Serious Game Design Summer School tuli päätökseensä

Perjantaina päättynyt vakavan pelisuunnittelun kesäkoulu, oikeammin Serious Game Design Summer School, piti sisällään muhkeat parikymmentä luentoa paikan päällä Finlaysonin kampuksella sekä kymmenisen Skype-puhelua ihmisille pelialan menestystarinoiden takana. Tämän lisäksi mukaan mahtui lukemattomia tunteja ryhmätyötä.

Ilman taidetta en voisi elää!

Kulttuuriensiapu -

Minifestivaali TAMKin Kuvataiteen koulutusohjelman puolesta

Huhtikuun 26. päivä 2013 TAMK pudotti pommin - Kuvataiteen koulutusohjelmaa ei aiota jatkaa. Koko Finlayson kuohahti, ja aulassa paloivat surukynttilät jo samana iltana. Alkujärkytyksen jälkeen päätettiin, ettei periksi anneta aivan niin helpolla. Kaikki kynnelle kykenevät kokosivat voimansa, ja rakkaan koulutusohjelmamme puolesta alettiin suunnitella jos jonkilaisia elvytystoimia. Y-festivaalien järjestäjäporukka valjasti festivaalin apuun, kerättiin adressia, järjestettiin mielenilmausmarssi, tukikonsertteja, pop up -muotokuvatiski Keskustorille, kirjoiteltiin mediaan, kuvattiin videoadresseja ja pidettiin keskustelupaneeleita.

Urakkamme työtoverini Seelan kanssa alkoi kesällä, kun rupesimme suunnittelemaan Kulttuuriensiapu -minifestivaalia järjestettäväksi Klubille ja Telakalle. Jo mielenosoituksen jälkeisenä iltana 8.5 pidimme Kahvila Valossa pienen lämmittelytukikeikan. Nopeus oli valttia, kun uutiset olivat vasta tulleet tuolloin alkukesästä. Tamperelainen folk-pop - duo Tammela33100 osoitti tukensa asiamme vuoksi, ja tuli esiintymään mielenosoituksen jälkipuintiin. Siitä illasta alkoi urakkamme koulun puolesta tosissaan.

Pispalassa tapahtui 12.7, kun Vastavirran Yläkerrassa pidettiin ensimmäinen suurempi tukikeikka. Tämän tapahtuman työryhmä oli järjestänyt keskustelupaneelin, performanssitaidetta ja runonlausuntaa livemusiikin ohella. Ilta oli todella onnistunut ja hieno kokonaisuus. Stressi omasta tukikeikasta alkoi kuitenkin hiipiä mieleen, ja päätimme pitää minifestivaalin linjan musiikissa ja kuvataiteessa. Tässä vaiheessa tajuttiin minkälaiseen työmäärään olimme oikeastaan ryhtyneet.

 Tukikeikan onnistumiseen vaikutti koko Kuvataiteen väki ja kaikki ne upeat vapaaehtoiset kaverit, jotka riensivät avuksemme lipunmyyntiin ja roudaamiseen. Keräsimme kanssaopiskelijoista halukkaita auttamaan visuaalisissa hommissa. Yhdet suunnittelivat graafista ilmettä ja julisteita, toiset painoivat kangaskasseja hiki hatussa. Me juoksimme Seelan kanssa Klubin ja Telakan väliä tekemässä sopimuksia, palaveeraamassa ohjelmasta ja nitomassa julisteita kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Piti tehdä staffi- ja artistipasseja, väkertää kutsuja, suunnitella kaikenlaisia pikkuasioita, varautua pahimpaan, juosta kaupoilla, kyhätä mediatiedote, lähettää sähköpostia sinne ja tänne ja takaisin, ja vielä miettiä teosten järkevää ripsutusta. Onneksi koulun henkilökunta ja materiaalivarasto eivät pettäneet taaskaan.

Koulutusohjelmamme opiskelijat kunnostautuivat teosten tarjoamisessa tapahtumaan. Niin valmistuneet kuin vielä opiskelevatkin ottivat yhteyttä, kun näyttelykutsu kävi. Pystyimme onneksemme saimme lähes kaikki tarjotut teokset esille Klubille ja Telakalle. Koko ripustusryhmä osoitti melkoista asiantuntemusta tapahtumailtana.

Kommellusten ja tekniikan aiheuttaman ohuen epätoivon jälkeen myös videotaidetta saatiin pyörimään Klubin valkokankaalle. Telakalle ripustettiin valokuvakooste kuvataiteen puolesta järjestetystä mielenosoituksesta.

Monituisten vaiheiden kautta meillä oli lopulta esiintyjälistat kunnossa, julisteet jaettuina, kutsut lähetettyinä ja kassit painettuina (niiden suuri suosio yllätti!). Bäkkäreiden pöydät notkuivat
tarjoiltavaa, taidetta oltiin saatu kummankin tapahtumapaikan seinille, ja ihanat vapaaehtoiset lipunmyyjät olivat ovilla valmiina iltaan, staffi-passit kaulassa heiluen. Olen aivan varma, ettei puhelimeni ole koskaan soinut yhtä tiuhaan kun Kulttuuriensiavun tapahtumapäivänä! Onneksi meillä oli apuna huipputehokas ripustusryhmä, roudarit, sekä lippujen ja kassien myyjät. Suuri kiitos kuuluu kaikille apureille.

Itse ilta meni hienosti. Telakka ja Klubi vetivät kumpikin enemmän väkeä kuin uskalsin odottaa, ja koko homma sujui kuin rasvattu. Ihmisillä oli hauskaa, bändit pistivät itsensä likoon, eikä bäkkäriltäkään loppunut tarjottavat kesken. Oli ihanaa välillä pysähtyä fiilistelemään meininkiä. Miten hienoa oli saada aikaan jotain tälläistä, ja miten hienoa olikaan se ihmisten määrä, jotka osoittivat tukensa koulutusohjelmallemme!

Kuulin ohimennen monia kiinnostavia keskusteluja viriteltävän niin koulutusohjelmamme tulevaisuutta, kuin taidetta yleisestikin koskien. Ja sitten piti tietenkin taas kiitää seuraavaan

paikkaan hoitamaan jotain asiaa. Kun olimme kello neljän jälkeen yöllä saaneet tyhjennettyä kaikki teokset tapahtumapaikoista, siivottua bäkkärit, sekä vietyä kaiken materiaalin takaisin koululle, kaaduimme kirjaimellisesti saappaat jalassa sänkyyn. Rankkaa, mutta palkitsevaa.

Toivottavasti Tampereen kaupungin kulttuurielämän ei anneta palaa loppuun. TAMKin kuvataiteen koulutusohjelma on tärkeä osa sitä. Sen huomasimme, kun niin moni taho oli kiinnostunut auttamaan. Tapahtumapaikat tarjosivat tilojaan ja palveluitaan käytännössä ilmaseksi, bändit tulivat kernaasti paikalle ilman palkkaa, ihmiset innostuivat auttamaan kaikin mahdollisin keinoin. Kuvataiteen koulutusohjelma on selvästi huomioitu ja pidetty osa kaupunkimme kulttuurielämää, ei anneta Tampereen kuolla!

Teksti: Anna-Sofia Häkkinen
Valokuvat:  Seela Dahlman ja Sofi Häkkinen

Nordisk Panoraama 2013 valinta: Juha Suonpään Hukkamies

Nordisk Panorama -festivaalilla nähdään pohjoismaiden parhaat lyhyt- ja dokumenttielokuvat. Kukin maa lähettää kolme elokuvaa kilpailuun. Tänä vuonna yksi dokumenttikilpailun Suomen edustajista on Juha Suonpään Hukkamies. Juha on TAMKin kuvataiteen koulutusohjelman koulutuspäällikkö.

24. Nordisk Panorama järjestetään  Malmössä 20-25.9.

Julkaisemme alla elokuvan tuotantoyhtiö Oktober Oy:n asiaa koskevan tiedotteen:

Hukkamies on elokuva miehestä, joka on opetellut susien kielen ja elintavat, kohdannut villit silmästä silmään ja todistanut susien kohtalon. Elokuva perustuu Seppo Ronkaisen 13 vuoden aikana kuvaamiin videopäiväkirjoihin. Hukkamies on tarina ihmisen ja uhanalaisen eläimen ristiriitaisesta suhteesta.

Hukkamies Seppo Ronkainen

Vuonna 1998 elokuvan ohjaaja Juha Suonpää osti villieläinten erikoisasiantuntija Seppo Ronkaiselle videokameran, tavoitteenaan kerätä materiaalia Sepon työstä susien parissa.

1990-luvun loppupuolella Seppo palkattiin töihin villieläinten seurantaan, jossa yksi hänen tehtävistään oli kehittää ja toimeenpanna susille kivuton kiinniottomenetelmä, joka ei vahingoittaisi sutta prosessin aikana. Vuosien aikana Seppo otti videokameran mukaan kaikkialle, ja hänen onnistui tallentaa susien elämää, sekä ihmisten ja villieläinten välisiä kohtaamisia. Sepon kuvaama ainutlaatuinen materiaali näyttää meille, kuinka Seposta tuli susien asiantuntija ja yksi heistä, Hukkamies.

Kaksitoista vuotta myöhemmin ohjaaja Juha päätti koota tarinan miehestä ja susista, ja alkoi työstämään elokuvaa olemassaolevasta materiaalista. Elokuvatuotantoyhtiö Oktober Oy:n tuottama Hukkamies koostuu nykypäivänä kuvatusta materiaalista, sekä Sepon videopäiväkirjoista.

Ensi-iltansa elokuva sai huhtikuussa 2013 Sveitsin Nyonissa järjestetyillä arvostetulla Visions du Réelin kansainvälisillä elokuvajuhlilla. Tämän jälkeen elokuva on esitetty myös Pärnun kansainvälisillä dokumentti- ja antropologisen elokuvan festivaaleilla. Lisäksi elokuva on valittu myös yhtenä kolmesta kotimaisesta dokumenttielokuvasta kilpailemaan 20.-25.09.2013 Malmössä järjestettävän pohjoismaisen Nordisk Panorama- lyhyt- ja dokumenttielokuvafestivaalin parhaan dokumentin palkinnosta.

Lue lisää:
Nordisk Panorama
Tuotantoyhtiö Oktober

Juttuja Juha Suonpään töistä tässä blogissa 

Vakavan pelisuunnittelun kesäkoulu käynnistyi

Serious Game Design Summer School, eli vapaasti suomennettuna vakavan pelisuunnittelun kesäkoulu, starttasi tänään maanantaina Finlaysonin kampuksen viidennessä kerroksessa. Paul ja Maja Pivecin ohjaama koulutuskokonaisuus sisältää intensiivisen kaksiviikkoisen katsauksen pelisuunnittelun ja pelinkehityksen maailmoihin.

Tamkin kuvataiteen koulutusohjelman maalauksen opettaja Petri Ala-Maunus voitti Turku biennaalin yleisöäänestyksen

Petri Ala-Maunus on vaikuttanut kuvataiteen koulutusohjelman maalauksen opettajana pitkään ja myös hänen pitkäjänteinen opetustyönsä on tuottanut tulosta hänen opiskelijoidensa menestyksenä.

Arvoitukselliset vuoristomaisemat toivat ylivoimaisen voiton Ala-Maunukselle.

Aboa Vetus & Ars Nova -museon yleisö on kesän ajan saanut äänestää suosikkiteostaan Turku Biennaalissa. Voittajaksi erottautui kirkkaalla äänienemmistöllä Petri Ala-Maunus (1970) visuaalisesti ja teknisesti vaikuttavilla öljymaalauksillaan Nightclubbing in Never-Never Land, No Man's Land ja Paradise Ever After. Yleisöääniä annettiin tämänvuotisessa Turku Biennaalissa ennätykselliset 716 kappaletta, joista 292 eli peräti 41% Petri Ala-Maunuksen teoksille. 

Ala-Maunuksen maalaukset ovat koskettaneet monia näyttelyvieraita hyvin henkilökohtaisesti. Ne nielevät katsojan utopistiseen maailmaansa, joka on perustavalla tavalla toinen kuin tämä meitä ympäröivä todellisuus. Useat Turku Biennaalin kävijät ovat löytäneet maalauksista meditatiivisen tilan, jossa voi viipyillä tunteiden noustessa esiin.

http://www.turkubiennaali.fi/

- Minna Suoniemi 2013 -

Yy, kaa ja yy, kaa, koo, nee... ONNELLINEN PERHE!

Tuutorit johdattavat laumaansa.

Uudet opiskelijat aloittivat tiistaina 13.8 orientoivan viikkonsa Tamkin Finlaysonin kampuksella. Koska meillä ei kuitenkaan olla liian vakavia, kuvataiteen, elokuvan ja television opettajista koostetulla sekakuorolla on tapana murtaa jäätä startissa. Niin tänäkin vuonna. 

Yy, kaa ja yy, kaa, koo, nee...ONNELLINEN PERHE!

Raparperinvarsilla varustautunut ryhmä luikautti iiiiiiihanasti Ne Luumäet-bändin "Onnellinen Perhe"-biisin rummun ja ukulelen säestyksellä. Tämänkertaista esityskappaletta oli kuulemma harjoiteltu ennätykselliset kolme kertaa. 

Teretulemast TTVO:lle!

Esittelyiden ja alkuhöpinöiden jälkeen opiskelijatuutorit nappasivat ekanvuotiset käsikynkkäänsä ja alkoivat tutustuttaa näitä Finskun kampuksen syövereihin. 

Opettajia laulattaa ja tuutoreita naurattaa.

Päätä pääsivät sekoittamaan Intraressuwinhaavdbjuttu ja moni muu järjestelmä, mutta onneksi tuutorit ovat valmiita auttamaan niin tällä viikolla kuin pitkin tulevaa vuottakin.

Uudet opiskelijat jännän äärellä.

- Jonna Rautala 2013 -