sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Filkkariuutisia!

Uusi Kino -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla voitti TAMKin opiskelijaelokuva Äiti moppaa! Ensimmäistä kertaa jaetun palkinnon voittaja valittiin Yle Areenassa yleisöäänestyksellä.

Elokuvan ohjasi Emma Similä ja käsikirjoituksesta vastasi työryhmä, johon kuuluivat Saana Penttilä, Maiju Laukkanen, Senni Hurskainen ja Miko Hentunen. Tuottajana toimi Senni Hurskainen,  kuvaajana Veikka Aasla ja leikkaajana Miko Hentunen. Onnittelut myös muulle työryhmälle!

Äiti moppaa sai yli kolmanneksen kaikista annetuista äänistä. Toiseksi äänestettiin Aalto-yliopiston Severi Koivusalon ohjaama Häävalssi. Kolmanneksi pääsi TAMKin lopputyöelokuva, Emma Kiurun ohjaama Tapahtukoon sinun tahtosi.

Ylen Uuden Kinon kilpailuun osallistuneet elokuvat voi vielä vajaan kuukauden ajan nähdä tuolla: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/01/aanesta-uusi-kino-palkinnon-saajaa

Elokuvajuhlien kotimaisen kilpailusarjan pitkien elokuvien palkinnon pokkasi Arthur Franck dokumentillaan Olliver Hawk. Arkistomateriaaleja luovasti käyttävä elokuva kertoo 1960-luvun hypnotisoijasta. Elokuvasta järjestetään myöhemmin erikoisnäytös Mediapoliksen dokumenttielokuvakurssille - näillä näkymin perjantaina 12. huhtikuuta teatteri Niagarassa.

Alle 30-minuuttisten kotimaisten voittajaksi valittiin Tinja Ruusuvuoren ohjaama, Norjassa kuvattu dokumentti Untitled (Burned Rubber on Asphalt, 2018).  Kumin poltto arjen taiteena saa siinä sekä ironisen että visuaalisesti vangitsevan käsittelyn. Kotimaisen sarjan tuomaristossa olivat TAMKin lehtori Arto Koskinen,  AV-arkin ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen ja kuraattori Ina Pira.

Kansainvälisen dokumenttisarjan voitti risteilylaivan elämää kuvaava All Inclusive, ohjaajana Corina Schwingruber Ilić, ja animaatiosarjan Jon Frickeyn ohjaama Neko No Hi. Parhaan  fiktion palkinnon tuomaristo ojensi Bogdan Muresanulle elokuvasta Cadoul de Craciun, joka kuvaa Romanian diktatuurin viimeisiä aikoja.

Kansainvälisen sarjan pääpalkinto eli Grand Prix annettiin elokuvalle Dulce, ohjaajina Angello Faccini ja Guille Isa. Siinä simpukoiden keräilyllä elävä perhe yrittää opettaa nuorimmaista uimaan - nouseva merenpinta voi tehdä taidosta entistä tärkeämpää.

Kaikki palkinnot näet filkkareiden sivulta https://tamperefilmfestival.fi/elokuvajuhlien-palkinnot-jaettu/



maanantai 4. maaliskuuta 2019

Opiskelijamme esillä Yle Areenassa - ja ope myös!

Uusi Kino palkitsee yleisön valitseman opiskelijaelokuvan Yle Areenaan kootusta tarjonnasta. Äänestykseen on valittu 11 Tampereen elokuvajuhlilla esitettävää opiskelijaelokuvaa. Näistä neljä on TAMK-tuotantoja ja muut Aalto-yliopistosta.

Areena-katsojilta eniten ääniä saanut elokuva saa tuhannen euron palkinnon, joka luovutetaan  Tampereen elokuvajuhlien päättäjäisissä sunnuntaina 10.3.2019.

Tapahtukoon sinun tahtosi on yksi äänestyksessä mukana oleva TAMK-lyhäri.
Muita ovat Äiti moppaa, Irralliset ja Ehkä huomenna. 
Äänestysaikaa on lauantaihin 9.3. klo 12.00 asti. Äänestykseen tarvitaan myös Yle-tunnus, jonka voi luoda Areenassa.

Käytä ääntäsi! Elokuvat pääset näkemään täältä: https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-1161

Samaan aikaan Areena-jakeluun tuli myös lehtori Arto Koskisen podcast-sarja Tapaus Felix Kersten.

Sarja käsittelee Suomen armeijan vänrikkinä toimineen, natsijohtaja Heinrich Himmlerin hierojaksi päätyneen Kerstenin arvoitusta. Kerstenin uskotaan pelastaneen tuhansia juutalaisia joukkotuholta - mutta onko sankarimyytti vedenpitävä?

Näin Koskinen kuvaa sarjaansa, joka on jatkoa aiemmalla dokumenttielokuvalle:

"Felix Kerstenin tarina tipahti syliini 90-luvun puolivälillä, kun ystäväni näytti minulle Ultra-lehden artikkelia 'Felix Kersten — Suomen unohdettu lahja ihmiskunnalle'. Suhtauduin juttuun varauksella, sillä kyseinen lehti on tunnettu rajatietoaiheista. Kun kävi ilmi, että Kersten oli todellinen henkilö, kiinnostuin.

Kun tutustuin Felix Kersteniin tarkemmin, suuri ihmetyksen aiheeni oli, miksei kukaan ole kertonut aiemmin tästä miehestä. 20 vuotta sitten tein aiheesta dokumenttielokuvan ja palasin nyt uudestaan aiheen pariin käsikirjoittaja John Bernsteinin kanssa, joka on toiminut myös vierailevana opettajana TAMKin MA in Screenwriting koulutuksessa.”

Linkit:
https://areena.yle.fi/1-50072935
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006019819.html?share=c711ec9eb4d23797f7e4dd2f729d5ba0



perjantai 1. maaliskuuta 2019

Mielikuvituksestakin maksetaan! Kino-TAMK to 7.3.

Kakkosvuoden opiskelijamme tekivät mainosspotteja omista opinnoistaan. Tästä linkistä avautuu sarjan ensimmäinen näkemys media-alan koulutukseen: https://youtu.be/hbiSZTaN9aY

Varoitus - ei heikkohermoisille...

Hakumainos esitetään myös Tampereen elokuvajuhlilla, mm. Kino-TAMK-näytöksessä to 7.3. klo 20 (Plevna 6). Näytöksen ohjelmassa on perinteisten lyhytelokuvien lisäksi Yle Galaxille tehtyjä inserttejä, TYKin lukiolaisten kanssa tehtyä episodielokuvaa, työnäytteitä ja jopa mykkäelokuva, johon äänet tuotettiin ja taltioitiin livenä. Kino-TAMKin sisältö paljastuu tuolta: https://tamperefilmfestival.fi/film/kino-tamk-2/

Median tutkinto-ohjelmaan voi hakea 3.4.2019 asti, ja tunnetusti vaativat hakutehtävät kerrotaan tuolla:
https://www.tuni.fi/sites/default/files/2019-02/media-ala_etukateisnaytto_2019.pdf


tiistai 26. helmikuuta 2019

Virtual Writers´ Room -seminaari pe 8.3.2019

Virtual Writers´ Room -hanke järjestää perjantaina 8.3. ensimmäisen käsikirjoitusseminaarinsa Tampereen tarinatehtaassa (Rullaamo, Finlaysoninkuja 6). Maksuton tapahtuma on osa Tampereen elokuvajuhlien Script Tampere -tapahtumaa.

Klo 1o alkavassa tapahtumassa käsikirjoittajat Jari Olavi Rantala (TV-sarja Karppi) ja Miira Karhula (Aallonmurtaja) keskustelevat sarjojen käsikirjoittamisesta ja valottavat työprosessejaan.

Iltapäivällä keskustellaan erityisesti TV-sarjojen ryhmäkäsikirjoittamisesta. Mukana ovat mm. pääkirjoittaja Laura Suhonen (Koukussa) sekä jaksokirjoittajat Paula Mononen (Sorjonen) ja Juha Karvanen (Roba).
VWR-seminaarissa esiintyvät Laura Suhonen ja Jari Olavi Rantala vierailivat myös Ylen Tähtihetki-lähetyksessä kertomassa TV-sarjojen käsikirjoittamisesta. Linkki haastatteluun: https://areena.yle.fi/1-50083032?autoplay=true

TAMKin ja Metropolian yhteinen VWR-hanke kehittää ryhmäkäsikirjoittamisen uusia muotoja ja online-työympäristöjen käyttöä. Työtapoja oppimassa ja kehittämässä on myös kahdeksan käsikirjoittajaa, joiden yhteistyön tuloksia pyritään viemään tuotantoon asti.

Hankkeen keskeisiä vetureita ovat käsikirjoituksen lehtorit Timo Lehti (Metropolia) ja Teppo Nuutinen (TAMK). Tänä vuonna käynnistyneen hankkeen yhteistyöverkostossa ovat mukana myös  mm. Film Tampere, Sunklo ry ja Yle Draama.

Koko Script Tampereen ohjelma näkyy tuolla: https://tamperefilmfestival.fi/tapahtumat/script-tampere-2019/

torstai 21. helmikuuta 2019

Haku alkamassa, ennakkotehtävät julkistettu!

Media-alan tutkinto-ohjelman etukäteisnäyttöjen ohjeet on julkistettu. Ne löytyvät Tampereen korkeakouluyhteisön sivulta: https://www.tuni.fi/sites/default/files/2019-02/media-ala_etukateisnaytto_2019.pdf

Elokuva, televisio ja muu audiovisuaalinen viestintä säilyvät koulutuksen keskiössä. Uutta on kuitenkin se, että hakijoiden tulee jo näyttövaiheessa päättää, mihin opintosuuntaan he haluavat. Vaihtoehtoja on kaksi: Luova sisällöntuotanto, joka kattaa tuottamisen ja käsikirjoittamisen alueet, ja audiovisuaalinen suunnittelu ja ilmaisu, jonka sisällä ovat kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu. Suurin osa opetuksesta on kuitenkin jatkossakin yhteistä tai tapahtuu yhteisissä projekteissa. 

Hakutehtävien palautusalue aukeaa 20.3.2019 klo 8.00 osoitteessa mediahaku.fi ja sulkeutuu 3.4. klo 15:00. Lisäksi hakijoiden pitää ilmoittaa hakukohteet ja -järjestys osoitteessa opintopolku.fi saman hakuajan puitteissa. Opintopolusta koulutuksemme löytyy kirjoittamalla hakukenttään esim. 'Media-alan tutkinto-ohjelma' tai 'Medianomi (AMK)'.


perjantai 1. helmikuuta 2019

Ex-opiskelijoitamme filkkareiden kotimaisessa kisassa

Tampereen elokuvajuhlien kotimaiseen kilpailuun on jälleen valittu entisten TAMK-opiskelijoiden elokuvia.

Aino Sunin käsikirjoittama ja ohjaama pitkä dokumentti Ei koskaan enää saa näytöksensä ke 6.3. klo 16 (Plevna 2). Se on useiden vuosien ajan kuvattu henkilökuva rap-artisti Mercedes Bentsosta ja samalla tarina väkivaltaisesta parisuhteesta ja päihdekierteestä selviytymisestä. Tuffi Filmsin tuotannossa olivat alumnejamme myös kuvaaja Mikko Parttimaa ja leikkaaja Jussi Sanhdu.

Lisäksi pe 8.3. klo 13.30 alkavassa näytöksessä (Plevna 2) esitetään Risto-Pekka Blomin kokeellinen fiktio Minä olen ihminen sinun jumalasi sekä Lauri-Matti Parppein 17-minuuttinen fiktio Hiljaa kuin murhaajat.

Kaikki kilpailuvalinnat näet tuolta: https://tamperefilmfestival.fi/ohjelmistokokonaisuudet/kilpailut/

Nykyisten opiskelijoittemme tuotantoja filkkareilla nähdään erikseen Kino-TAMK-näytöksessä to 7.3. sekä kiinalaisia, virolaisia, saksalaisia ja tamperelaisia opiskelijaelokuvia kokoavissa Tampere Bootcamp -näytöksissä. Näistä kerrotaan lisää myöhemmin.

Tampere Film Festival järjestetään 6.-10. maaliskuuta. Kyse on Suomen tärkeimmästä ja kansainvälisimmästä elokuvatapahtumasta. Kansainväliseen kilpailuun valikoitui yhteensä 59 lyhytelokuvaa 47 maasta yhteensä yli neljän tuhannen hakijan joukosta. Ohjelmiston ja oheistapahtumien kokonaisuus päivittyy lähiaikoina tuonne: tamperefilmfestival.fi



perjantai 25. tammikuuta 2019

Nuoremme maailmalla - osa 7

Media-alan opiskelijoiden 3. vuosikurssi on poikkeuksellinen: liki puolet vuosikurssin opiskelijoista lähti ulkomaanvaihtoon syksyllä 2018. Nyt julkaisemme vaihtokokemuksista viimeisen: 


Vertti Luostarinen: Al-Quds University, Film Studies, Abu Dis, Palestiina

Al-Quds Universityn pääkampusalue ei nimestään huolimatta sijaitse Jerusalemissa, vaan sitä kiertävän ”turva”-muurin vierellä, kylässä nimeltä Abu Dis. Jerusalem on koululta siis kirjaimellisesti kiven heiton päässä – jos kiven heittää muurin yli. Jos sinne tahtoo itse matkata, reissu voi kestää toista tuntia, sillä matka lähimmälle check pointille on pitkä ja mutkikas ja pointti jatkuva liikenteen pullonkaula.

Palestiinasta puhuttaessa politiikkaa on mahdotonta välttää; niin myös yliopiston kanssa, joka nimi ja sijainti itsessään provosoi Israelia. Tosin kannattaa muistaa, että koulu oli paikalla ensin ja muuri vasta myöhemmin.

Yliopisto levittäytyy Abu Disin rinteillä uskomattoman laajalle alueelle ja kaikkiaan siellä opiskelee suunnilleen kahdeksan tuhatta opiskelijaa. Oma kampukseni oli kuitenkin hyvin erilainen kuin muu koulu, ja omasi ilmeisesti jonkinasteisen autonomisen aseman yliopiston sisällä. Al Quds Bard College on amerikkalaisrahoitteinen, liberaali ja englanninkielinen pesäke muutoin palestiinalaiskuwaitilaisrahoitteisen arabiaa puhuvan koulun keskellä. Tämä myös heijastui opiskelijoissa, jotka olivat monet selvästi varakkaammista perheistä ja käyneet high schoolinsa usein Yhdysvalloissa. Ne, joiden kotiolot olivat vaatimattomammat, viettivät illat töissä saadakseen maksettua lukukausimaksunsa.

Vaikka välineistöä ei ollut (se oli kylläkin budjetoitu ja tilattu, mutta tilauksista vastaava henkilö ei saanut kuulemma opettajien käsialasta selvää), opetus oli tasokasta ja monipuolista. Teimme paljon käytännön harjoituksia ja meno muistuttikin enemmän amk-meininkiä kuin mihin tittelin ”yliopisto” herkästi assosioi. Tietenkin opiskelijoiden taitotaso oli vähän eri luokkaa, sillä Al-Quds Bardissa sai opiskella vähän mitä vain, eivätkä monet olleet aiemmin tehneet mediajuttuja.

Arabian tunnit olivat minulle alkuun lievä shokki, sillä olin ainoa kurssilla, joka ei olisi jo valmiiksi puhunut täydellistä arabiaa. Muut opiskelijat olivat kaikki syntyperäisiä, mutta ulkomailla asustaneita palestiinalaisia, jotka eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Tämän takia en oikein pysynyt perässä ja sain ensimmäisestä parista kuuna hyvin vähän opetuksesta irti. Tämän jälkeen kuitenkin valituksemme menivät läpi ja meidät vaihtarit siirrettiin erityisopetukseen, jossa opin ensimmäisen tunnin aikana enemmän arabiaa kuin edellisen kahden kuukauden mittaan yhteensä.

Kanssaopiskelijani olivat todella ystävällistä ja vieraanvaraista porukkaa, jotka ottivat minut heti mukaan juttuihinsa. Totuttuani Mediapoliksella varovaisiin, seitsemän metrin etäisyydeltä tehtäviin hiljaisiin morotuksiin, oli arabien äänekäs kädenläpsimis- halailu- ja poskisuudelmakulttuuri tervetullutta vaihtelua. Koulun ulkopuolella en hirvittävän paljon heidän kanssaan hengannut, mutta eivätpä he henganneet keskenäänkään, sillä useimmilla oli iltaisin töitä, läksyjä tai vastuita kotona. Minulle jäi siis paljon aikaa olla itsekseni ja muutamien muiden vaihtareiden kanssa.

Koulun henkilökunta piti meistä toisinaan vähän liiankin hyvää huolta. Eräänä aamuna varpaani jäi tuolin jalan alle, joten minut vietiin autonkuljettajan, henkivartijan, koulun delegaatin ja tulkin kanssa sairaalaan, jossa varpaani röntgenkuvattiin. Varpaallani ei ollut mitään hätää, mutta arvostin silti välittämistä. Minulla oli yleisesti ottaen turvallisempi ja kotoisampi olo kuin Suomessa konsanaan, sillä tiesin, ettei minua ikinä jätettäisi oman onneni nojaan.

Oli lohdullista huomata, miten pieniä Tamkin sisäisen viestinnän ongelmat ovat verrattuna ison maailman meininkiin. Kukaan ei kertonut opettajille, että koulu päättyykin kaksi viikkoa suunniteltua aikaisemmin, joten opiskelijoiden kurssilopputöiden deadlineista nipistettiin viime hetkellä. Samoja viestinnän vaikeuksia oli myös juhlapäivien ja lakkojen kanssa, joista jälkimmäisiä kampuksella pidettiin syksyn mittaan yhdeksän. Puskaradio oli näissä asioissa yleisesti ottaen luotettavampi lähde.

Fatah-puolue piti kampuksella toisinaan juhlia, milloin miehityksen marttyyrien, milloin Jasser Arafatin syntymäpäivän kunniaksi. En näistä tapahtumista vajavaisilla arabiantaidoillani hirveästi saanut selvää, mutta mielenkiintoista oli, miten valtapuolueen aktiviteetit oli integroitu osaksi yliopistoelämää. En ole vielä todistanut Mediapoliksella mitään kokoomusnuorten lippukulkuetta ja hyvä niin.

Israelin miehitys vaikutti koulun arkeen niin monisyisillä tasoilla, etten niitä kaikkia ulkopuolisena kyennyt hahmottamaan. Muurin ympärillä osoitettiin mieltä perjantai-iltaisin, mutta Abu Disistä muutettuani sain niistä enää vain toisen käden tietoa. Jokunen kadulla turhaan maleksinut opiskelija laitettiin vankilaan, lähinnä vain muistutuksena siitä, että niin voi tehdä. Kun Ramallahin check point suljettiin varoituksetta, viidesosa opiskelijoista ei päässyt kouluun. Tästä kaikesta huolimatta ilmapiiri kampuksella oli harvoin jännittynyt ja oloni turvallinen ja kotoisa. 

Turhien pelkojen takia ei kannata elämäänsä jättää elämättä tai vaihtoon lähtemättä. Oma ensisijainen tavoitteeni oli kulttuurishokin maksimoiminen, mutta yllättävää kyllä minut otettiin niin lämpimästi vastaan, että todellinen shokki tuli vastaan Suomeen takaisin palatessa.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Kukista ja mehiläisistä Yle Areenassa!



TAMKin lopputyöelokuva Kukista ja Mehiläisistä esitetään perjantaina 21.12. klo 21 Yle Teemalla  kansainvälisen lyhytelokuvapäivän näytöksen avauselokuvana. Kyseessä on luultavasti TAMKin elokuvan ja television koulutuksen historian menestynein leffa.

Tämä lämmin komedia on valittu tähän mennessä yli viidellekymmenelle festivaalille 24:ssä eri maassa ja saanut kierroksellaan 20 palkintoa tai kunniamainintaa. Elokuvalla on myös kansainvälistä TV-yleisöä –marraskuussa se esitettiin jo Canal+ Cinema -kanavalla.



Pääosia esittävät Saana Koivisto, Mikko Kauppila, Juha Uutela ja Aksu Piippo. Mainion sivuroolin heittää pari vuotta sitten kuvauksen lehtorin virasta eläkkeelle jäänyt Ilkka Järvinen. 

Ohjaus ja käsikirjoitus ovat Janne J. Vanhasen. Tuottajana toimi Jasmine Pajari, leikkaajana Eemeli Ylinen, kuvaajana Arttu Järvisalo ja kamera-assistenttina Aleksi Tilli. Musiikista vastasi Mark Malyshev ja äänisuunnittelusta Tatu Naukkarinen. Levitystä on tehnyt Veera Lamminpää. 

Elokuva toimi myös monen tiimiläisen kirjallisen lopputyön aiheena. Tässä siitä puolesta muutama linkki:

Ja nyt siis nähtävillä Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4542209

Antoisaa lyhytelokuvailtaa!