Tamperelainen Katja on raahattu toukokuussa tuijottelemaan TAMKin kuvataidelinjalaisten lopputyönäyttelyä ”ERO” Mältinrantaan. Mitkä ovat Katjan odotukset?
”Eivät ne korkealla ole. Pelkään, että siellä on jotain tekotaiteellista paskaa vaan.”
Ensimmäisessä huoneessa Katjan yllättää Matti Sampelan graffittimaiset teokset. Erityisesti voimakkaat värit tekevät Katjaan vaikutuksen.
”Mä oon mainonnan uhri, täysin. Katson näitä siltä kannalta, että kyllähän nämä kaupaksi menisivät.”
Jäämme tuijottelemaan tauluja vähäksi aikaa, yksityiskohdat vangitsevat katseen yhä uudestaan. Ennen näyttelyä Katja jännitti teoksia, joissa ”joku on vaan oksentanut jotain kankaalle”. Näissä yrjöfiilis ei kuitenkaan Katjaa häiritse lainkaan.
”Oksennuskin on tosi siistiä, jos se on vaaleanpunaista ja siinä on glitteriä.”
Suuremmassa salissa kaikki ei enää Katjaa niin täysin hurmaakaan. ”Osa näistä on semmosia, että taitelija on löytänyt öljyvärit ja alkanut niillä sitten löträämään.”
”Tulee semmoinen olo, että joku on nähnyt painajaista ja sitten päättänyt maalata sen. Tiettyyn yleisöön varmasti vetoaa, mutta mä en taida kuulua siihen.”
Omaa suosikkiaan Katjan ei ole vaikea löytää. Mikael Maaniitun veistosinstallaatio Teetä (ja kahvia ja tupakkaa ja keskikaljaa) ja sympatiaa saa Katjan innostumaan.
 |
| Tässä Katjankin suosikissa möröt viettävät laatuaikaa. |
”Tällaiset installaatiot on siistejä. Tulee ’pikkupoika lelukaupassa’ -fiilis.” Myös Liisa Hietasen virkkuuveistos viehättää Katjaa. ”Nopeasti vilkaisemalla tätä voisi luulla oikeaksi ihmiseksi.” Käsityöihmisenä Katja ihailee myös tasaista virkkuujälkeä. ”Tältä taiteilijalta mua kiinnostaisi nähdä muitakin teoksia.”
Pihalla kysymme Katjalta vielä lopputunnelmat. Oliko näyttely sitä mitä hän odotti?
”Olihan siellä paljon mielenkiintoistakin. Ja sitten toisaalta myös sellaista, joka ei ihan innostanut. Vähän ristiriitaiset mietteet jäi.”
Aurinko kuumottaa täydeltä taivaalta, ja päätämme lähteä puistoon nauttimaan alkavasta kesästä. Ehkä keskustelemme taiteesta, ehkä vielä tätäkin kärkkäämmin.
Teksti ja kuvat: Niina Ruha ja Kirsti Riekkola
PS: Kuvataiteen lopputyönäyttelyt Mältinrannassa ja TR1:ssä jälleen ensi keväänä.
0 comments:
Lähetä kommentti