Vietimme kurssitovereideni kanssa muutama viikko sitten neljä päivää Tampere Talolla oppimassa
Jussi Kamusen johdolla trussin ripustuksen ja trussissa liikkumisen saloja. Heti alkuun kävimme hieman läpi työn turvaamiseen käytettäviä vermeitä eli valjaita ja erilaisia lenkkejä. Meillä oli käytössä Tampere Talon varusteita sekä jonkin verran koululta tuomiamme vermeitä. Tämän jälkeen nostimme moottorinostimen ketjua suuren salin kattoon ja opettelimme kulkemaan 20 tuumaisen trussin päällä ensin lattiatasossa ja sen jälkeen noin kuuden metrin korkeudessa.
Itse olen jonkin verran kiinteän trussin päällä kiipeillyt, mutta kyllä kuudessa metrissä trussin heiluessa kevyesti puolelta toiselle pieni jännitys vatsanpohjassa käväisi etenkin yrittäessäni ylettää suuntaamaan trussin alapuolella roikkuvaa profiilia. Koukkujen käyttö tuli melko pian tutuksi ja kun rauhalliseen liikkumisrytmiin pääsi, ei homma tuntunut juurikaan pahalta.
Kun trussissa oli tarpeeksi könytty, ehdotti Jussi laskeutumista köydellä ylhäältä 18 metrin korkeudesta. Porukan hieman epäröidessä päätimme kuitenkin kokeilla ensin laskeutua alempaa trussista ja niin pääsin ensimmäisenä koettamaan alastuloa n. 3 metrin korkeudessa roikkuvasta trussista. Trussin päältä narun varaan könyäminen vaati hieman miettimistä, mutta itse laskeutuminen oli aika leppoisaa, joskin jäi hieman lyhytkestoiseksi. Minulla oli myös oma kiipeillessä käyttämäni varmistuslenkki käytössä, joten tiesin hyvin miten se toimii.
Seuraavana aamuna aloitimme teorialuennolla ja kävimme läpi erilaisten riggauksessa käytettävien laitteiden toimintaa ja käyttöä sekä yleisiä toimintatapoja. Tämän jälkeen haimme trussia ja muuta rompetta Sorsapuistosaliin ja aloimme tutkimaan ja tekemään asioita käytännössä. Iltapäivän aikaan saimme tehtyä saliin ripustuspisteet 6×7 metrin kokoiselle trussikehikolle ja suunniteltua seuraavan päivän aikataulua. Seuraavana päivänä nostimme kehikon kattoon, jonka jälkeen kukin sai vuorollaan kiivetä ylös ja könytä kehikon ympäri ketjunostinten ketjuja kierrellen. Rakensimme myös toisen jaloillaan seisova kehikon, jossa myös pääsi koittamaan liikkumista. Harjoittelimme siihen myös mm. harustus-ripustuksen tekoa, sekä nostimme apulinjan kahdella moottorinostimella väliin poikittain.
Seuraavana päivänä jatkoimme hieman kiipeilyä ja mm. apulinjaan laskeutumista emotrussista ja siitä takaisin emotrussiin. Puolen päivän aikaan aloimme kuitenkin purkaa rakennelmiamme ja siirryimme takaisin suureen saliin laskeutuaksemme katosta. Viritimme laskeutumisköyden ja ja varmistusköyden ylös, jonka jälkeen Kamunen muutaman opiskelijan kanssa meni takaisin alas huolehtimaan varmistuksesta. Jokaisella ylös jääneellä oli havaittavissa pientä kutinaa vatsanpohjassa, mutta tarkistimme toisiltamme valjaat ja muut varusteet, jonka jälkeen Joonas aloitti ensimmäisenä laskeutumisensa alas. Itse olin vuorossa toisena ja laskeutuminen olikin erittäin leppoisaa, kunhan pääsi kaiteen yli varmasti narun varaan. Menimme Joonaksen kanssa tämän jälkeen takaisin ylös ohjeistamaan muita ja lähes kaikki lopulta laskeutui alas. Ainoastaan Satu oli niin epäonninen että sai hiuksensa tarttumaan johonkin välikköön, jolloin varmistajien täytyi löysätä paino laskeutumisköydeltä, ettei hiuksia tarvinnut repiä irti. Tulimme vielä Joonaksen kanssa viimeisinä toisen kerran alas ja tämä olikin mainio lopetus loistavalle ja opettavaiselle, sekä erittäin toiminnalliselle kurssille.
Teksti ja kuvat: Eero Alava
Teatterin ja tapahtumien av-suunnittelu '08
Juttu on julkaistu Eero Alavan blogissa
Eero Alava Portfolio - Photos, lights and experiences
|||
