Urakkamme työtoverini Seelan
kanssa alkoi kesällä, kun rupesimme suunnittelemaan Kulttuuriensiapu
-minifestivaalia järjestettäväksi Klubille ja Telakalle. Jo
mielenosoituksen jälkeisenä iltana 8.5 pidimme Kahvila Valossa
pienen lämmittelytukikeikan. Nopeus oli valttia, kun uutiset olivat
vasta tulleet tuolloin alkukesästä. Tamperelainen folk-pop - duo
Tammela33100 osoitti tukensa asiamme vuoksi, ja tuli esiintymään
mielenosoituksen jälkipuintiin. Siitä illasta alkoi urakkamme
koulun puolesta tosissaan.
Pispalassa tapahtui 12.7, kun
Vastavirran Yläkerrassa pidettiin ensimmäinen suurempi tukikeikka.
Tämän tapahtuman työryhmä oli järjestänyt keskustelupaneelin,
performanssitaidetta ja runonlausuntaa livemusiikin ohella.
Ilta oli todella onnistunut ja hieno kokonaisuus. Stressi omasta
tukikeikasta alkoi kuitenkin hiipiä mieleen, ja päätimme pitää
minifestivaalin linjan musiikissa ja kuvataiteessa. Tässä vaiheessa
tajuttiin minkälaiseen työmäärään olimme oikeastaan ryhtyneet.

Tukikeikan onnistumiseen
vaikutti koko Kuvataiteen väki ja kaikki ne upeat vapaaehtoiset kaverit,
jotka riensivät avuksemme lipunmyyntiin ja roudaamiseen. Keräsimme
kanssaopiskelijoista halukkaita auttamaan visuaalisissa
hommissa. Yhdet suunnittelivat graafista ilmettä ja julisteita, toiset
painoivat kangaskasseja hiki hatussa. Me juoksimme Seelan kanssa Klubin
ja Telakan väliä tekemässä sopimuksia, palaveeraamassa ohjelmasta ja
nitomassa julisteita kaikkiin mahdollisiin paikkoihin.
Piti tehdä staffi- ja artistipasseja, väkertää kutsuja, suunnitella
kaikenlaisia pikkuasioita, varautua pahimpaan, juosta kaupoilla, kyhätä
mediatiedote, lähettää sähköpostia sinne ja tänne ja takaisin, ja vielä
miettiä teosten järkevää ripsutusta. Onneksi
koulun henkilökunta ja materiaalivarasto eivät pettäneet taaskaan.

Koulutusohjelmamme opiskelijat
kunnostautuivat teosten tarjoamisessa tapahtumaan. Niin valmistuneet
kuin vielä opiskelevatkin ottivat yhteyttä, kun näyttelykutsu kävi.
Pystyimme onneksemme saimme lähes kaikki tarjotut
teokset esille Klubille ja Telakalle. Koko ripustusryhmä osoitti
melkoista asiantuntemusta tapahtumailtana.
Kommellusten ja tekniikan
aiheuttaman ohuen epätoivon jälkeen myös videotaidetta saatiin pyörimään
Klubin valkokankaalle. Telakalle ripustettiin valokuvakooste
kuvataiteen puolesta järjestetystä mielenosoituksesta.
Monituisten vaiheiden kautta
meillä oli lopulta esiintyjälistat kunnossa, julisteet jaettuina, kutsut
lähetettyinä ja kassit painettuina (niiden suuri suosio yllätti!).
Bäkkäreiden pöydät notkuivat
tarjoiltavaa, taidetta oltiin
saatu kummankin tapahtumapaikan seinille, ja ihanat vapaaehtoiset
lipunmyyjät olivat ovilla valmiina iltaan, staffi-passit kaulassa
heiluen. Olen aivan varma, ettei puhelimeni ole koskaan
soinut yhtä tiuhaan kun Kulttuuriensiavun tapahtumapäivänä! Onneksi
meillä oli apuna huipputehokas ripustusryhmä, roudarit, sekä lippujen ja
kassien myyjät. Suuri kiitos kuuluu kaikille apureille.

Itse ilta meni hienosti.
Telakka ja Klubi vetivät kumpikin enemmän väkeä kuin uskalsin odottaa,
ja koko homma sujui kuin rasvattu. Ihmisillä oli hauskaa, bändit
pistivät itsensä likoon, eikä bäkkäriltäkään loppunut
tarjottavat kesken. Oli ihanaa välillä pysähtyä fiilistelemään
meininkiä. Miten hienoa oli saada aikaan jotain tälläistä, ja miten
hienoa olikaan se ihmisten määrä, jotka osoittivat tukensa
koulutusohjelmallemme!
Kuulin
ohimennen monia kiinnostavia keskusteluja viriteltävän niin
koulutusohjelmamme tulevaisuutta, kuin taidetta yleisestikin koskien. Ja
sitten piti tietenkin taas kiitää seuraavaan
paikkaan hoitamaan jotain
asiaa. Kun olimme kello neljän jälkeen yöllä saaneet tyhjennettyä kaikki
teokset tapahtumapaikoista, siivottua bäkkärit, sekä vietyä kaiken
materiaalin takaisin koululle, kaaduimme kirjaimellisesti
saappaat jalassa sänkyyn. Rankkaa, mutta palkitsevaa.
Toivottavasti Tampereen
kaupungin kulttuurielämän ei anneta palaa loppuun. TAMKin kuvataiteen
koulutusohjelma on tärkeä osa sitä. Sen huomasimme, kun niin moni taho
oli kiinnostunut auttamaan. Tapahtumapaikat tarjosivat
tilojaan ja palveluitaan käytännössä ilmaseksi, bändit tulivat kernaasti
paikalle ilman palkkaa, ihmiset innostuivat auttamaan kaikin
mahdollisin keinoin. Kuvataiteen koulutusohjelma on selvästi huomioitu
ja pidetty osa kaupunkimme kulttuurielämää, ei anneta
Tampereen kuolla!
Teksti: Anna-Sofia Häkkinen
Valokuvat: Seela Dahlman ja
Sofi Häkkinen