lauantai 5. helmikuuta 2011

Sadri Cetinkaya Jussi-ehdokkaana


Näin kevättalvella lätäkön toisella puolella satelee taivaalta elokuvapalkintoja, ensiksi kultaisia maapalloja ja sitten kultaisia oscareita. Siinä välissä juhlimme ylpeinä Suomalaisia elokuvia.

Ensi sunnuntaina saamme jännittää keille hattupäiset pystit päätyvät. Tänä vuonna on kaikkien ttvo:laisten syytä seurata gaalaa nenä kiinni ruudussa, koska koulussamme opiskeleva Sadri Cetinkaya on jussi-ehdokkaana Reindeerspottingin leikkauksesta. Reindeerspottning on myös ehdokkaana parhaan dokumenttielokuvan pystistä ja sai viime vuonna yli 65 000 katsojaa. TAMK:lla on syytä olla ylpeä oppilaansa hyvästä työstä. Pidetään kaikki Sadrille sunnuntaina peukkuja!

// Nina Forsman
|||
Jussi-gaala 2011 Nelosella su 6.2. klo 21-23
|||
Jussit.fi
Reindeerspotting
|||

Pohjoismaista elokuvayhteistyötä

Opettajien tapaamisessa, Arto Koskinen kuvassa vasemmalla

Jälleen kerran on takana Göteborgin elokuvajuhlien yhteydessä järjestettävä pohjoismaisten elokuva- ja tv-koulujen järjestön, NORDICILin kokoontuminen. Kolmipäiväinen tapahtuma koostui opettajien päivästä, jolloin Göteborgin elokuvalinjan tutkijaopiskelijat esittelivät tutkimushankkeitaan, opiskelijoiden päivästä, jossa opiskelijat esittelivät kouluissaan tekemiään harjoituksia sekä kolmantena päivänä koulujen vastaavien kokouksesta, jossa käytiin läpi elokuva- ja tv-koulutuksen tilaa ja koulutusrakenteissa tapahtuneita ja tapahtuvia muutoksia kussakin koulussa.

Tutkimuspäivän kiinnostavinta antia oli Ingela Romaren esitys aiheesta WOMEN and FILM or The Feminine Principle in Film. Hankkeessaan Romare on lähtenyt tutkimaan omia töitään ja työskentelyynsä vaikuttaneita kontentiota 1980-luvulta tähän päivään Jungin psykologisesta näkökulmasta. Aihe vaikuttaa kryptisemmalta kuin se Ingelan esittämänä olikaan. Kysymyksessä oli oman taiteellisen työn tarkastelu konfliktiin nojaavan, dramaturgisen ajattelun ja toisaalta intuitioon, tunteeseen ja havaintoon nojaavan tekemistavan välissä.

Kaikkiaan kuitenkin totesimme, että suomalaisesta elokuvataiteen tutkimuksesta (esim. Elomedia) voidaan olla ylpeitä. Taiteellisissa tutkimushankkeissa haastavin osuus on tieteellisen näkökulman tuominen luovan prosessin keskelle. Tieteellisyys tuntuu pelästyttävän tekijät ja tällöin tarvitaan paitsi tekijyyttä myös taitavaa, akateemisen perinteen tuntevaa ohjausta.

Toisena päivänä eri koulujen, myös TTVO:n opiskelijat esittelivät toisilleen oppilaitoksissaan tehtyjä harjoituksia. Iltapäivällä antia täydennettiin kahdella luennolla ja illalla opiskelijat kokoontuivat vielä Film i Västin järjestämään yhteiseen illanviettoon.

Kolmantena päivänä koulut esittelivät tämän hetkisen tilanteensa. Kaikkien koulujen taustalla vaikuttaa integroituminen Bolognan prosessiin ja organisatoriset muutoksen korkeakoulujen rakenteissa. Suomessa elokuvataiteen laitos on siirtynyt Aalto-yliopistoon ja eteen on tullut kysymys, josko kuitenkin pitäisi kuulua tulevaan Taideyliopistoon. Ruotsin Dramatiska institut on yhdistynyt teatterhögskolanin kanssa. Yhdistyneen koulun uusi nimi on Stockholms Dramatiska högskola. Norjan elokuvakoulun edustajaa ei ollut paikalla mutta heidänkin koulutusrakenteensa on muutoksen alla. Tampereella taas suurin vaikuttanut muutos on tietysti ollut TAMKin ja PIRAMKin yhdistyminen. Tanskan koulu on ainoa, joka on määrätietoisesti edelleen pyrkinyt säilyttämään vanhan, tutkintonimikkeettömän taidekouluidentiteettinsä. Vanhoille elokuva ja taideoppilaitoksille on perinteisesti ollut vieras ja kivulias ajatus integroituminen osaksi suurempaa yliopisto- ja korkeakoulukokonaisuutta.  Mutta kelloa ei enää voi kääntää taaksepäin.

Kokous kaiken kaikkiaan sujui hyvässä hengessä ja paljon yhteisiä työskentelypintoja löydettiin. Media- ja taidekorkeakoulun haasteet teknisesti nopeasti muuttuvassa maailmassa ovat kaikkialla. Syksyllä kohtaamme uudelleen Nordisk talent tapahtumassa. Norcilissa mukana olivat henkilöstöstä Arto Koskinen ja Leena Mäkelä Elokuvan ja television koulutusohjelmasta.

Teksti: Arto Koskinen
|||

perjantai 4. helmikuuta 2011

Kuoppalan, Niemi-Junkolan ja Niskasen taidenäyttely Helsingissä


Forum Box
Riikka Kuoppala, Fanni Niemi-Junkola, Pekka Niskanen
4.-27.2.2011

Ruoholahdenranta 3 a Helsinki
www.forumbox.fi
Ti-pe 11-17, la-su 12-16

Kolmen TAMKin kuvataiteilijan taidenäyttely on esillä Helsingin Forum Boxissa seuraavat kolme viikkoa. Riikka Kuoppala on valmistunut kuvataiteen koulutusohjelmasta kolme vuotta sitten, Fanni Niemi-Junkola on kuvataiteen lehtori ja Pekka Niskanen tuntiopettaja.

RIIKKA KUOPPALA: Palavan kaupungin alla

Lapsena sodan kokeneita on vielä jäljellä, mutta heistä monien tarinat ovat jäämässä kertomatta. Palavan kaupungin alla on elokuva sodan merkeistä arkkitehtuurissa ja ihmisten mielissä. Forum Boxissa esitetään elokuvasta muokattu videoinstallaatio.

Elokuvan käsikirjoitus perustuu Helsingissä sodan kokeneiden naisten haastatteluihin. Se koostuu lapsen silmin nähdyistä hetkistä, jotka kertovat sodan syttymisestä, yöstä pommisuojassa, ikkunoiden pimentämisestä ja siitä, kun koko Inarintie paloi. Tarinat menneisyydestä toimivat identiteetin rakentajina niin yksittäisille ihmisille kuin kansakunnallekin.

Päähenkilöt Mummo, 75 vuotta, ja Ilona, 12 vuotta, etsivät yhteistä kieltä, jolla kertoa toisilleen peloistaan. Toisen ajan ymmärtäminen ei ole helppoa, vaikka traumat olisivatkin siirtyneet sukupolvien yli.

Lisää Riikasta tässä blogissa

FANNI NIEMI-JUNKOLA: Yksi ja monta / Nitan King

Perhe rakentaa omakuvaa henkilökohtaisella ja sosiaalisella tasolla. Se on kiinnekohta, jossa kasvetaan osaksi suurempaa yhteisöä, opitaan ihmisenä olemista. Länsimaissa ydinperheestä puhuttaessa tarkoitetaan kahden vanhemman ja lapsen/lapsien yksikköä. Eikö sellaisessa perheessä, jossa on vain yksi vanhempi tai vanhemman roolissa toimii joku muu, ole ydintä? Voisiko ydinperheen käsitettä laajentaa ja ajatella toiveikkaasti, että kasvaa voi monenlaisen alun, mutkan ja muodon kautta?

Lähtökohta lyhytelokuvaani syntyi omasta arjestani ja ihmisten kertomista tarinoista. Yksi ja monta -teoksen kertomus nivoutuu erään perheen tapahtumien ympärille, henkilöiden itsensä kertomana. Teoksen rinnakkaistarina on  ihmisen ja hevosen suhde, joka voi olla terapeuttinen ja monin tavoin eheyttävä.

Nitan King


Nitan King kertoo tytöstä ja hänen hevosestaan. Se liittyy osittain Yksi ja monta- lyhytelokuvan teemoihin. Video koostuu hetkistä tytön työskennellessä nuoren hevosensa kanssa. Teos on fyysinen kuvaus ihmisen ja suuren eläimen välisestä merkittävästä suhteesta.

Lisää Fannista tässä blogissa

PEKKA NISKANEN esittää: Youth as Refugees

Youth as Refugees -projekti on toteutettu yhteistyössä Suomesta turvapaikkaa hakevien afgaani-, kongolais- ja somalinuorten kanssa. Nettisivusto ja mediainstallaatio kertovat pakolaisnuorten kodittomuudesta, elämästä laitoksissa ja yrityksestä sopeutua vieraaseen yhteiskuntaan. Sivustolla esillä olevat videot ovat pakolaisnuorille mahdollisuus saada äänensä kuuluviin vastaanottokeskusten ulkopuolella.

Suomeen tulleiden nuorten elämässä nousevat toistuvasti esiin kysymykset oikeudesta käydä koulua ja elää tasavertaisesti yhteiskunnassa muiden nuorten kanssa. Nuorten pakolaisten elämässä vanhemmat on korvattu vastaanottokeskusten työntekijöillä, sisarusten rooli on toisilla pakolaisnuorilla ja oman maan hallinnon ovat korvanneet nuoria kuulustelevat viranomaiset ja poliisi.

Turvapaikkapäätösten pitkittymisen seurauksena nuoret eivät saa virallista suomen kielen opetusta eikä heillä ole aina mahdollisuutta käydä koulua. Turvapaikkapäätösten pitkät odotusajat kertovat suomalaisviranomaisten tehtävästä epäillä jokaisen pakolaisen kertomusta omasta elämästään, vaikka mitään todellista syytä tähän ei olisikaan. Ovatko pakolaisnuoret syyllisiä ennenkuin toisin todistetaan?
Lisää Pekasta tässä blogissa
||| 

torstai 3. helmikuuta 2011

Finnish Game Jam


(Read this story in English)
Tämän vuoden Global Game Jameihin osallistui enemmän pelikehittäjiä kuin koskaan aiemmin. Jamien toisena päivänä lauantaina ilmoitettiin, että osallistujia oli ympäri maailman yhteensä 7000! Tampreleella, Finnish Game Jamit järjestettiin toisen kerran Demolassa. Tämän koko viikonlopun kestävän tapahtuman ideana on luoda tyhjästä pelejä 48 tunnin ajan samaan aikaan monissa eri valtioissa.

Itse olen aloittelija pelikehityksen suhteen, mutta tämä tapahtuma opetti minulle paljon uusia asioita pelien teosta ryhmän kanssa ja koko viikonloppu oli todella hauska! Vaikka ei olisikaan kaikista kehittyneintä taitoa ja tietoa koodaamisesta, suunnittelusta tai grafiikoista, tapahtumaan voi silti osallistua ja luoda pelin ihmisten kanssa, joilla on enemmän kokemusta aiheesta.
Tänä vuonna mukana jameilla oli Scoren jäseniä ja muita opiskelijoita, harrastelijoita kuin myös pelialalla työskenteleviä.

Tampereen lisäksi Finnish Game Jameilla olivat mukana myös Oulu, Helsinki, Turku, Kajaani ja Outokumpu. Oli mielenkiintoista katsella web-kameran kautta, mitä muissa kaupungeissa tapahtui.

Joka vuosi julkistetaan yksi teema suunniteltaville peleille. Tämän vuoden teema oli sukupuutto, josta monet tuntuivat saavan hyviä ideoita. Kaikilla ryhmillä oli lopulta hyvin omalaatuisia ja kekseliäitä ideoita. Sunnuntaina oli hauska huomata, kuinka monta erilaista peliä oli saatu aikaan näinkin lyhyessä ajassa.

Rekisteröityessään kaikki saivat valita, haluavatko olla koodaajia, taiteilijoita, pelisuunnittelijoita ja niin edelleen. Mukana oli vain yksi tuottaja ja muutama äänispesialisti. Melko varmasti näillä herroilla oli kiireinen viikonloppu, sillä monet ryhmät olivat vailla äänisuunnittelua. Äänimaailma on kuitenkin hyvin tärkeä osa pelin tunnelmaa luotaessa.

Meillä oli 48 tuntia, mutta aika tuntui kaksi kertaa nopeammalta piirtäessä, luonnostellessa, koodatessa, suunnitellessa ja muissa töissä. Monet jammailijat tekivät töitä yötä myöten pelin kanssa, etenkin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Väsymys ei heitä pysäyttänyt! Sunnuntaiaamuna muutamat jammailijat tosin näyttivät melko väsyneiltä.

Finnish Game Jam oli todella viihdyttävä ja opettavainen kokemus. Siellä tutustui myös uusiin ihmisiin ja oppi toimimaan ryhmässä. Itse kehotan kaikkia pelikehityksestä kiinnostuneita ja edes jotakin taitoja osaavia osallistumaan ensi vuonna. Tapahtuma on todella hyvää harjoitusta taidoille, koska enemmän pelien kanssa työskennelleet voivat antaa vinkkejä ja auttaa, jolloin oppii uusia tekniikoita.

http://finnishgamejam2011.wordpress.com/
http://www.globalgamejam.org/


Teksti ja kuvat: Emma Kiiski
Kirjoittaja opiskelee kansainvälisessä median koulutusohjelmassamme (IMP)

Lue lisää juttuja IMP-opiskelijoiden edesottamuksista
Hakuaika Media Programmeen päättyy 15.2!
|||

Esittelyssä Timouteus Tuovinen, ammatillinen neuvottelukunta


Yksi menestyksemme salaisuuksista on tiiviit työelämäyhteydet. Ammatillinen neuvottelukuntamme ilmentää niitä. Sen jäsenet ovat kuvataiteiden, elokuvan ja television ja digitaalisen median ammattilaisia.

Esittelemme ylpeänä ammatillisen neuvottelukunnan jäsenet, ensimmäisenä vuorossa on Timoteus Tuovinen, Kysyimme kuka olet, mitä teet, ja miksi uhraat kallista aikaasi taiteen ja viestinnän ammatilliseen neuvottelukuntaan?.

Timoteus Tuovinen, mediakonsultti:

Niin kauan kuin muistan, olen ollut kiinnostunut kirjoittamisesta ja mediasta. Aloitin työurani toimittajana, aivan kuin niin monet muutkin, ja hiljalleen siirryin kohti uutta, jota tuolloin kutsuttiin ”telekommunikaatioksi”.

Nykyisin työskentelen neljän kollegani kanssa Digital Media Finlandissa, joka on Suomen johtava digitaalisen median konsulttitoimisto. Konsultoimme tuotekehitystä ja autamme asiakkaitamme luomaan parempia strategioita. Se on kuin eloonjäämistaktiikkaa mediaviidakossa selviämiseen. Työskentelemme pk-yritysten kanssa, jotka haluavat tuottaa sisältöjä useille jakelualustoille. Usein sisältö on liikkuvaa kuvaa, musiikkia, animaatiota, pelejä, tai näiden yhdistelmiä. Autamme luovia ihmisiä rahoittamaan sisältöjään, löytämään asiakasryhmiä ja kansainvälistymään. Työ on haastavaa mutta ei koskaan tylsää!

Asiakkaitamme ovat myös julkiset toimijat, kuten ely-keskukset, Tekes, ministeriöt, jne. Joskus laadimme selvityksiä, joilla yritämme tehdä digitaalista maailmaa ymmärrettäväksi. Se on enemmän kuin sattumanvaraista ennustamista, pikemminkin pienten signaalien tulkintaa ja tulevaisuuden vaihtoehtojen arviointia. Usein tuntuu, että olisipa mukava omistaa kristallipallo!

Yllä kertomani ehkä selittää, miksi minusta on tärkeää osallistua TAMK:in ammatillisen neuvottelukunnan työhön. Oppilaat tekevät tulevaisuuden. Jos voin lisätä heidän ymmärrystään, vaikka vähänkin, siitä kuinka media-, viihde- ja kommunikaatiobisnes toimii, olen heidän mukanaan muokkaamassa tulevaisuutta.

Sehän on kuin omistaisi kristallipallon!

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Vierailevana luennoitsijana Arnau Gifreu

IMP:eillä oli loistava tilaisuus kuulla interaktiivisesta multimediasta tänä tiistaina vierailleelta Vicin yliopiston luennoitsijalta: Arnau Gifreulta. Aamupäivä keskittyi enemmän aiheen teoreettisiin näkökulmiin, mutta lounastauon jälkeen asiasta eniten kiinnostuneet IMP:it saivat kokeilla videoiden editointia Final Cut ja Flash -ohjelmia käyttäen. Valitettavasti päivä meni liian nopeasti ja videoiden editoiminen interaktiiviseksi osaksi nettisivua voitiin vain lyhyesti selittää, mutta Gifreu antoi meille omat yhteystietonsa, jos satuimme kiinnostumaan aiheesta ja lupasi auttaa kaikkia apua tarvitsevia. Päivä oli yllättävän tuottava ja innostava kaikille niille, jotka jäivät kuuntelemaan luennon loppuun asti, ja jotkin Girfeun näyttämät esimerkit olivat uskomattoman kekseliäitä. Tietäen IMP:ien taitotason lähitulevaisuudessa tulee vielä syntymään jotain aivan yhtä upeaa! Gifreu itse sanoi, että hän aikoo viettää loppuaikansa Suomessa menemällä uimaan yhteen lämpimistä järvistämme. Me kaikki toivotimme hänelle onnea, ja toivoimme näkevämme hänet jälleen TAMK:in kansainvälisillä viikoilla.


Niille, joilla ei ollut mahdollisuutta nauttia Gifreun luennosta, keräsin hyviä esimerkkejä interaktiivisista verkkosivuista, joita hän näytti meille:

- http://thewildernessdowntown.com/ (Kokeilu Google Chromella, jossa käytetään Google Maps:iä)

- http://www.ourfirstloves.com/ (Käyttäjät lähettävät tarinoita heidän ensimmäisistä rakkauden kohteistaan, mitä ne sitten ovatkin)

- http://www.jazzloftproject.org/ (Suoratoistoradio ja erittäin hieno käyttöliittymä)

- http://www.soul-patron.com/ (Flash-komponentteja käytetään kekseliäästi interaktiivisessa dokumentissa)



The Wilderness Downtown käyttää hyväkseen käyttäjän kotipaikan kuvia


Jos haluat tietää enemmän Gifreusta, tässä on linkki hänen henkilökohtaisille nettisivuilleen: http://www.agifreu.com/


Kirjoittanut: Heidi Mäenpää

Lue lisää tarinoita IMP:eistä

Muun muassa ynnä muuta sellaista ja niin edelleen –videotaidenäyttely Galleria Emilissä

Kuva teoksesta '3 vuotta ei mitään'

Muun muassa ynnä muuta sellaista ja niin edelleen
Videotaidenäyttely 
Galleria Emil (Vanha kirjastotalo)
4.2.-4.3.
Avoinna ma ja pe 10-16: ti, ke, to 10-18, la ja su 11-17


Tervetuloa avajaisiin torstaina 3.2.2011 kello 16-18

Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelman yksi vahvuusalue on liikkuva kuva. Samassa rakennuksessa toimiva elokuvan ja television koulutusohjelma mahdollistaa kuvataiteen opiskelijoille muita suomalaisia taidekouluja paremmat puitteet videotaiteen tekemiseen.

Elokuussa kaksikymmentä kuvataiteen toisen vuosikurssin opiskelijaa lähti viikoksi Seilin saareen työskentelemään ja etsimään omaa videoilmaisuaan. Seilissä työskenneltiin ympäri vuorokauden ja perinteisesti spitaalisista ja hulluista tunnettu saari inspiroi opiskelijoita omalla tunnelmallaan. Intensiivistä työskentelyä jatkettiin Tampereella koko syksyn ja  perjantaina 4.2.2011 avautuvassa Muun muassa ynnä muuta sellaista ja niin edelleen -näyttelyssä on esillä kurssin saavutuksia.

Näyttelyssä ei ole yksittäistä teemaa ja teoksissa liikutaan sujuvasti tunnelmista toisiin. Yhdistävänä tekijänä teoksissa on kuitenkin perinteisiä lähestymistapoja kaihtava asenne. Galleriaan on rakennettu erilaisia tiloja, joissa teokset esitetään. Voit esimerkiksi rojahtaa sohvalle tavallisessa olohuoneessa ja viettää koti-iltaa rentojen videoteosten parissa. Jännitystä elämäänsä kaipaava voi unohtaa kodinomaisen tunnelman siirtymällä pimeisiin esityssaleihin, joissa seinänkokoisena heijastetut kuvat tulevat iholle, jäävät mieleen ja myöhemmin tunkeutuvat vielä uniinkin. Näiden välillä on mahdollista tutkia ympäri galleriaa levittäytyviä videoinstallaatioita.

Mari Ljokkoi

|||

tiistai 1. helmikuuta 2011

Kaksi kuvataiteen elokuvaa Tampereen elokuvajuhlille

Ella Tarmo elokuvassa Vieraat seinät

Tampereen kansainvälisten elokuvajuhlien ('filkkareiden') kotimaiseen kilpailusarjaan tarjottiin tänä vuonna 300 elokuvaa. Alle 30-minuutteisten sarjaan valittiin 29 elokuvaa, niistä kaksi on kuvataiteen opiskelijoiden tuotantoa.

Laura Rytkösen Niele Pelkosi

Laura Rytkösen elokuva Niele Pelkosi kilpailee animaatiosarjassa, johon kutsuttiin 9 elokuvaa. Se on esitetty aiemmin ainakin Bang! lyhytelokuvajuhlilla Englannissa, Reikäreuna festivaalilla ja Kinos festivaalilla.

Lue animaation esittely


Martta Tuomaalan ja Mikko Keskiivarin Vieraat seinät

Martta Tuomaalan ja Mikko Keskiivarin ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama Vieraat seinät kilpailee fiktiosarjassa, johon on valittu yhdeksän elokuvaa. Näyttelijät ovat Heikki Nousiainen, Ella Tarmo, Elihu Galvan, Lasse Rantanen ja Paula Lehtonen. Elokuvan kuvasi Kerttu Hakkarainen, leikkasi Ville Hakonen, musiikin sävelsi Mikko Keskiivari ja puvut suunnitteli Liisa Ahlfors.

Vieraat seinät on lämminhenkinen teos,  jossa kuvataan isoisän ja teini-ikäisen lapsenlapsen yhteiseloa hiljaisella, autioituvalla maaseudulla. Yllättävien vierailijoiden ilmestyessä maatilalle, seisahtunut ilmapiiri muuttuu.

Teoksen taustat


Impulssina projektin käynnistämiselle toimi erityinen maatila Liikkalan kylässä, lähellä Kotkaa. Paikka, jossa kuvasimme teosta, on eräänlaisessa välitilassa. Tilan omistajista enää yksi henkilö on elossa. Hänkään ei enää ikänsä puolesta kykene huolehtimaan maatilasta sen vaatimalla tavalla. Alue koostuu suuresta pihasta, navetasta, massiivisesta ladosta ja kaksikerroksisesta omakotitalosta.

Tila on usealle ihmiselle tärkeä; ennen kaikkea sukulaisille, jotka ovat viettäneet lapsuuttansa alueella. Kenelläkään ei ole silti ollut tarpeeksi aikaa pitää alueesta huolta. Aikoinaan puhtautta kiiltänyt navetta verhoutuu lukemattomien hämähäkinseittien alle, omakotitalon lattia on mustanaan kuolleista kärpäsistä ja lato kumisee tyhjyyttään.

Tutustuessamme maatilaan pohdimme sen historiaa sekä tämän hetkistä tilannetta paikassa asuneiden yhteisöjen kautta. Mielenkiinnon kohteeksemme heräsi muun muassa sukupolvien välinen kuilu; miten erilaisia ovat arvomaailmamme ja elämäntapamme.

Ohjaajien lausunto


Olemme molemmat kiinnostuneita yhteisöllisistä teemoista ja päätyneet tekemään yhteistyötä. Haluamme rakentaa laajemman keskustelun aiheesta, johon meillä molemmilla oli jo ennestään vahva henkilökohtainen side ja näkemys. Mielestämme isovanhempien merkitys perheyhteisöissä pitäisi tunnustaa. Fantasioissa maaseutu ja mummolat ovat usein lapsille vapauden alue. Autioituvalla maaseudulla ihmisten välinen kommunikoinnin tarve korostuu.Teoksella tahdomme korostaa ihmisten välisen kanssakäymisen, kuuntelemisen ja välittämisen tärkeyttä.

Tampereen kansainväliset elokuvajuhlat 9.-13.3.2011
|||