torstai 21. kesäkuuta 2012

Karoliina Paappa rahoittaa Stipendiaatti-näyttelyn vertaisrahoituksella


TTVOn stipendiaattinäyttely 10.11-27.11. 2012
Galleria Rajatila
Yläkerrassa Karoliina Paappa
Alakerrassa Mikko Keskiivari
Hämeenpuisto 10 Tampere

Keväisin myönnetään opinnäytetyön perusteella kaksi näyttelyaikastipendiä TAMKin kuvataiteen koulutusohjelmasta valmistuville opiskelijoille. Valinnan tekevät Tampereen kulttuuritoimen, Rajataide ry:n, TAMKn ja opiskelijakunnan edustajista koottu raati. Stipendi sisältää näyttelyajan Rajatila -galleriaan sekä näyttelyn järjestämisestä koituvat kustannukset. Teosten tuottamisen taiteilijat kuitenkin rahoittavat itse. Kevään 2011 stipendiaatit Karoliina Paappa ja Mikko Keskiivari esittäytyvät Galleria Rajatilassa marraskuussa 2012.
Alice #2, 2011

Karoliina Paappa kertoo vertaisrahoituksesta:

Aion toteuttaa Stipendiaatti-näyttelyyn valokuvasarjan, joka on jatkoa lopputyössäni aloitetulle kuvasarjalle. Olin kuullut vertaisrahoituksesta aikaisemminkin, mutta kun tein lopputyöhön kuuluvan tutkielman, joka liittyi kuvataidealan opiskelijoiden näkemyksiin sosiaalisen median käytöstä ammatillisen näkyvyyden kannalta, kiinnostuin uudestaan vertaisrahoituksesta. Mallissa hankkeen rahoitus koostuu pienistä puroista, samalla teoksen oikeudet pysyvät teoksen tekijällä. Ajattelin kokeilla Suomessa vielä suhteellisen vähän suosiota saanutta rahoitusmuotoa Stipendiaatti -näyttelyn kulujen kattamiseen.

Avasin pari päivää sitten vertaisrahoituskampanjan Indiegogo -sivustolle. Kampanjasivulla kerrotaan työskentelystäni, päämääristäni sekä projektin aikataulusta. Mikäli ihmiset kiinnostuvat avustamaan hanketta he saavat avustussummaan perustuvan teoksen, esimerkiksi taidejulisteen, taustakuvan tietokoneelle tai numeroidun valokuvavedoksen.

Vertaisrahoitusta kokeilemalla haluan tehdä taiteen tekemistä tutummaksi ihmisille. Taiteilijan arki avautuu yleisölle kun näyttelyä edeltävä työ nostetaan esiin. Teosten valmistumista voi halutessaan seurata nettisivuilta koko prosessin ajan. Samalla taiteilija luo henkilökohtaisemman suhteen työskentelystään kiinnostuneisiin ihmisiin ja dialogi voi alkaa. On jännittävää kokeilla tämän kaltaista uutta juttua apurahojen hakemisen rinnalle. Toivon, että vertaisrahoitus tulee tutummaksi rahoitusmuotona ja yleistyy kulttuurialan ihmisten keskuudessa.

Voit tutustua lähemmin työskentelyyni ja kampanjaan kotisivuiltani sekä Indiegogo -sivustolta.

Kesäterveisin,
Karoliina Paappa

www.karoliinapaappa.fi
Indiegogo

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Stockfors Art Fair - kesä tuo koskikaupungit yhteen


Stockfors Art Fair
Stockforsin vanha tehdasalue
Harjuntie 111, Pyhtää
21.6-20.8
ti-su 11-17

Avajaiset 20. 6.2012 klo 18

Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijat ovat perinteisesti järjestäneet yhdessä Pyhtään taideseuran kanssa kesänäyttelyn Stockforsin historiallisella tehdasalueella.


Tänä kesänä vanhan puuhiomon tiloihin saapuvat myös Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijat. Tampereen kuvataiteen opiskelijoiden Ikuinen Galleria  on kuratoinut Stockforsiin Saimaan kuvataideopiskelijoiden teosten rinnalle kokonaisuuden, joka on samalla alku opiskelijoiden laajemmalle yhteistyölle.

Maantieteellisten välimatkojen lisäksi Stockforsissa puretaan taiteen tekemisen ja tekijyyden määritelmiä. Kuvataideopiskelijoiden ja Pyhtään taideseuran teosten lisäksi tehdasrakennuksessa on mahdollisuus nähdä eteläkarjalaista ITE-taidetta Arvaa mitä? -näyttelykokonaisuudessa.

Erilaisia opinteitä yhdistää lopulta oma itsestä kumpuava valinta, halu ilmaista ja kokea taiteilijuuden kautta.






Facebook:
Ikuinen Galleria
Stockfors Art Fair
Arvaa mitä! Kaakkois-Suomen ITE-taidetta 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

ERO – skeptikon tuomio



Tamperelainen Katja on raahattu toukokuussa tuijottelemaan TAMKin kuvataidelinjalaisten lopputyönäyttelyä ”ERO” Mältinrantaan. Mitkä ovat Katjan odotukset?

”Eivät ne korkealla ole. Pelkään, että siellä on jotain tekotaiteellista paskaa vaan.”

Ensimmäisessä huoneessa Katjan yllättää Matti Sampelan graffittimaiset teokset. Erityisesti voimakkaat värit tekevät Katjaan vaikutuksen.

”Mä oon mainonnan uhri, täysin. Katson näitä siltä kannalta, että kyllähän nämä kaupaksi menisivät.”

Jäämme tuijottelemaan tauluja vähäksi aikaa, yksityiskohdat vangitsevat katseen yhä uudestaan. Ennen näyttelyä Katja jännitti teoksia, joissa ”joku on vaan oksentanut jotain kankaalle”. Näissä yrjöfiilis ei kuitenkaan Katjaa häiritse lainkaan.

”Oksennuskin on tosi siistiä, jos se on vaaleanpunaista ja siinä on glitteriä.”

Suuremmassa salissa kaikki ei enää Katjaa niin täysin hurmaakaan. ”Osa näistä on semmosia, että taitelija on löytänyt öljyvärit ja alkanut niillä sitten löträämään.”

”Tulee semmoinen olo, että joku on nähnyt painajaista ja sitten päättänyt maalata sen. Tiettyyn yleisöön varmasti vetoaa, mutta mä en taida kuulua siihen.”

Omaa suosikkiaan Katjan ei ole vaikea löytää. Mikael Maaniitun veistosinstallaatio Teetä (ja kahvia ja tupakkaa ja keskikaljaa) ja sympatiaa saa Katjan innostumaan.

Tässä Katjankin suosikissa möröt viettävät laatuaikaa.


”Tällaiset installaatiot on siistejä. Tulee ’pikkupoika lelukaupassa’ -fiilis.” Myös Liisa Hietasen virkkuuveistos viehättää Katjaa. ”Nopeasti vilkaisemalla tätä voisi luulla oikeaksi ihmiseksi.” Käsityöihmisenä Katja ihailee myös tasaista virkkuujälkeä. ”Tältä taiteilijalta mua kiinnostaisi nähdä muitakin teoksia.”

Pihalla kysymme Katjalta vielä lopputunnelmat. Oliko näyttely sitä mitä hän odotti?

”Olihan siellä paljon mielenkiintoistakin. Ja sitten toisaalta myös sellaista, joka ei ihan innostanut. Vähän ristiriitaiset mietteet jäi.”

Aurinko kuumottaa täydeltä taivaalta, ja päätämme lähteä puistoon nauttimaan alkavasta kesästä. Ehkä keskustelemme taiteesta, ehkä vielä tätäkin kärkkäämmin.

Teksti ja kuvat: Niina Ruha ja Kirsti Riekkola

PS: Kuvataiteen lopputyönäyttelyt Mältinrannassa ja TR1:ssä jälleen ensi keväänä.



Ne Toiset Opiskelijabileet: klubielämän uusia vaihtoehtoja



Pitkän päivän jälkeen lähden palaverista illalla kohti Klubia. Teen jutun Ne Toisista Opiskelijabileistä, jotka ovat nyt viidennet. Odotan näkeväni pitkän jonon, mutta oven edessä on tyhjää. Erehdyinkö päivästä?
Sovin juhlien isäntien Santeri Jolkkosen ja Aku Paavolan kanssa tulevani paikalle kymmenen jälkeen. Nauhuri taskussa astun Klubille. Sisällä on muutama ihminen. Alkuillasta harva on liikkeellä. Näen tutun Henryn kuvaamassa VJ Oxon valoprojisointia, joka heijastuu lavalle pystytettyyn hienoon rakennelmaan. Vaihdan sanat heidän kanssaan, nappaan tiskiltä oluen ja pyydän illan isännät haastatteluun.
Pöydän äärellä käy ilmi, että opiskelutoverit Santeri ja Aku lupasivat keksiä vaihtoehdon opiskelijabilekuvioihin, kun tarjonta ei vastannut odotuksia. Siitä sai alkunsa ironisesti nimetty Ne Toiset Opiskelijabileet. Pippalot pistettiin pystyyn nopeasti, ja hämmästykseksi jo ensimmäinen klubi-ilta oli tupaten täynnä.
–Tuli semmonen 800 ihmistä paikanpäälle, mikä selvästi kertoo siitä, että tämmöselle ois ollu kysyntääkin aikasemminkin, toteaa Santeri.
–Valtavasti tuli porukkaa, siis valtavasti enemmän mitä me odotettiin, komppaa Aku.
Aku Paavola (vas.) ja Santeri Jolkkonen haluavat monipuolisuutta Tampereen yöelämään.
Klubin promoottori nosti peukkua, ja sen jälkeen Ne Toisen Opiskelijabileiden yleisömäärät ovat pysyneet kuuden-seitsemän sadan paikkeilla. Mainostus hoituu pääasiassa Facebookin kautta, joskin ensimmäisiä kemuja varten jaettiin myös flyereitä ja liimailtiin julisteita.
Miehet arvelevat, että suurin osa bilettäjistä tulee yliopiston keskustakampukselta tai lääketieteen yksiköstä, jossa he itsekin opiskelevat. Toteamme myös TAMKin opiskelijoiden löytäneen nämä torstai-iltojen iloittelut.

Omien bileidensä suhteen he pyrkivät monipuolisuuteen, ennen kaikkea musiikkitarjonnan suhteen. Tulevaisuudessa bileitä tehdään ehkä myös teemojen pohjalta. DJ:t ja artistit voivat ottaa yhteyden Facebookin kautta, kun osaamistaan haluaa tarjota. Kilpailusta kaverukset vain innostuvat, he näkevät sen tarjonnan monipuolistumisena.
Entä jos jossain vaiheessa ympyröihin tulisivat toisten järkkäämät, ”Kolmannet opiskelijabileet”?
–Siis, jos tällanen oikeesti tulis, ja ne tarjoais jotakin muuta, meidän ja tän viikonloppuklubiskenen lisäksi, niin voisin sanoo että me oltas todellakin onnistuttu tässä, Aku vastaa.
–Se ois melkeen tavotteena tässä koko hommassa. Elävöittää koko tätä opiskelijabilehommaa, ja ehkä Tamperettakin siinä ohella vähäsen, Santeri komppaa.
Jatkuvatko bileet kesällä, syksyllä? Suunnitelmat ovat auki. Nyt mennään bile kerrallaan, he sanovat.
–Saatiin idea ja laitettiin se pyörimään, mutta todellakaan ei oo tarvetta, eikä tarkotuskaan hautaan asti, vaan nimenomaan laittaa eteenpäin. Jatkajia kyllä kaivataan sitten jossain vaiheessa, Santeri aprikoi.
–Hienoahan se tietenkin ois, että jossakin muuallakin alettas järkkää tähän tyyliin bileitä, pohtii Aku tulevaisuutta.
Yhdentoista aikaan ihmisiä virtaa paikalle. Musa energisoi. Paikalla olevat bilettäjät vaikuttavat tyylitietoisilta, eivät kuitenkaan pinnallisilta. Turinoin Plauge-kollektiivin Jonin kanssa. Puolenyön jälkeen paikka alkaa olla mukavan elävä. Terassilla huomaan parin kaverini juoksevan kohti Klubia. Biletys selvästi kiinnostaa. Sää on on kylmä ja keväinen.
Puoli yksi: Syvällisiä juttuja luokkatovereiden kanssa. Tanssilattia hengittää ja puhaltaa savua, VJ Oxo taikoo valonsäteitä tiskinsä takaa, videotykit pyyhkivät tilaa. Nietzscheläiset väitteet illuusioista ja harhaluuloista saavat vahvistusta. Verkkokalvoilleni tallentuu haalariporukkaa, osa oransseissa, osa valkoisissa. Koodit ovat minulle tuntemattomia. Henry kuvailee tanssijoita, ja vieressä Tec-ball kikkeripöydän mustat ja keltaiset taistelevat voitosta. Tanssilattialta tuleva tuoksu kertoo suurimman osan heilujista olevan naisia, mukanaan pari uskaliasta ruutupaitajätkää. Neljäs tai viides tuoppi menossa, meno mukava, humalaa en myönnä. Puoli kaksi: Korviini supistaan kaupungin toisista, huonommista torstaibileistä, samalla kun ihmettelen cowboy-hattuista miestä baaritiskillä. Käteeni tungetaan vasemmistopropagandaa lehtisen muodossa. Ihmisillä flirttailuyrityksiä puolin ja toisin.
Siirryn tuttujen pariin, jotka miettivät Lucio Fulcin ja Dario Argenton eri teitä Helvettiin. Kyse on elokuva-alan opiskelijoista, joten annan heille synninpäästön naiiviudesta kuoleman suhteen. Herra Alivaltiosihteeri on paikalla puolisonsa kanssa, kun taustalla tärykalvoja syövyttää Chicagohousen klassikko, Adoniksen ”No way back”. Paluuta ei ole, humalatila alkaa olla vahva. Ihmiset hymyilevät. On mentävä hikoilemaan kansoitetulle tanssilattialle. Kun kehoni vääntelehtimiseltä ehdin, kysyn illan toiselta DJ:ltä Mehu-Jussilta Klubilla soittamisesta. Jyväskylän mies kertoo tulleensa illan toisen DJ:n, Vernerin kautta Klubille. Puhumme Tampereesta, ja illan bileet saavat kehuja. Poistun tanssilattialta, ja näen erään taannoisen ihastukseni baaritiskillä. Hyppivän luonteeni mukaisesti irtaudun turhista haaveista, ja kysyn koulutoveriltani Terolta, mikä oli syy tulla juuri näihin bileisiin?
–Mä mietin et pitäisköhän sitä olla kunnollinen ihminen ja mennä nukkumaan. Mä huomasin et mä pistin kengät jalkaan, ja tajusin että hetkinen, mähän oon menossa näihin bileisiin. Niinhän siinä kävi.
Ne Toiset Opiskelijabileet ovat siis onnistuneet, totean. Valomerkki välähtää, musiikki hiljenee. On aika poistua grillille.
Illan aikana tanssilattialla kuultua:
Teksti: Juha Vauhkonen. Kuva: Henry Lämsä

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Football Triathlonin maailmanmestaruudesta kisataan jälleen Tampereella


MM-turnaus järjestetään Tampereella lauantaina 9.6.2012. Tapahtuman järjestävät mediatuottamista opiskeleva Robert Niva ja samalta linjalta valmistunut Mikko Helmanen.

Football Triathlonin MM-turnauksessa ratkaistaan maailman ykköslajin todelliset taitajat. Football Triathlon on jalkapalloturnaus, jossa lajeina ovat perinteinen jalkapallo, pöytäjalkapallo sekä pelikonsolijalkapallo.

Vuoden 2012 MM-turnaus on joukkueiden osalta jo täynnä, mutta viime vuonna myös yleisö viihtyi mukavasti, sillä he pystyivät seuraamaan ravintolassa pelattavia Football Triathlon -otteluita suurelta screeniltä.

Joukkueet pelaavat aluksi Kaupissa jalkapalloa klo 10-13. Turnaus jatkuu Ravintola Mallashovissa klo 15-21 kahdella muulla lajilla eli pöytäjalkapallolla sekä pelikonsolijalkapallolla. Molemmat lajit näkyvät myös ravintolan valkokankaalta sekä televisioista.

TYKKÄÄ, SEURAA & KANNUSTA:
http://www.facebook.com/FootballTriathlon

Football Triathlonin Facebook-sivuille päivittyy tunnelmia kuvina sekä video-streamina koko tapahtumapäivän ajan.

Kannusta suosikkijoukuettasi vaikka kotisohvaltasi Facebookin kautta, jollet pääse paikalle. Tosin tälläisen tunnelman voi kokea ainoalla oikealla tavalla vain paikan päällä.



KUVIA vuoden 2011 turnauksesta

Lisää infoa tapahtumasta

Tapahtuma on yleisölle maksuton.


Robert Niva

torstai 7. kesäkuuta 2012

Juhannuslaituri - Juhannus keskellä kaupunkia!





Juhannusaattona 22.6.2012 Tampereen rautatieaseman valtaa Juhannuslaituri. Tapahtuma alkaa klo 18.00 tarjoaa viihdykettä koko perheelle, pienimmästä suurimpaan. Juhannuslaituri on ilmainen tapahtuma ja avoin kaikille. Tapahtuma on ainutlaatuinen tapahtuma sisältönsä ja tapahtumapaikkansa vuoksi – samanlaista kaupunkijuhannusta ei ole aikaisemmin Tampereella nähty!

Tapahtuman ohjelmaan kuuluu juhannustanssit, joissa ihmisiä tanssittaa tamperelainen yhtye Heartbreakers, Ofelia Marketin muotinäytös, sirkusesiintyjiä, mölkynheittoa, tilataidetta, Tatuoidut tamperelaiset – valokuvanäyttely ja burleskiesityksiä pitkin iltaa. Lapsille on luvassa Keppihevostalli, jossa jokainen voi tehdä ikioman keppihevosensa. Lounge- alueella voi hengähtää, istua sohvilla ja nauttia eväitä.

Tampereen Juhannuslaituri on osa Ylen Juhannusjuna-ohjelmaa. Juhannusjuna on 13-tuntinen suora lähetys juhannusaattona Helsingistä Rovaniemelle. Juna pysähtyy matkan varrella 11 kertaa, ja jokaisella väliasemalla näkyy suomalaisen juhannuksenvieton värikäs kirjo. Juhannusjuna saapuu Tampereen rautatieaseman kolmosraiteelle klo 21:38 ja kuvaa Tampereen Juhannuslaituria klo 22:11 asti. Ohjelmaa lähetetään suorana Yle Teemalla, Radio Suomessa ja netissä. Tampereen ohjelmaosuus näkyy myös suorana Arte-kanavan kautta Saksassa ja Ranskassa.

Tampereen Juhannuslaituria juontaa Sillä Silmällä -ohjelmasta tuttu Gekko Paavilainen. Juhannuslaiturin järjestää joukko TAMKin opiskelijoita. Tapahtumaa tukee Tampereen kaupunki.

Lisätietoa tapahtumasta: 
www.juhannuslaituri.com 
www.facebook.com/tampereenjuhannuslaituri


tiistai 5. kesäkuuta 2012

Shared Gems, Kansainvälinen Peliseminaari



Kutsu kävi ja minähän menin! Helsingissä Vyyhdin toimesta järjestetty peliseminaari oli todella mielenkiintoinen. Paikalle kutsuttiin opiskelijoita eri puolilta Suomea kuuntelemaan pelikehittäjien mietteitä muun muassa oman peliyrityksen perustamisesta sekä pelimusiikin ja -taiteen teosta.

Eräs puhujista, italialainen Giuliano Cremaschi, joka tätä nykyä kehittää pelejä Suomessa, kertoi oman yrityksen perustamisesta. Kokemusta hänellä on, sillä alla on tovi sitten perustettu oma pelialan yritys. Tästä syystä hän sitten kertoikin, mitä kannattaa omaa yritystä perustaessa muistaa ja kuinka koko homma ylipäänsä toimii. Hyödyllistä opiskelijan näkökulmasta, sillä juuri opiskeluaikana riskit ovat pienimmät.
Giuliano Cremaschi

Giuliano Cremaschilla on melkoisen hyvät perusteet omiin mielipiteisiinsä pelialan asioista, sillä hän on toiminut alalla muun muassa creative directorina, designerina sekä kampanjamanagerina menestyneissä pelifirmoissa, kuten Habbo Hotellin luoneella Sulakkeella. Hän painotti oman yrityksen perustajille näkyvyyden tärkeyttä ja sitä, että sosiaalinen media auttaa markkinoinnissa paljon. Joten eipähän unohdeta Twitteriä, Facebookia ja muita! Vilkaisepa ajankuluksi video tämän kehittäjän uusimmasta pelistä: http://cuteattack.com/
Ari Pulkkinen

Mukava yllätys Shared Gems -tapahtumassa oli se, että mukaan oli kutsuttu myös pelimusiikin ekspertti, Ari Pulkkinen. Monet eivät tiedä, että tämä herra on monen eri suomalaisen pelin musiikin takana. Hän on muun muassa säveltänyt iki-ihanan Angry Birds -melodian. Myös muita suuren luokan pelejä löytyy hänen listaltaan: Trine, Bike Baron sekä Dead Nation eivät ole niitä pienimpiä läpihuutojuttuja Suomen pelialalla. Mahtoi olla mukavaa möristä zombiääniä Dead Nationiin!

Yksi tapahtuman tärkeimmistä asioista oli Networking Nightclub, jossa opiskelijat pääsivät esittelemään portfolioitaan ja CV:itään suoraan kovan luokan firmoille, kuten Remedylle ja Supercellille. Tämä oli loistava mahdollisuus kaikille, joilla ei vielä pelialan kontakteja ole.

Shared Gems oli mukava tapahtuma opiskelijoille, joita peliala kiinnostaa. Toivotaan, että Vyyhti järjestäisi Metropolialla vielä tällaista uudemman kerran!

Teksti ja kuvat: Emma Kiiski
Emma Kiiski koordinoi Score-pelinkehitysyhteisoä ja opiskelee TAMKin englanninkielisessä Median koulutusohjelmassa.
Scoren Facebook-sivu: https://www.facebook.com/groups/5302442954/

perjantai 1. kesäkuuta 2012

INTAC - International Art Collaborations: INTAC-ryhmäläiset matkasivat Torontoon

Kuvataiteen koulutusohjelman kansainvälisten oppimisympäristöjen kehittämisprojekti INTAC on saatu tältä keväältä päätökseen. INTACissa joukko TAMKin kuvataiteen opiskelijoita toteutti valokuva- ja videoteoksia sekä kaksi 1<3 -näyttelyä, toisen Tampereella ja toisen Torontossa Kanadassa, yhdessä kanadalaisen OCAD Universityn ja korealaisen Chung-Ang Universityn opiskelijoiden kanssa.
TAMKin kansainvälisellä viikolla kanadalaiset opiskelijat olivat TAMKilaisten vieraana Tampereella ja osallistuivat näyttelyn ripustamiseen Finlaysonille sekä TAF'12 -tapahtumaan. Useimmille INTACissa mukana olleille tämä oli ensimmäinen kerta, kun he pääsivät oikeasti tapaamaan työparinsa. Vaikka yhteistyötä on tehty tiiviisti läpi vuoden, oli kommunikointi tapahtunut aiemmin vain internetissä.

Opiskelijat Joanna Glezakos, Eduardo Gutierrez, Patricia Lawson ja Raymond Salaber
OCADista ripustamassa näyttelyä yhdessä Essi Laurilan kanssa, Sari Tervaniemen ohjauksessa.
Kuva: 
©  2012 Shanon Fujioka.


Seuraavalla viikolla oli TAMKilaisten vuoro lähteä vastavierailulle Torontoon. Ensin matka vei kuitenkin New Yorkiin, jossa keskusteltiin tulevasta opiskelijayhteistyöstä New Yorkin Suomen Kulttuuri-instituutin johtajan Leena-Maija Rossin ja School of Visual Arts -yliopiston professorin Meir Galin kanssa. Lisäksi oli tapaaminen White Box -gallerian johtajan Juan Puntesin kanssa, joka kiinnostui tulevaisuudessa esittelemään jopa TAMKin opiskelijatöitä.



Kuvassa vas. professori Meir Gal, Essi Laurila, Anna Knappe, Mikael Kinanen,
Tuomas Koskialho, Kirsi Hellman, Jaana Ristola, Elsa Trzska ja Ismo Torvinen.
Kuva: Juha Suonpää.


Torontossa ohjelmassa oli näyttelyn ripustus sekä avajaiset, joiden kohokohtana OCADin Great Hallin seinään heijastettiin Skypen välityksellä videopuhelu Etelä-Koreaan. Skype-puhelusta muodostui interaktiivinen performanssi, jossa mukanaolijat kommunikoivat keskenään käyttämättä puhetta.

1<3 -näyttely Torontossa OCAD Universityn Great Hallissa. Kuva: Anna Knappe.

Screen shot Skype-performanssista, keskellä
TAMKilaiset ja OCADilaiset yhdessä Torontossa.


INTAC jatkuu ensi syksynä uuden opiskelijaryhmän kanssa. Se tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua uudenlaisten kansainvälisten oppimisympäristöjen kehittämiseen.


INTACista tässä blogissa aiemmin kirjoitettua:
http://tamk-ttvo.blogspot.com/2012/01/intac-international-art-collaborations.html
http://tamk-ttvo.blogspot.com/2012/05/what-would-you-change-joanna-glezakos.html
INTACin blogi tumblrissa: http://intac.tumblr.com

Teksti: Anna Knappe.