Kukista ja mehiläisistä Yle Areenassa!

TAMKin lopputyöelokuva Kukista ja Mehiläisistä esitetään perjantaina 21.12. klo 21 Yle Teemalla  kansainvälisen lyhytelokuvapäivän näytöksen avauselokuvana. Kyseessä on luultavasti TAMKin elokuvan ja television koulutuksen historian menestynein leffa.

Tämä lämmin komedia on valittu tähän mennessä yli viidellekymmenelle festivaalille 24:ssä eri maassa ja saanut kierroksellaan 20 palkintoa tai kunniamainintaa. Elokuvalla on myös kansainvälistä TV-yleisöä –marraskuussa se esitettiin jo Canal+ Cinema -kanavalla.

Pääosia esittävät Saana Koivisto, Mikko Kauppila, Juha Uutela ja Aksu Piippo. Mainion sivuroolin heittää pari vuotta sitten kuvauksen lehtorin virasta eläkkeelle jäänyt Ilkka Järvinen. 

Ohjaus ja käsikirjoitus ovat Janne J. Vanhasen. Tuottajana toimi Jasmine Pajari, leikkaajana Eemeli Ylinen, kuvaajana Arttu Järvisalo ja kamera-assistenttina Aleksi Tilli. Musiikista vastasi Mark Malyshev ja äänisuunnittelusta Tatu Naukkarinen. Levitystä on tehnyt Veera Lamminpää. 

Elokuva toimi myös monen tiimiläisen kirjallisen lopputyön aiheena. Tässä siitä puolesta muutama linkki:

•         http://www.theseus.fi/handle/10024/127602
•         http://www.theseus.fi/handle/10024/112126
•         http://www.theseus.fi/handle/10024/139004

Ja nyt siis nähtävillä Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4542209

Antoisaa lyhytelokuvailtaa!

Nuoremme maailmalla - osa 6

Krista Kuitunen: Chung-Ang University, Film Studies, Soul, Etelä-Korea

Lähdin vaihtoon Etelä-Koreaan, koska halusin lähteä mahdollisimman kauas, kokea kulttuurishokin, olla ulkomaalainen, ulkopuolinen ja erilainen.

Ennakkotiedot kulttuurista, kielestä, historiasta ja koko paikasta oli käytännössä täysin olemattomat lukuunottamatta kämppiksen kertomuksia Soulin villistä yöelämästä. Odotin vaihdolta siis yllätyksiä, järkytyksiä, uusia kokemuksia ja ylipäätään maiseman vaihtoa - ja kaikki odotukset on ylittyneet pelkästään hyvällä tavalla!

Englannin osaaminen on osalla korealaisista nolla ja etenkin alkuun oli hankalaa selviytyä yhtään mistään. Suosittelisin opettelemaan kieltä ennen tänne tuloa niin asiat sujuvat huomattavasti helpommin (mm.taksin saaminen, bussikortin ostaminen, syöminen, paikkoihin löytäminen...).

Lähinnä suurin yllätys on ollut se, että mulla ei ole käytännössä ollut kuitenkaan juuri vaikeuksia sopeutua uusiin kuvioihin. Chung-Angissa on järjestetty vaihtareille asiat hyvin ja tehty helpoksi.

Chung-Angiin tuleville taideopiskelijoille suosittelen Anseongin kampusta, joka on noin tunnin matkan päässä Soulin kampuksesta. Siellä on huomattavasti laajempi kurssivalikoima ja itselläni on vain yksi oman majorin kurssi tällä hetkellä (yhden jouduin lopettamaan sillä se oli täysin koreaksi). Muut kurssit valitsin general educationin ja politiikan tutkimuksen puolelta. 

Vaikka opiskelen täällä erilaisia asioita mitä Tamkissa, olen saanut tähän mennessä kaikesta paljon irti. Historian, kulttuurin ja politiikan opiskeleminen eri kulttuurista olevien ihmisten kanssa on ollut todella avartavaa, yleissivistävää ja innostavaa. Mediaopiskelijana tämä on kasvattanut ihmisymmärrystä ja yleistietoa, jonka näen tässä kohtaa tärkeänä ja piristävänä vaihteluna.

Ihan superhienoa ja ihanaa täällä on ollut. Yliopiston dormeissa asuminen on kätevää, halpaa ja hauskaa- vaikka onkin kotiintuloajat ja poissaoloista pitää ilmoittaa. 5miljoonan ihmisen kaupungissa riittää nähtävää ja tehtävää ja Korea on todella mielenkiintoinen ja turvallinen maa. Parasta on tietty ihmiset - mahtavinta on ollut löytää samanhenkisiä eri pääaineita opiskelevia ystäviä ympäri maailmaa. 

Soulissa ei todellakaan tule tylsää tai jää ilman outoja ja uskomattomia kokemuksia, kulttuurishokkeja ja uusia ystäviä! 

Nuoremme maailmalla - osa 5

Kokemuksia ulkomaan vaihdosta, viides tarina:

Meri Inki: OCAD University, Integrated Media, Toronto, Kanada

Vaihtokohteita miettiessäni minulle tärkeintä oli löytää koulu, jossa on kiinnostavia ja monipuolisia kursseja. Halusin mennä englannin- tai espanjankieliseen maahan, sillä tavoitteenani oli myös parantaa kielitaitoani. Valitsin OCAD Universityn vaihtokohteekseni siksi, koska se vaikutti taiteelliselta ja arvostetulta koululta. Kanada tuntui myös luonnolliselta vaihtoehdolta, sillä halusin päästä mahdollisimman kauas Suomesta. Vaikka Briteissä ja Espanjassa oli myös hyviä vaihtoehtoja, ne olivat aivan liian lähellä koti-Suomea.

Parasta OCADissa on ihmiset ja koulun taiteellisuus. Täällä arvostetaan ja kunnioitetaan ihmisten yksilöllisyyttä ja itseilmaisua. Vaikka OCADissa opiskellaan ahkerasti, samalla korostetaan oman polun ja tyylin löytämistä. On vahvuus olla oma itsensä.

Opetus OCADissa verrattuna TAMKiin on paljon intensiivisempää ja tahti on nopeampaa. Palautettavia tehtäviä on melkein joka viikko, ja lähiopetuksen lisäksi on paljon itsenäistä opiskelua. Kurssikuvauksissakin lukee, että lähiopetuksen lisäksi omalla ajalla tulee opiskella 2-3 tuntia per lähiopetustunti, mikä tekee yhtä kurssia kohden 6-9 tuntia itsenäistä opiskelua viikossa.

Vaikka välillä työmäärä on suuri, pidän kurssien rakenteen selkeydestä. Täällä opiskelijat myös panostavat tehtäviin todella paljon, ja studio-kursseilla oppilaat antavat kritiikkiä toistensa töistä opettajan lisäksi. Ilmapiiri täällä on todella avoin, ja opiskelijoilla on into opiskella sekä kehittyä taiteilijoina.

Suosittelisin OCAD Universityä vaihtokouluksi sellaisille oppilaille, joilla opiskelumotivaatio on korkealla. Täällä pääsee tekemään töitä, varsinkin jos valitsee itselle haastavia kursseja tai täysin uusia osaamisaloja. Kursseja on todella monipuolisesti, joten vaihtoehtoja on paljon. Kurssimaksuja on hieman ja UHIP -sairausvakuutuksesta on maksettava myös. Yleisesti ottaen on hyvä olla jonkin verran säästöjä, sillä Toronto on suurinpiirtein Suomen hintaluokkaa, jollei jopa hieman korkeampi.

OCAD oli minulle ehdottomasti oikea vaihtoehto, enkä kadu hetkeäkään tänne tulemista. Toronto on monimuotoinen ja monipuolinen kaupunki, josta löytyy aina tekemistä. Vaikka Toronto on asukasluvultaan Kanadan suurin kaupunki, se ei tunnu siltä. Tänne on ollut helppo sopeutua, ja tuntuu kuin olisin kotona. Täältä tulee olemaan vaikea lähteä pois.

Nuoremme maailmalla - osa 4

Vaihto-opiskelijoittemme kokemaa, neljäs juttu menee näin: 

Henrik Leppänen: Chulalongkorn University, Bachelor of Literature, Arts and Culture, Bangkok, Thaimaa

Tiesin jo aikaa sitten, että haluan kauas länsimaalaisesta kulttuurista: Uruguay vaati espanjankielen osaamista ja tiesin jo ennestään Korean olevan amerikkalaista pintaliito-kulttuuria ihannoiva kohde, joten minulle jäi hymyjen maa, Thaimaa.

Thaimaa on ylittänyt kaikki odotukseni, ja enemmän. Koulun olen saanut aikataulutettua kolmeen pitkään päivään ja muuten saan nauttia pitkästä viikonlopusta. Parasta on nähdä länsimaalaisia vain thain kielen oppitunnilla, ja lopuilla kursseillani olen miltei aina ainut edustamassa länsimaalaisia. Tunnen vain kourallisen muita, kuin aasialaisia, enkä voisi kuvitella parempaa tapaa päästä kulttuuriin sisään kuin elää paikallisten kanssa. Kolmen euron päiväbudjetilla pääsee todella pitkälle, joten rahaa jää muunkin Aasian tutkimiseen, ja passissani taitaakin olla jo 7 sivua täynnä leimaa tähän mennessä.

Suurimmat kulttuurishokit ja eroavaisuudet totuttuun suomalaiseen arkeen ovat ihmisten koulunkäynti ja ’mai pen rai’ asenne. Yliopistomme on Thaimaan parhaimmistoa ja jo sen thainkieli kertoo: opiskelija thaiksi on 'nak.riian', mutta meidän yliopistomme opiskelija onkin 'nii.sit'. Termi tulee yliopiston vanhasta iästä ja kuninkaallisesta taustasta, ja jokainen thaimaalainen tietää missä opiskelen esitellessäni itseni kyseisellä termillä, riippumatta provinssista tai iästä. Opiskelu ei ole tosin tehnyt Thaimaan parasta vaikutusta, kun tunneilla opiskelijat nukkuvat ja somettavat kaiken aikaa avoimesti eikä käsi nouse ennen kuin professori nimeää jonkun. Täällä luotetaan töiden saamiseen enemmän koulun nimellä ja diplomilla kuin oikealla osaamisella. 

”Mai pen rai” taas vapaasti käännettynä tarkoittaa ”don’t worry about it”. Tätä voi käyttää lukemattomissa tilanteissa ja se on ihmisten käytössä sekä toiminnassa, että kielessä päivittäin. 

Pitkänmatkan bussin ollessa täynnä, älä huolehdi, käy lattialle vain istumaan. Istu 13 tuntia maahanmuuttovirastossa etkä ehdi saada asiaasi hoidettua, koska virasto menee kiinni - älä huolehdi: tule huomenna neljä tuntia ennen aukioloa paikalle niin eiköhän se siitä. Pimeän tullessa kampuksen suorin tie kotiin on varaanien ja käärmeiden valtaama, älä huolehdi, kun kiertotie on vain kilometrin ekstra matkaan.

Yllättävin asia on ollut se, että kun thain kieli alkaa jo taittumaan, niin paikalliset kohtelevat eri tavalla. Ostoksista saa alennusta, ruoka on oikeasti tulista, enkä ole enää monien silmissä se tyypillinen Pattaya-turisti tai kävelevä lompakko, jolta yritetään vain huijata mahdollisimman paljon rahaa. Uutta on myös koulupuvun käyttö ja opettajien kirjaimellinen kumartaminen. 

Huvittavinta on ’setä frutti’, joka on joka päivä koulun pihalla myymässä tuoreita hedelmiä ja kertoo samalla ennustuksia asiakkailleen.

Nuoremme maailmalla - osa 3

Vaihto-opiskelijoittemme kokemuksia, tässä juttu numero 3: 

 

Henna Heinonen: Academy of Performing Arts in Prague (FAMU), Film Studies, Praha, Tšekki

Valitsin vaihtokohteeksi FAMUn, koska se on hyvin arvostettu elokuvakoulu, joten odotukseni olivat korkealla opintojen suhteen. Myös sijainti miellytti kovasti. Praha oli minulle ennestään tuntematon kaupunki, mutta olin varma, että tulisin tykästymään siihen. Niinhän siinä sitten kävi, rakkautta ensi silmäyksellä! Varoituksen sananen kuitenkin: vaikka tšekkiläisten tyly asiakaspalvelu luo kotoisuutta näin suomalaisena, niin se saattaa käydä välillä hermoillekin. Suosittelen vahvasti kielen opiskelua etukäteen, sillä parilla yksinkertaisellakin sanalla saattaa saada tšekkiläisten sydämet sulamaan, ainakin osittain.

Parasta on ollut muuttaa uuteen ympäristöön ja tutustua FAMU:n opintotarjontaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni asun näin isossa kaupungissa ja se on mahtavaa. Täällä riittää koko ajan tapahtumaa ja vilkkaudestaan ja suurista ihmismääristä huolimatta, kaupunki on hyvin turvallisen tuntuinen. Kaupunki on todella upea ja helposti lähestyttävä.

TAMK:iin verrattuna FAMU:n opinnot ovat toistaiseksi olleet hyvin luentomaisia ja keskustelevia. Tarjolla on myös projektiluontoista oppimista lyhytkestoisempien moduulien puolesta. Meillä on myös mahdollista päästä muiden opiskelijoiden projekteihin mukaan. Itse entisenä yliopisto-opiskelijana olen kokenut mieluisaa nostalgiaa luentopainotteisissa kurssivalinnoissani, mutta kaipaan myös projekteja. Pian pääsenkin CinemaDance -kurssille, joka on neljä päivää kestävä Uneton48-tyylinen rupeama, jossa neljän päivän aikana toteutetaan elokuva alusta loppuun. Tämä tapahtuu pienessä maalaiskylässä 140km päässä Prahasta ja odotan innolla mitä siellä tulee vastaan!

Ylipäätään tuntuu, että FAMU tarjoaa hyvin laajasti erityyppisiä kursseja ja moduuleja. Omiin kursseihin kuuluu mm. tšekkiläistä avantgarde-elokuvaa, Keski-Euroopan elokuvahistoriaa, genrekurssia, visuaalista teoriaa, jne.

Mitään suurempaa yllätystä ei ole tullut vastaan, muuta kuin korkeahko hintataso sekä vieläkin jatkuvat kesäiset säät. Täällä saa halpaa olutta, suhteellisen edukkaasti myös ruokaa, ja julkinen liikenne on hyvin sopuhintaista. Muuten kaikki on aikalailla Suomen hintatasolla, mikä yllätti etenkin asuntoa etsiessä. Kuvittelin muuttavani vanhaan upeaan kivitaloon lähelle keskustaa suurehkoon yksiöön tai jopa kaksioon. Totesin nopeasti, että se ei tule onnistumaan.

Niille, jotka halajavat tänne asumaan, suosittelen tutustumaan etukäteen kieleen ja hieman myös historiaan. Näin pääsee nopeammin integroitumaan paikalliseen kulttuuriin ja saa enemmän irti ympäristöstään. Paikallinen historia on monilla kursseillakin isossa roolissa. Kannattaa myös pitää mielessä, että täällä on ilmeisen hidas byrokratia.

Opiskelujen puolesta suosittelen varautumaan siihen, että Learning Agreement tulee muuttumaan radikaalisti, sillä kursseille pyrkii suuri määrä opiskelijoita ja kaikille ei ehdi ilmoittautua ajoissa eikä mahdu enää mukaan. Ei tarvitse kuitenkaan huolestua, sillä tilalle kyllä tulee muita erinomaisia vaihtoehtoja.

Kokonaisuudessaan täällä eläminen ja opiskelu on ollut suorastaan pirskahtelevan upeaa. Ainoa miinus on se, että hain tänne vaihtoon vain syyslukukaudeksi.

 

Nuoremme maailmalla - osa 2

Media-alan opiskelijoiden 3. vuosikurssi on poikkeuksellinen. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, että liki puolet vuosikurssin opiskelijoista lähtee ulkomaanvaihtoon. Nyt näitä tyyppejämme on ripoteltu yli 20 eri puolille maailmaa, Torontosta Koreaan. Julkaisemme joulukuussa 2018 opiskelijoiden kokokemuksia vaihdosta sarjana. Ja tässä tarinoista toinen: 

Elvira Schirmer: Cork Institute of Technology, Media Communications Department, Bishopstown, Cork, Irlanti

Kahden eri lomaviikon aikana ihastuin Englantiin, sen kulttuuriin, mutta erityisesti luontoon. Ensin hainkin Leedsiin, koska se vaikutti todella hyvältä paikalta kaiken siitä lukemani perusteella. Nykyään kuitenkin fiilikset ovat olleet tosi tärkeänä osana omia päätöksiä. Isoin syy siis siihen, miksi lähdin Irlantiin oli se, että siitä tuli yksinkertaisesti kaikista paras fiilis muihin paikkoihin verrattuna, ilman mitään ”järkisyitä”. Lopulta siis vaihdoin nominaationi tänne, enkä ole katunut sitä hetkeäkään.

Aluksi kävin eri vaihtokouluja pitkään läpi selvittääkseni, missä olisi minulle kaikista parhaimmat kurssit opiskella. Täällä on kuitenkin konkretisoitunut se mitä moni sanookin, että opiskelu on loppujen lopuksi aika pieni osa vaihtoa. Olen kyllä oppinut paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita luennoilla, mutta parasta ovat kuitenkin olleet ehdottomasti ihmiset. Se, kenen kanssa kävelee kampukselle, syö illallista kotona tai menee viikonloppuna leffaan, pubiin tai road tripille määrittelee todella paljon, kuinka hauskaa ja ikimuistoista koko vaihdosta tulee.

Yliopistossa opiskelu eroaa ammattikorkeakoulussa opiskelusta samalla tavalla kuin Suomessa – meillä on vähemmän kontaktitunteja mutta huomattavasti enemmän palautuksia sekä kokeita. Luennoijat myös pitävät opiskelijoiden kanssa tapaamisia, välillä luennon aikana, kysyäkseen missä mennään. Pysyykö esimerkiksi opetuksen tahdissa mukana. Opiskelijoita siis huomioidaan paljon, myös opiskelijajärjestön puolesta.

Miinuksena kuitenkin kalusto on selkeästi huonompaa kuin TAMKissa ja sitä on myös huomattavasti vähemmän. Kaikista uusinta ja kalleinta kalustoa ei myöskään pysty vuokraamaan Erasmus-opiskelijana. Lainaus onnistuu vain kahdeksi päiväksi kerrallaan, eikä edes kaikille päiville. "AV-Kioski" on viikolla auki vain tunnin päivässä ja palauttamisen tai vuokraamisen voi tehdä vain tiettynä päivänä.

Yksi CIT Campus Plaza:n päärakennuksista

CIT:ssä on isossa osassa erilaiset vapaa-ajan kerhot. Niitä on kymmeniä erilaisia, "sports clubs" ja "society clubs" erikseen. Kerhoilla on viikoittain tapaamisia niin itse lajin parissa kuin myös sen ulkopuolella. Kerhot ovat Erasmus-opiskelijoille ilmaisia ja niissä on todella hyvä ryhmähenki!

Erasmus-opiskelijoille järjestetään myös joka viikko sekä pubi-tapaaminen että jokin päiväretki viikonloppuisin Corkin ulkopuolelle. Erasmus-opiskelijoita on täällä kuitenkin niin iso määrä (100 ja 200 välillä), että retket ja tapaamiset ovat usein liiankin täynnä porukkaa. Monet matkustavatkin viikonloppuisin ympäri Irlantia omissa porukoissaan. Koska Irlanti on pinta-alaltaan melko pieni, matkustaminen maan toisellekin puolelle taittuu helposti, ja täällä on paljon uskomattoman kauniita paikkoja nähtäväksi.

Täällä eläminen ja varsinkin asuminen on todella kallista. Asunnon löytyminenkin on todella haastavaa, koska Irlannissa on iso asuntopula, mikä koskee aivan kaikkia – perheitä, pariskuntia, opiskelijoita... Ihan kampuksen lähellä on pari opiskelija-asuntolaa, eivät hulppeita mutta säästävät aikaa matkustamisesta ja ne ovat täynnä myös muita opiskelijoita, kuten saattaisi päätellä.

Itse maksoin opiskelija-asunnosta, Eden Hallista 400 euron varausmaksun sekä 700 euroa vuokraa kuussa. Tämän lisäksi asuntoon piti ostaa paljon tavaroita itse – muun muassa tyyny, peitto ja lakanat sekä imuri. Jotkut asuvat kaupungin asunnoissa, mitkä löytyivät yksityisiltä markkinoilta, ja jotkut saivat paikan perheiden luota. Perheiden luona asuminen on huomattavasti halvempaa mutta useimmat asuvat kuitenkin noin tunnin matkan päässä kampukselta.

Aloita siis asunnon etsiminen heti, kun saat varmistuksen pääsystäsi yliopistoon. Itse olin asian kanssa myöhässä muihin verrattuna, koska oli niin paljon epäselvyyksiä sen suhteen, mihin linjalle täällä sain hakea ja mitä kursseja saisin ottaa. Taisin olla ensimmäinen TAMKista median puolelta, kuka haki Irlantiin? Jouduin lähettämään asiaan liittyen monille eri ihmisille sähköpostia ja selvittely jatkui niin pitkään, että alkoi jo nolottaa kysyä yhtään mitään. Tämän lisäksi jouduin tekemään monta tuntia ekstra-työtä, muun muassa showreelin sekä kokonaan uuden opintosuunnitelman.

Linja millä nyt olen, on Creative Digital Media, eikä se kuulu TAMKin ja CITin väliseen sopimukseen. Eikä tule kuulumaan, tätä selvitettiin myös. Sain erikoisluvan viettää täällä tämän lukukauden, mutta jatkossa TAMKista voi hakea vain Fine Art -puolelle.

Täällä oleminen on ollut kuitenkin aivan kaiken vaivannäön arvoista. Suosittelen Irlantia maana sekä CIT:iä kouluna ehdottomasti. Slán leat!