lisätty 4.11.2010)
|||

Aikuisopiskelijana kuvataiteen koulutusohjelmassa, osa 2

Aikuisopiskelijana kuvataiteen koulutusohjelmassa

Nuorten amk-yhteishaku on päättymässä, ja yhteishaku aikuisten koulutukseen alkaa 14.4. Tässä 30.4. päättyvässä haussa on mukana TAMKin kuvataiteen koulutusohjelma, jossa on 15 aloituspaikkaa. Julkaisemme koulutusohjelmasta aiemmin valmistuneiden kirjoituksia kolmessa osassa. Carita Berg ja Soile Iivonen kertoivat kokemuksistaan viime lauantaina, Helinä Hukkataival ja Tiina Tuurna ensi maanantaina. Tänään kertoo Raija Pullinen:

Uusia oppeja ja yhteisötaideprojekteja

Opiskelin TAMK:n kuvataiteilija (AMK) -tutkintoon johtavassa aikuisten kuvataiteen koulutusohjelmassa vuosina 2006-2008.
Tuntui fantastiselta heittäytyä taas yli kymmenen vuoden tauon jälkeen päätoimisesti opiskelemaan ja kokeilemaan uusia asioita. Varsinkin uudet grafiikan valokuvapohjaiset menetelmät, kokeileva kuvanveisto jääveisto-osuuksineen ja ympäristötaide herättivät uusia näkökulmia taiteen tekemiseen.

Myös valokavaukseen tuli uusia vinkkejä ja videotaide raotti sen verran oveaan, että innostuin ja hain valmistuttuani työn ohessa suoritettavaan viikonloppuisin toteutettavaan videotaiteen erikoistumisryhmään. Sitä on tarkoitus hyödyntää yhteisötaideprojekteissa, joita jatkan edelleen koulutuksen jälkeen.

Meillä oli koulutuksen aikana paljon kiinnostavia keskusteluja taiteesta ja sen tekemisestä useista eri näkökulmista. Ryhmämme koostui eri alueen taiteilijoista, eli kaikilla oli jo jokin taidepuolen tausta ja kokemusta sekä vahvoja näkemyksiä. Oli maalareita, performanssitaiteilija, kuvanveistäjä, graafikko, lavastaja, videotaiteilija, taidekasvattaja sekä graafinen suunnittelija ja ikähaarukkakin oli alle kolmikymppisistä yli viisikymppisiin.

Minulla oli taustalla viriketoiminnan ohjausta laitoksissa ja yhteiskuntatieteiden opintoja, joten lopputyökseni valikoitui luontevasti yhteisötaideprojektit. Näistä minulla oli opinnäytetyönäyttely Helsingissä Eduskunnan kirjastossa.
Opinnäytetyönäni toteutin erilaisia yhteisötaideprojekteja, joiden tavoitteena oli välittää yhteiskunnassa usein sivuun jäävien ryhmien arvoja ja viestejä päättäjille ja muille kansalaisille.

Yhteisötaide jäi minun jutukseni. Nyt olen aloittamassa yhteisötaideprojekteja saamelaisten kanssa. Kanavat ovat olemassa ja toivottavasti pian rahoituskin. Tutustumismatkalla Lapissa helmikuussa kuvailin videotaiteen ryhmää varten videota ja stillkuvia.
Pakkasta oli enimmillään – 35 astetta ja kamerat olivat lievässä talvihorteessa. Jotain sain onneksi kuvattuakin. Moottorikelkalla ääriarktisissa olosuhteissa liikkuminen, vierailu Raittijärven saamelaiskylässä 36 kilometrin päässä lähimmältä tieltä ja saamelaisten rikas kulttuuri tekivät vaikutuksen.

Uskon, että yhteisö- ja ympäristötaide ovat tulevaisuuden juttuja. Taide arjessa ja ympäristössä sekä kasvava yhteiskunnallinen vaikuttaminen taiteen keinoin myös yhdessä muiden kansalaisten kanssa rikastuttaa yhteistä arkikulttuuriamme. Minun kohdallani uusi sukellus taiteen maailmaan ja yhteisötaiteeseen rikastutti ja rikastuttaa henkilökohtaista elämääni.

On upeaa, että meillä on Suomessa mahdollisuus vielä aikuisena opiskella uutta tai täydentää ammattitaitoamme yhteiskunnan tuen turvin. Se on etu myös yhteiskunnalle. Ammattitaito ja selviytyminen ja jaksaminen työelämän haasteissa on tärkeää. Eihän se opintotuki suuren suuri ole, mutta mahdollistaa kuitenkin opiskelun monelle. Tätä mahdollisuutta ei monissa muissa Euroopan maissa ole ilman paksua lompakkoa. Minullakin on vielä suunnitelmissa opiskella lisää.

Raija Pullinen
Kuvataiteilija (AMK), yhteisötaiteilija

Aikuisten kuvataiteen koulutusohjelman esittely
Hakuopas
Kaikki blogiartikkelit aikuisten kuvataiteen koulutusohjelmasta

Kuva: Yhteisötaiteilijan arkea. Taiteilija Pullinen tuplatoppavaatteissa Lapissa saamelaisalueisiin tutustumassa. Lämpötila -35 C.

Juttusarjan on koonnut aikuisten kuvataiteen koulutuksen vetäjä, kuvataiteilija Sari Tervaniemi.

Valon voimat - osa 4

TAMKin kuvataiteen koulutusohjelman Mediataidenäyttely-kurssilla osallistuttiin Isse Karstenin kuratoimaan kaupunkitaidefestivaaliin – Valon voimat - Helsingissä, Hakaniemessä 14-23.11.2008.

Tämä on neljäs ja viimeinen osa juttusarjasta, jossa TAMKin kuvataiteen koulutusohjelman opettaja Sari Tervaniemi esittelee Valon voimat taidenäyttelyssä esillä olleita töitä.

Martta Tuomaalan Stop yksipuolisuudelle! -yhteisötaideteos on vastaisku Stop töhryille! –kampanjalle. Perjantaina ja lauantaina 21. Ja 22.11. maalataan ja piirretään Elokolossa, Hakaniemessä, kylttejä joissa tekijät voivat ilmaista mitkä asiat eivät ole heidän mielestään hoidettu reilusti. Sunnuntaina 23.11. klo 14 lähtien etsitään sopivia paikkoja joissa tekijä haluaa tulla valokuvatuksi kylttinsä kanssa. Kuvat tulevat esille virtuaaligalleriaan. Teos etsii uusia vaikuttajia ja monipuolisia näkökulmia.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen voi olla tarttuvaa. Stop töhryille! on antanut Tuomaalalle kampanjakärpäsen pistoksen joka nyt on vaarassa levitä Kallion kaupunginosassa. Yhdessä työskentely jonkin projektin parissa on yksi tehokkaimpia tapoja lähentää ihmisiä, tämä projekti on hieno esimerkki kuvataiteen tehtävästä aktivoivana hyvinvoinnin tuottajana yhteiskunnassa.


Karoliina Paapan Valokuvia-projekti on toteutettu valolaatikoihin jotka on ripustettu puoliympyrän muotoon. Lavastetuissa valokuvissa nuoret aikuiset esiintyvät varastonomaisessa tilassa. Kuvissa poseeraavat henkilöt ovat valinneet identiteettinsä ja haluavat tuoda niitä esiin muotikuvantyylisissä kuvissa.

Karen Blixenin terävä huomio – Naamiostasi sinut tunnetaan - toimii edelleen. Ulkoasu ja ulkonäkö sinänsä on voimakas itsensä toteuttamisen foorumi ja kaikille avoin. Erityisen tärkeä tämä esittämisen foorumi on nuorten eri yhteisöille ja niille jotka haluavat olla katu-uskottavia. Teos sopii metroasemalle jonka nuoret ovat ottaneet hengailupaikaksi.

Vera Arjoman käsitetaideteos Sleepwalker on löydettävissä eri ilmoitustauluilta Kallion alueella. Teos on A-5 kokoinen ilmoitus jossa pyydetään lähettämään sähköpostia nimimerkille Sleepwalker jos omaa havaintoja jumalasta / jumalista. Teoksessa etsitään halukkaita keskusteluun kokemuksista tai ajatuksista jumalista.

Yleensä kadulla kulkijoille tyrkytetään erilaisia lappusia joissa yritetään saada kannattajia omalle uskonnolle. Tämä teos etsii erilaisia käsityksiä jumalista ja yrittää luoda väljää ja vapaata yhteisöä ja keskustelufoorumia tuputtamatta mitään. Arjoma on halukas kehittämään yhteisölle erilaisia tapoja ilmaista ajatuksiaan sähköpostikeskustelujen jälkeen.

Katariina Myllärin performanssi tapahtui Koko-teatterin lämpiössä Pitkän sillan korvassa Memory Traces -festivaalin aikaan. Mylläri sekoittaa teoksessaan performanssin ja teatterin traditioita. Katsojat saivat kommentteja jotka tuntuivat liian yksityisiltä. Kommentit aiheuttivat hämmennyksen tunteita, naurua ja pelkoa siitä, että mihinkähän heitä ollaan vetämässä mukaan. Mylläri meni mm. Makamaan lämpiössä virvokkeita nauttivien pöydälle yritettyään ensin siirtää heidän henkilökohtaisia tavaroitaan. Arvaamaton esitys näytti yhtä aikaa sekä pelottavan että imartelevan teatterin katsojia väliaikahetkenä.

Teatteriyleisö sai virkistävän kokemuksen osoittaa rohkeuttaan ja osallistua esitykseen, jossa oli piirteitä stand-up komediasta ja vakavasta henkilökohtaisesta parisuhdekeskustelusta.



Omassa valokuvateoksessani Hakis halusin näyttää kauniin hetken Hakaniemen metroasemalla. Tiistaina 4.11. 2008 odottelin Hakaniemen metroasemalla, että tapahtuisi jotain kaunista. Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui isä ja tytär. Isä otti tyttärensä kädestä kiinni. Se oli kaunista. Otin heistä kuvan ja asetin sen esille suurikokoisena mustesuihkutulosteena kuvauspaikalle.

Valon voimat

Teksti: Sari Tervaniemi

Valon voimat - osa 3

TAMKin kuvataiteen koulutusohjelman Mediataidenäyttely-kurssilla osallistuttiin Isse Karstenin kuratoimaan kaupunkitaidefestivaaliin – Valon voimat - Helsingissä, Hakaniemessä 14.-23.11.2008.

Tämä on kolmas osa juttusarjasta, jossa TAMKin kuvataiteen koulutusohjelman opettaja Sari Tervaniemi esittelee Valon voimat taidenäyttelyssä esillä olleita töitä.

"Satu Leppäsen ja Mikko Tapion Bätmän valoteos toteutui pahamaineisen Sörnäisen metroaseman lähellä, Kurvissa. Metroaseman edessä olevalla aukiolla liikkuu paljon eriasteilla olevia päihde- ja huumeongelmaisia. Gotham Cityssä taivaalle heijastuu Batmanin merkki kun apua on tulossa. Sörnäisissä tarvitaan kipeästi apua. Perjantai-iltana 14.11. ilmestyi erään kerrostalon seinään valokiila jossa oli Bätmanin merkki.

Valitettavasti apua tarvitsevia ei voitu pelastaa, mutta merkki varmasti nosti kaikille esiin lämpimiä tunteita lapsuudesta. Onnenhetkiä löytyi lapsuuden innolla helpommin. Monille vaikeissa tilanteissa eläville ja/tai asunnottomille jo se, että joku on kiinnostunut tulemaan heidän lähelleen ja tekemään jotain kaikkien paikan päällä olevien iloksi on lohdullista. Projekti vaati huolellista toteuttamista ja tekijöiden piti olla varautuneita yllättäviin tilanteisiin.

Tanel Päll asetti esille Hakaniemen metroasemalle mm. häiriköiden säilyttämiseen käytettyyn ympyränmuotoisen tilan ikkunaan animaationsa Warum lieben Sie mich nicht. Animaatio kertoo mustalla huumorilla taloudellisessa ahdingossa elävästä miehestä joka lukee sanomalehteä ja syö viimeisiä sardiinejaan purkista.

Kallio on kuuluisa leipäjonoistaan. Animaatio koskettaa varmasti metrotunnelin kautta sosiaalitoimistoihin ja leipäjonoon matkaavia. Tässä videoinstallaatioversiossa ei ole ääntä, sen sijaan Päll on tehnyt tekstityksen joka kertoo videoanimaation äänimaailmasta. Katsoja joutuu samaistumaan kuulovaikeuksia omaaviin ja kuvittelemaan äänimaailman.

Outi Tuomaisen suunnittelema ja ohjaama Rosvoa ja poliisia -performanssi yllätti Hakaniemessä metronkäyttäjiä pe 14.11. klo 17. Mustiin pukeutuneet ’rosvot ja poliisit’ muistuttivat oikeita vartijoita ja nuoria häirikköjä. ’Poliiseilla’ oli maihinnousukengät, mustat vaatteet ja pipot sekä isot taskulamput. Häiriköillä oli mustat vaatteet, huput päässä ja öljylyhdyt. Öljylyhdyt loivat erityisesti tunnelman esityksestä ja rauhoittivat yleisöksi päätyneitä metromatkustajia. Esitys näytti vaikuttavan yleisöön. Aluksi esitykseen törmäävät ihmiset olivat varuillaan koska tilanne näytti tutulta ’vartija poistaa häirikön metrosta’ –tilanteelta, mutta pian ymmärrettiin, että kysymyksessä eivät olleet oikeat vartijat ja polvilleen joutuvat ’rosvot’ jotka yrittivät suojella tultaan lyhdyissä saivat osaksi empaattisia katseita.

Esiintyjät Outi Tuomainen, Martta Tuomaala, Satu Leppänen, Mikko Tapio ja Sampsa Kuha ottivat metroon vievän tunnelin tilan hyvin haltuunsa ja loivat tunnelman uhkaavasta tilanteesta, tästä lähtien esityksen nähneet –erityisesti lapsimatkustajat – osaavat varmasti käyttäytyä metrossa. Esityksessä oli mukana myös oikea vartija jonka valvovien silmien alla performanssi tapahtui."

Valon voimat

Teksti: Sari Tervaniemi

Jatkoa seuraa...

Valon voimat - osa 2

TAMKin kuvataiteen koulutusohjelman Mediataidenäyttely-kurssilla osallistuttiin Isse Karstenin kuratoimaan kaupunkitaidefestivaaliin – Valon voimat - Helsingissä, Hakaniemessä 14.-23.11.2008.

Tämä on jatkoa toissapäiväiselle jutulle, jossa TAMKin kuvataiteen koulutusohjelman opettaja Sari Tervaniemi esittelee Valon voimat taidenäyttelyssä esillä olleita töitä.

Mikko Torvisen Valkoista vihreällä -teos kommentoi kaupungissa rakentelua. Yleensä rakennusvirastonaidat jalkakäytävillä repivät kaupungilla kulkijoiden hermoja, mutta tällä kertaa suupielet kaartuvat hymyyn. Suuri puhtaanvalkoinen legoseinämä näyttävää hauskalta vihreällä laatalla. Lapsuus ja omat rakentelut nousevat mieleen väkisinkin. Onni saattoi olla uudet legot ja se kun osasi tehdä lego-seinää. Miten on nykyisen kaupunkirakentelun laita? Onnistutaanko siinä tekemään ihmiset onnellisiksi? Jäävätkö rakennelmat kesken? Ovatko uudet suuret rakennusprojektit vain isokenkäisten lego-leikkejä? Teos onnistui herättämään ohikulkevan mobiilikuvaajan mielenkiinnon, Metro-lehdessä vitsailtiin, että onko rakennusvirastolta loppunut rahat, kun pitää legoilla rakentaa. Teos onnistuu herättämään yhteisöllistä keskustelua kaikkien käsillä olevassa ilmaisjakelulehdessä.

Päivi Viinikaisen lomakkeista taitetut origami-linnut on istalloitu Kallion virastotalon eteläisen piirin sosiaalitoimistoon ja sosiaalitoimiston tiedottaja on laittanut niistä kuvia myös sos.net-verkkosivuille. Teoksessa yhdistyy arkipäivä ja juhla. Keskelle arkea on monimutkaisia kysymyksiä sisältävistä lomakkeista askarreltu kaunis lintu. Vaikka lomakkeilla ei aina tukea herukaan voi turhautunut hakija taitella niistä koristeen ohjeen mukaan. Kun lintuja on tarpeeksi monta syntyy niistä juhlava elementti ankeaan matalakattoiseen toimistotilaan. Lomakkeen taittelu voi saada aikaan myös anarkistisen pilkkeen tekijän silmäkulmaan. Origamin taittelu on kaunis tapa purkaa aggressiota. Sosiaalinen installaatio saa aikaan kauneuden kokemuksen huumorilla ja kritiikillä maustettuna.

Teksti: Sari Tervaniemi

Jatkoa seuraa...

Valon voimat näyttely