Vaihto-opiskelijoittemme kokemaa, neljäs juttu menee näin:
Henrik Leppänen: Chulalongkorn University, Bachelor of Literature, Arts and Culture, Bangkok, Thaimaa
Tiesin jo aikaa sitten, että haluan kauas länsimaalaisesta kulttuurista: Uruguay vaati espanjankielen osaamista ja tiesin jo ennestään Korean olevan amerikkalaista pintaliito-kulttuuria ihannoiva kohde, joten minulle jäi hymyjen maa, Thaimaa.
Thaimaa on ylittänyt kaikki odotukseni, ja enemmän. Koulun olen saanut aikataulutettua kolmeen pitkään päivään ja muuten saan nauttia pitkästä viikonlopusta. Parasta on nähdä länsimaalaisia vain thain kielen oppitunnilla, ja lopuilla kursseillani olen miltei aina ainut edustamassa länsimaalaisia. Tunnen vain kourallisen muita, kuin aasialaisia, enkä voisi kuvitella parempaa tapaa päästä kulttuuriin sisään kuin elää paikallisten kanssa. Kolmen euron päiväbudjetilla pääsee todella pitkälle, joten rahaa jää muunkin Aasian tutkimiseen, ja passissani taitaakin olla jo 7 sivua täynnä leimaa tähän mennessä.
Suurimmat kulttuurishokit ja eroavaisuudet totuttuun suomalaiseen arkeen ovat ihmisten koulunkäynti ja ’mai pen rai’ asenne. Yliopistomme on Thaimaan parhaimmistoa ja jo sen thainkieli kertoo: opiskelija thaiksi on 'nak.riian', mutta meidän yliopistomme opiskelija onkin 'nii.sit'. Termi tulee yliopiston vanhasta iästä ja kuninkaallisesta taustasta, ja jokainen thaimaalainen tietää missä opiskelen esitellessäni itseni kyseisellä termillä, riippumatta provinssista tai iästä. Opiskelu ei ole tosin tehnyt Thaimaan parasta vaikutusta, kun tunneilla opiskelijat nukkuvat ja somettavat kaiken aikaa avoimesti eikä käsi nouse ennen kuin professori nimeää jonkun. Täällä luotetaan töiden saamiseen enemmän koulun nimellä ja diplomilla kuin oikealla osaamisella.
”Mai pen rai” taas vapaasti käännettynä tarkoittaa ”don’t worry about it”. Tätä voi käyttää lukemattomissa tilanteissa ja se on ihmisten käytössä sekä toiminnassa, että kielessä päivittäin.
Pitkänmatkan bussin ollessa täynnä, älä huolehdi, käy lattialle vain istumaan. Istu 13 tuntia maahanmuuttovirastossa etkä ehdi saada asiaasi hoidettua, koska virasto menee kiinni - älä huolehdi: tule huomenna neljä tuntia ennen aukioloa paikalle niin eiköhän se siitä. Pimeän tullessa kampuksen suorin tie kotiin on varaanien ja käärmeiden valtaama, älä huolehdi, kun kiertotie on vain kilometrin ekstra matkaan.
Yllättävin asia on ollut se, että kun thain kieli alkaa jo taittumaan, niin paikalliset kohtelevat eri tavalla. Ostoksista saa alennusta, ruoka on oikeasti tulista, enkä ole enää monien silmissä se tyypillinen Pattaya-turisti tai kävelevä lompakko, jolta yritetään vain huijata mahdollisimman paljon rahaa. Uutta on myös koulupuvun käyttö ja opettajien kirjaimellinen kumartaminen.
Huvittavinta on ’setä frutti’, joka on joka päivä koulun pihalla myymässä tuoreita hedelmiä ja kertoo samalla ennustuksia asiakkailleen.
0 comments:
Lähetä kommentti