Syksyn 2010 yhtenä uutena hankintana oli Canon EOS 7D-digitaalijärjestelmäkamera, joka kykenee tallentamaan Full HD-tasoista videokuvaa 25 ruudun sekuntivauhtia käyttäen h.264-pakkausta. Kuvaaja Hannu Koivuranta halusi kameran mahdollisimman nopeasti testikäyttöön ja syntyi päätös lähteä kuvaamaan jo viime keväästä asti kehitteillä ollut lyhytelokuva “Siivooja”.
Kameralla tehtiin perusvalotustestit, suljinaikatestit, liiketestit ja terävyystestit jotta potentiaaliset ongelmat paljastaisivat itsensä ennen varsinaista kuvaustilannetta. Testivärimäärittelyt osoittivat että 7D (kuten moni muukin DSLR) kärsii alivalotuksen kautta aiheutuvasta kohinasta eniten mustassa päässä. Testien perusteella kuvaaja koki välttämättömäksi käyttää low contrast-filttereitä, jotta ala- ja yläpään hurjaa dynamiikkaeroa saataisiin kapeammaksi ja samalla syntyi päätös myös olla alivalottamatta kuvan tiettyjä alueita ylimääräisen kohinan minimoimiseksi. Testimateriaalit ovat luonnollisesti kaikkien TTVO-opiskelijoiden tutkittavissa Tapperilla.
Kameraan on hankinnassa Arrin PL-adapteri joka mahdollistaa elokuvaobjektiivien käytön, mutta tähän elokuvaan se ei kuitenkaan vielä kerinnyt. “Siivooja” kuvattiin kolmella prime-objektiivilla. Valituksi tulivat Canon EF 20mm (f/2.8), Canon EF 50mm (f/1.8), sekä Olympus M.Zuiko 135mm (f/3.5). Näistä jälkimmäinen käyttää Olympuksen OM-adapteria sovittuakseen EF-paikkaan. Kameran lisävarusteina tulleet skarppirenkaat objektiivien ympärille ovat muovia ja todennäköisesti eivät kestä pakkasella kuvaamista lainkaan. Myös follow focuksen vaikutelma on muovinen. Sama ongelma pätee matteboxiin, jonka filtterikehikoiden kiristysruuvit ovat muovia (kuten myös itse kehikot). Kaiken kaikkiaan lisävarusteiden ensivaikutelma oli todella muovinen ja b-luokkainen.
Kameran kanssa hankittiin myös Zacuton valmistama etsin, joka kiinnittyy LCD-näytön päälle kätevällä aluslevyllä. Vaikka etsin on optisesti todella miellyttävä ja silmää rasittamaton sitä ei kuitenkaan käytetty elokuvan kuvauksissa: etsimen lisäksi koulu hankki myös käsivararigin, jonka kanssa kamera jää niin sivuun että etsimen käyttö aiheuttaisi pysyvän niskavamman. Käsivararigiä yritettiin muokata äärimmäisyyksiin jotta etsimen käyttö olisi mahdollista, mutta tuloksetta. Ongelma ratkaistiin lisäämällä kameran vasemmalle puolelle, kuvaajan pään kohdalle SWIT-monitori ja ajamalla signaali suoraan siihen.
Yksi potentiaalinen ongelma kameran ulostuloissa on se ettei signaalia pysty monitoroimaan kuin yhdestä lähteestä kerrallaan. Valittavana on siis video out, mini-HDMI out, tai LCD. Tämä on ongelma vasta sitten kun operoija päättää käyttää etsintä kamerassa ja kuva pitäisi pystyä saamaan näkyville myös muualle. Yllämainitun SWIT-monitorin lisääminen mahdollistaa kuitenkin signaalin jatkamisen monitorista eteenpäin BNC:n välityksellä, jolloin useampia monitoreita on mahdollista käyttää. Koulu hankki vastikää myös sellaisen SWIT-monitorin joka hyväksyy HDMI:tä sisään, mahdollistaen siis HD-tasoisen monitoroinnin.
Kameran kaveriksi hankittiin 16 gigainen ja 32 gigainen muistikortti. 16 gigainen tallentaa n. 1h 40min Full HD-tasoista videokuvaa. Klipit rajoittuvat vajaan 30 minuutin pituuteen, sillä tiedostojärjestelmä sallii maksimissaan 4 gigan kokoisia tiedostoja.
Tiedostojen purkaminen oli hieman omituinen ja ongelmallinen prosessi, sillä emme kerinneet asentaa Final Cut-ympäristöön palikkaa joka tunnistaisi kameran suoraan. Mac-koneet eivät myöskään löytäneet kameraa omana muistikorttinaan, jolloin käytimme iPhoto- sekä Adobe Bridge-sovelluksia saadaksemme videot ulos muistikortilta. Purkamisen jälkeen tiedostot tulisi kääntää joko Streamclipillä tai Compressorilla Apple ProRes 422-pakkaukselle, jolloin editointikin sujuu reaaliajassa. H264-pakattuja videotiedostoja voi kyllä editoida, mutta huomaa pian - renderöintiajan kustannuksella - miksi käännös on tarpeellinen. AVIDilla on myös omat workflown’sa AMA:n kautta.
“Siivooja”-lyhytelokuvan kuvaukset sujuivat kutakuinkin ongelmitta. Vaikka kamera on pieni, ei sen kanssa käytettävät lisävarusteet tee siitä yhtään nopeampaa käyttää. Toinen äärimmäisen tärkeä tekijä kuvaamisessa on oikeanlaisen dynamiikan luova hyödyntäminen. Tälle formaatille ei vaan pysty valaisemaan niin rajusti kuin muille digitaaliformaateille tai filmille. Pahimmillaan kameran dynamiikka muistutti lähes 2:1-kontrastista mini-DV-kameran kennoa. Valaisun on oltava hyvin hienovaraista jotta kuva ei pala puhki tai alivalotu aiheuttaen karmeaa kohinaa. “Siivooja” kuvattiin pääsääntöisesti ISO 200-asetuksella, jolla kohina on vielä täysin siedettävää. Muutamassa kuvassa käytettiin ISO 320-asetusta. Kameran Sharpness-asetus laskettiin myös nollaan testikuvausten perusteella, sillä se aiheutti puhkipalaviin ja muutaman pikselin kokoisiin alueisiin värivirheitä, sekä joissakin tilanteissa moiréa.
Sekonicin valotusmittarin kanssa suoritetut valotusarvot eivät pitäneet paikkaansa. Kun valotusmittari antoi highlightien keskiharmaa-aukkoarvon ihosta, paloi kuva jo roisisti puhki kamerassa. Sama päti myös varjoalueisiin. Eroa oli aina 2-3 aukkoa suuntaan tai toiseen.
Valaistuksessa on otettava huomioon myös nk. “harmaa valotus”. Harmaa valotus on se valotuksen taso, jossa kohde on selkeästi näkyvissä, mutta lievän alivalottumisen vuoksi sen kaikki väri-informaatio toistuu harmaana. Toisinsanoen, kohteessa ei ole yhtään mitään väri-informaatiota. Tämä harmaan valotuksen taso saattaa lipsahtaa todella helposti kuvaan jolloin ongelmat värimäärittelyssä ovat väistämättömät. Harmaa valotus ei myöskään kohise kauheasti, joten sen huomaaminen saattaa myös jäädä senkin vuoksi väliin.
Digitaalijärjestelmäkameroiden kennot ovat kärsineet nk. jelly-ongelmasta, joka saa kuvan taipumaan “vinoon” nopeasti panoroitaessa. Liike on hieman hyytelömäinen ja todella häiritsevä. Jelly-testeissä kävi ilmi, että mitä isompaa suljinaikaa käyttää, sitä isompi jellyn olemassaolo on. Yli 250 nousevissa suljinajoissa jellyefektit olivat jo todella härskejä. Rauhallisella ja määrätietoisella panoroinnilla tämä(kin) ominaisuus pysyy hallinnassa.
“Siivooja”-lyhytelokuva on jälkituotannossa. Elokuvan ohjasi Toni Anttila ja tuotti Outi Hartikainen. Leikkauksesta vastaa Marie Syrjälä ja äänisuunnittelusta Philippe La Grassa. Elokuvan käsikirjoitti Iiro Peltonen. Elokuvassa näyttelevät Aleksi Holkko, Jorma Markkula ja Sari Lilliestierna. Elokuvan on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä.
Teksti: Hannu Koivuranta
Kuva: Eero Alava
|||
1 comments:
Hyvää juttua ja erittäin käyttökelpoista analyysiä digijärkkärillä videokuvaamisesta!
Lähetä kommentti