perjantai 19. marraskuuta 2010

Visio 2010 - voitto kotiin

Heli Lappalainen, Saana Karjalainen, Juuso Palander ja Teemu Kuusimäki
Tapahtumaa markkinoitiin meille ttvo:laisille pitkin syksyä. Yleisesti tapahtuma ei herättänyt innostusta kanssaopiskelijoissa, mutta itse koin Vision hyvänä tilaisuutena tutustua innovointiin ja kehittää itseäni ideoijana. Osallistuin tapahtumaan yhdessä proakatemialaisten kanssa ja sain siinä samassa myös kattavan infon heidän toiminnastaan.

Visio oli kaikinpuolin hyvin järjestetty tilaisuus. Osallistujat kyyditettiin paikalle ja pois, majoituspaikkana toimivat Sappeen lomakeskuksen hulppeat kahdeksan hengen saunalliset mökit, ruoka oli hyvää ja jopa iltapalaa oli järjestetty mökkeihin.

Tapahtumaan piti valmistautua tekemällä ryhmän kanssa toimeksiantajien asettamat ennakkotehtävät. Tehtävät olivat laajat, mutta hyvin nopeasti ja yksinkertaisesti toteutettavissa. Tietenkin teimme tehtävät ajatuksella, mutta en kokenut niiden kuormittavan muita opintojani.

Lähdön aika saapui ja otimme kahden linja-autollisen voimin suunnan kohti Sappeen lomakylää.
Ensimmäisen illan aikana kaikki osallistuivat innovointiluennolle, jonka päätteeksi pidettiin pieni kilpailuhenkinen ryhmätyö. Tämän jälkeen toimeksiantajat esittäytyivät ja kertoivat tarkemmin toiminnastaan ja itse toimeksiannosta.

Toimeksiantajia oli kaksi: Finnmatkat ja Veikkaus. Saimme ennakkoon toivoa kumman toimeksiannon haluaisimme toteuttaa. Toiveemme oli otettu huomioon ja pääsimme innovoimaan Veikkauksen tehtävää. Toimeksiannon määrittely tiivistetysti oli, että ryhmien tuli kehittää kaksi nettiarpaa Veikkaus.fi-sivustolle. Tarkempia lisätietoa saimme tiedustella toimeksiantajalta ja hänen lähihenkilöiltään, heti tehtävänannon jälkeen. Käytimme mahdollisuuden ja saimme paljon lisätietoa, kohderyhmästä ja suunnasta, johon Veikkaus haluaa viedä toimintaansa.

Toteutus alkoi heti illan tilaisuuden jälkeen. Toimimme tietyt deadlinet sisältävien, järjestäjien laatimien aikataulujen pohjalta ja niihin nojaten suunnittelimme ryhmämme oman aikataulun. Koin proakatemialaisten työskentelytavat todella tehokkaiksi ja mielekkäiksi. Sain heiltä paljon oppia ideointiin ja innovointiin. Järjestelmällinen edistyminen ideoinnissa ja eri vaiheiden tärkeys korostui erilailla kuin aiemmissa vastaavissa tehtävissä työskennellessäni.

Seuraavaan aamuun mennessä olimme saaneet aikaiseksi 7 ehdotuskelpoista aihiota. Käytännössä menimme aamulla vuorollamme esittämään toimeksiantajalle nämä ideat, joista muutamaan he reagoivat hyvin myönteisesti. Esitysaikamme rajoittui 5 minuuttiin joten saimme kaikista ideoista hyvin suoran palautteen ja nopeasti. Toimeksiantaja neuvoi meitä jatkamaan työskentelyämme niin, että seuraavan puolen tunnin aikana valitsemme ne kaksi aihiota, jotka aiomme esittää heille lopullisina tuotoksina myöhemmin iltapäivällä.

Näiden neuvojen jälkeen teimme valintamme ja keskityimme kehittämään kahta ideaamme mahdollisimman tarkoiksi ja selkeiksi paketeiksi. Lopulta hioimme kasaan 5 minuutin esityksen ja marssimme jälleen kerran toimeksiantajan eteen ja vedimme sen hyvin pelkistetysti läpi. Näiden viimeisten esitysten jälkeen raati vetäytyi tekemään päätöstään ja me osallistujat keskityimme nauttimaan meille suoduista ylellisyyksistä ja pitkän urakan loppuun saattamisen raukeasta tunnelmasta.

Viimeisen illan coctail-tilaisuudessa nautittiin ruuasta ja seurasta. Ruokailun jälkeen kolme parasta tiimiä kummastakin toimeksiannosta julkistettiin ja yhteensä kuusi esitystä nähtiin lavalla. Yllätykseksemme me olimme oman toimeksiantomme kolmen parhaan joukossa ja menimme tietysti lavalle esittelemään saman viisiminuuttisen vedon, jonka olimme esittäneet raadille aikaisemmin iltapäivällä. Lopulta kaikkien esitysten ja pienen jännitysmomentin jälkeen julkistettiin voittajat. Ponnahdimme kaikki samalla hetkellä pystyyn kun tiimimme kutsuttiin lavalle. Fiilis oli mitä mahtavin, tiesimme sovelluksiemme olevan hyviä, mutta emme voineet olla voitosta varmoja vaikka pieni kutina siitä oli ollutkin.

Loppuilta meni juhliessa, mutta huvittavinta oli se että lähtiessäni iltajuhlaan laitoin mekkoni taskuun parikymmentä euroa ja palatessani juhlista minulla oli taskussani se sama parikymppinen ja kymmenen käyntikorttia. Täytyy siis myöntää, että kyllä tuli myös verkostoiduttua ja voin suositella kaikille  ennakkoluulotonta osallistumista Vision tuleviin haasteisiin!

Heli Lappalainen
Heli opiskelee toista vuotta elokuvan ja television koulutusohjelmassa

Visio 2010

0 comments: