Aikuisopiskelijana kuvataiteen koulutusohjelmassa
Nuorten amk-yhteishaku on päättymässä, ja yhteishaku aikuisten koulutukseen alkaa 14.4. Tässä 30.4. päättyvässä haussa on mukana TAMKin kuvataiteen koulutusohjelma, jossa on 15 aloituspaikkaa. Julkaisemme koulutusohjelmasta aiemmin valmistuneiden kirjoituksia kolmessa osassa. Carita Berg ja Soile Iivonen kertoivat kokemuksistaan viime lauantaina, Helinä Hukkataival ja Tiina Tuurna ensi maanantaina. Tänään kertoo Raija Pullinen:
Uusia oppeja ja yhteisötaideprojekteja
Opiskelin TAMK:n kuvataiteilija (AMK) -tutkintoon johtavassa aikuisten kuvataiteen koulutusohjelmassa vuosina 2006-2008.
Tuntui fantastiselta heittäytyä taas yli kymmenen vuoden tauon jälkeen päätoimisesti opiskelemaan ja kokeilemaan uusia asioita. Varsinkin uudet grafiikan valokuvapohjaiset menetelmät, kokeileva kuvanveisto jääveisto-osuuksineen ja ympäristötaide herättivät uusia näkökulmia taiteen tekemiseen.
Myös valokavaukseen tuli uusia vinkkejä ja videotaide raotti sen verran oveaan, että innostuin ja hain valmistuttuani työn ohessa suoritettavaan viikonloppuisin toteutettavaan videotaiteen erikoistumisryhmään. Sitä on tarkoitus hyödyntää yhteisötaideprojekteissa, joita jatkan edelleen koulutuksen jälkeen.
Meillä oli koulutuksen aikana paljon kiinnostavia keskusteluja taiteesta ja sen tekemisestä useista eri näkökulmista. Ryhmämme koostui eri alueen taiteilijoista, eli kaikilla oli jo jokin taidepuolen tausta ja kokemusta sekä vahvoja näkemyksiä. Oli maalareita, performanssitaiteilija, kuvanveistäjä, graafikko, lavastaja, videotaiteilija, taidekasvattaja sekä graafinen suunnittelija ja ikähaarukkakin oli alle kolmikymppisistä yli viisikymppisiin.
Minulla oli taustalla viriketoiminnan ohjausta laitoksissa ja yhteiskuntatieteiden opintoja, joten lopputyökseni valikoitui luontevasti yhteisötaideprojektit. Näistä minulla oli opinnäytetyönäyttely Helsingissä Eduskunnan kirjastossa.
Opinnäytetyönäni toteutin erilaisia yhteisötaideprojekteja, joiden tavoitteena oli välittää yhteiskunnassa usein sivuun jäävien ryhmien arvoja ja viestejä päättäjille ja muille kansalaisille.
Yhteisötaide jäi minun jutukseni. Nyt olen aloittamassa yhteisötaideprojekteja saamelaisten kanssa. Kanavat ovat olemassa ja toivottavasti pian rahoituskin. Tutustumismatkalla Lapissa helmikuussa kuvailin videotaiteen ryhmää varten videota ja stillkuvia.
Pakkasta oli enimmillään – 35 astetta ja kamerat olivat lievässä talvihorteessa. Jotain sain onneksi kuvattuakin. Moottorikelkalla ääriarktisissa olosuhteissa liikkuminen, vierailu Raittijärven saamelaiskylässä 36 kilometrin päässä lähimmältä tieltä ja saamelaisten rikas kulttuuri tekivät vaikutuksen.
Uskon, että yhteisö- ja ympäristötaide ovat tulevaisuuden juttuja. Taide arjessa ja ympäristössä sekä kasvava yhteiskunnallinen vaikuttaminen taiteen keinoin myös yhdessä muiden kansalaisten kanssa rikastuttaa yhteistä arkikulttuuriamme. Minun kohdallani uusi sukellus taiteen maailmaan ja yhteisötaiteeseen rikastutti ja rikastuttaa henkilökohtaista elämääni.
On upeaa, että meillä on Suomessa mahdollisuus vielä aikuisena opiskella uutta tai täydentää ammattitaitoamme yhteiskunnan tuen turvin. Se on etu myös yhteiskunnalle. Ammattitaito ja selviytyminen ja jaksaminen työelämän haasteissa on tärkeää. Eihän se opintotuki suuren suuri ole, mutta mahdollistaa kuitenkin opiskelun monelle. Tätä mahdollisuutta ei monissa muissa Euroopan maissa ole ilman paksua lompakkoa. Minullakin on vielä suunnitelmissa opiskella lisää.
Raija Pullinen
Kuvataiteilija (AMK), yhteisötaiteilija
Aikuisten kuvataiteen koulutusohjelman esittely
Hakuopas
Kaikki blogiartikkelit aikuisten kuvataiteen koulutusohjelmasta
Kuva: Yhteisötaiteilijan arkea. Taiteilija Pullinen tuplatoppavaatteissa Lapissa saamelaisalueisiin tutustumassa. Lämpötila -35 C.
Juttusarjan on koonnut aikuisten kuvataiteen koulutuksen vetäjä, kuvataiteilija Sari Tervaniemi.
0 comments:
Lähetä kommentti