(Read in English)
TTVO:lla Median koulutusohjelmassa opiskeleva Amir Abdi kantoi ajatusta lyhytanimaatiosta mukanaan useamman vuoden, ennen kuin viimein pääsi sen toteuttamaan. Love is a Parody –animaatio valmistui yhteistyönä Johanna Peltolan kanssa animaatio & multimedia –kurssin projektina.
Projekti kesti kaiken kaikkiaan kolme kuukautta ja animaatio toteutettiin pääosin Adobe After Effects –ohjelman avulla. Animaation tekemiseen mahtui myös perinteisempiä taiteen muotoja: käsinmaalatut taustamaisemat ovat Amirin käsialaa öljyvärimaalauksen kurssilta. Kaiken kaikkeaan viiden hengen tekijätiimiin kuuluu mm. Amirin isoveli Hamed Abdi, joka vastasi musiikin sanoituksesta ja esittämisestä.
Elämän kauniit asiat piiloutuvat joskus arkisen aherruksen ja kiireen taakse. Saatamme vain tarvita pientä töytäisyä päästäksemme taas kiinni olennaiseen. Love is a Parody on tarina epätavanomaisesta rakkaudesta, joka rikkoo rajoja ja murtaa rutiinit.
Teksti ja kuva: Johanna Peltola
Kirjoittaja aloittaa syksyllä toisen vuoden opintonsa englanninkielisessä Media Programmessa
|||
Love is a Parody... from Amir Abdi on Vimeo.
Tampereen ammattikorkeakoulun elokuvan ja television sekä median tutkinto-ohjelman uutisia kevääseen 2019 asti. Uusi sivusto: https://blogs.tuni.fi/tamkmediapolis/
maanantai 14. kesäkuuta 2010
perjantai 11. kesäkuuta 2010
World Summit Youth Award toteuttaa YK:n vuosituhattavoitteita
World Summit Youth Award (WSYA) on maailmanlaajuinen verkkosivustokilpailu, jonka tavoitteena on luoda parempi maailma. Kilpailussa etsitään alle 30-vuotiaiden luomia verkkosivustoja, jotka edistävät YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista. Kilpailun järjestää World Summit Award (WSA) -verkosto, jonka suomalaisena partnerina toimii Tampereen ammattikorkeakoulu.
WSYA valitsee ja tukee parhaita käytänteitä sähköisen sisällöntuotannon ja teknologisen luovuuden aloilla, osoittaa nuorten kyvyn luoda erinomaista digitaalista sisältöä ja toimii alustana, jossa kaikki ihmiset YK:n jäsenmaista voivat työskennellä yhdessä vähentääkseen köyhyyttä ja nälkää, taistellakseen sairauksia, sukupuolten epätasa-arvoa, koulutuksen ja puhtaan veden puutetta sekä ympäristön pilaantumista vastaan.
Kilpailu on avoinna 27.6. saakka. Kilpailusarjoja on viisi:
1. Poistamme köyhyyden, nälän ja taudit! (Fight Poverty, Hunger and Disease!)
2. Koulutus jokaiselle! (Education for all!)
3. Valtaa naisille! (Power 2 Women!)
4. Luo kulttuurisi! (Create your Culture!)
5. Viherrä! (Go Green!)
Kunkin sarjan viiden parhaan työn tuottajat kutsutaan esittelemään työnsä valtionpäämiehille, liike-elämän johtajille sekä kansalaisjärjestöille nelipäiväisessä WSYA Winners Events –tapahtumassa, missä omistautuneimmat ja luovimmat nuoret ympäri maailman pääsevät tapaamaan YK:n Vuosituhatkatsaus-kokouksen johtajia New Yorkissa syyskuussa 2010 . Matka- ja majoituskulut korvataan.
Voittajaprojektien esittelyn lisäksi, kaikki vuoden 2010 voittajat voivat osallistua työpajoihin WSYA Winners Events -tapahtumassa. Kaikki palkitut projektit laitetaan esille www.youthaward.org –sivustolle ja niitä markkinoidaan WSYA-verkostossa, mikä tarjoaa osallistujille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä IT-ammattilaisten, liike-elämän johtajien, multimediatuottajien sekä nuorisojärjestöjen kanssa.
Lisätietoja:
World Summit Youth Award
Ulkoministeriön YK:n vuosituhattavoitesivut
|||
WSYA valitsee ja tukee parhaita käytänteitä sähköisen sisällöntuotannon ja teknologisen luovuuden aloilla, osoittaa nuorten kyvyn luoda erinomaista digitaalista sisältöä ja toimii alustana, jossa kaikki ihmiset YK:n jäsenmaista voivat työskennellä yhdessä vähentääkseen köyhyyttä ja nälkää, taistellakseen sairauksia, sukupuolten epätasa-arvoa, koulutuksen ja puhtaan veden puutetta sekä ympäristön pilaantumista vastaan.
Kilpailu on avoinna 27.6. saakka. Kilpailusarjoja on viisi:
1. Poistamme köyhyyden, nälän ja taudit! (Fight Poverty, Hunger and Disease!)
2. Koulutus jokaiselle! (Education for all!)
3. Valtaa naisille! (Power 2 Women!)
4. Luo kulttuurisi! (Create your Culture!)
5. Viherrä! (Go Green!)
Kunkin sarjan viiden parhaan työn tuottajat kutsutaan esittelemään työnsä valtionpäämiehille, liike-elämän johtajille sekä kansalaisjärjestöille nelipäiväisessä WSYA Winners Events –tapahtumassa, missä omistautuneimmat ja luovimmat nuoret ympäri maailman pääsevät tapaamaan YK:n Vuosituhatkatsaus-kokouksen johtajia New Yorkissa syyskuussa 2010 . Matka- ja majoituskulut korvataan.
Voittajaprojektien esittelyn lisäksi, kaikki vuoden 2010 voittajat voivat osallistua työpajoihin WSYA Winners Events -tapahtumassa. Kaikki palkitut projektit laitetaan esille www.youthaward.org –sivustolle ja niitä markkinoidaan WSYA-verkostossa, mikä tarjoaa osallistujille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä IT-ammattilaisten, liike-elämän johtajien, multimediatuottajien sekä nuorisojärjestöjen kanssa.
Lisätietoja:
World Summit Youth Award
Ulkoministeriön YK:n vuosituhattavoitesivut
|||
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
EuroITV konferenssi alkoi TTVO:lla
| Pertti Näränen (TAMK) ja Artur Lugmayr (TTY), kaksi konferenssin järjestäjää ja puhemiestä |
Konferenssin pääteema “web.sharing.TV.content” painottaa TV-ohjelmien ja nettisovellusten lähentymistä ja yhteistyötä. Esitelmissä ja työryhmissä käsitellään myös esimerkiksi vuorovaikutteista mainontaa, mobiilipalveluita ja yleisötutkimuksen uusia suuntia.
Konferenssin järjestävät TAMK, Tampereen teknillinen yliopisto ja Aalto yliopisto yhteistyössä alan yritysten kanssa. Konferenssiin odotetaan 170 osanottajaa 30 maasta. Konferenssi jatkuu huomenna ja perjantaina hotelli Holiday Clubissa Tampereella.
Lisätietoja:
EuroITV2010.org
|||
tiistai 8. kesäkuuta 2010
SALAMANA KIMPPUUN! (Valokuvataiteen työpaja)
Jostakin kumman syystä olen aina ajatellut että salaman käyttö valokuvauksessa on jotakin, jota tulee välttää viimeiseen asti. Valokuvaaja Alexander Lembken salamavalokuvaukseen keskittyvä työpaja Fiat Lux – Let there be light avasi uusia näkökulmia. Kolmepäiväinen työpaja oli osa TTVO:n kansainvälisen viikon ohjelmaa.
Valo on keskeinen osa mitä tahansa valokuvaa, oli se sitten luonnollista tai keinotekoista. Lembken työpaja vastasi moniin edistyneemmänkin valokuvaajan kysymyksiin. Opiskelijat saivat paljon uutta ajateltavaa ja hyvän pohjan kehittää taitojaan. Valaistusta muuntelemalla on paljon keinoja luoda haluttu tunnelma valokuvaan – salamavalon käytössäkin piilee lukemattomia mahdollisuuksia.
Työpaja ei jäänyt pelkän tekniikan opiskeluksi, vaan sai opiskelijat löytämään aivan uudenlaisen puolen itsestään. Viimeinen tehtävä ”Flash Attack!” toimi samalla eettisenä testinä, kun opiskelijoiden tehtävänä oli ottaa lähikuvia ventovieraista ihmisistä kadulla hämärän aikaan – tietysti salaman kera. Toiset olivat uskaliaampia, mutta useimmilta puuttui vielä rohkeutta heittäytyä vapaaksi valokuvataitelijaksi.
”Epämukavista” olosuhteista huolimatta opiskelijat voittivat suurimman arkuutensa ja tulokseksi saatiin hieno kuvasarja. Tehtävä synnytti myös pitkän ja hedelmällisen keskustelun valokuvaajan oikeuksista, yksityisyyden kunnioittamisesta ja siitä miten valokuvaaja on oikeutettu taiteen nimissä toimimaan.
Valokuvaaja Alexander Lembken töitä
Jos olet innostunut valokuvauksesta, salamavalolla tai ilman, osallistu avoimeen ja maksuttomaan valokuvamaratoniin Aika valotuksia Tampereella ensi keskiviikkona 9.6.2010.
Teksti ja kuva: Johanna Peltola
Kirjoittaja aloittaa syksyllä toisen vuoden opinnot kansainvälisessä Median koulutusohjelmassamme
Valo on keskeinen osa mitä tahansa valokuvaa, oli se sitten luonnollista tai keinotekoista. Lembken työpaja vastasi moniin edistyneemmänkin valokuvaajan kysymyksiin. Opiskelijat saivat paljon uutta ajateltavaa ja hyvän pohjan kehittää taitojaan. Valaistusta muuntelemalla on paljon keinoja luoda haluttu tunnelma valokuvaan – salamavalon käytössäkin piilee lukemattomia mahdollisuuksia.
Työpaja ei jäänyt pelkän tekniikan opiskeluksi, vaan sai opiskelijat löytämään aivan uudenlaisen puolen itsestään. Viimeinen tehtävä ”Flash Attack!” toimi samalla eettisenä testinä, kun opiskelijoiden tehtävänä oli ottaa lähikuvia ventovieraista ihmisistä kadulla hämärän aikaan – tietysti salaman kera. Toiset olivat uskaliaampia, mutta useimmilta puuttui vielä rohkeutta heittäytyä vapaaksi valokuvataitelijaksi.
”Epämukavista” olosuhteista huolimatta opiskelijat voittivat suurimman arkuutensa ja tulokseksi saatiin hieno kuvasarja. Tehtävä synnytti myös pitkän ja hedelmällisen keskustelun valokuvaajan oikeuksista, yksityisyyden kunnioittamisesta ja siitä miten valokuvaaja on oikeutettu taiteen nimissä toimimaan.
Valokuvaaja Alexander Lembken töitä
![]() |
| Kuvassa oikealla professori Aleksander Lembke (Bauhaus Universität Weimar) |
Jos olet innostunut valokuvauksesta, salamavalolla tai ilman, osallistu avoimeen ja maksuttomaan valokuvamaratoniin Aika valotuksia Tampereella ensi keskiviikkona 9.6.2010.
Teksti ja kuva: Johanna Peltola
Kirjoittaja aloittaa syksyllä toisen vuoden opinnot kansainvälisessä Median koulutusohjelmassamme
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Laura Hetemäen ja Mirka Kinnulan Kuka sä oisit nyt Oulussa
Kuka sä oisit
Laura Hetemäen ja Mirka Kinnulan piirustusveistoksia
27.6. saakka kahvila Tuomenkukassa
Hupisaarten kaupunginpuisto, Oulu
Avoinna päivittäin 9-21
Tervetuloa mukaan identiteetti- ja aikamatkakabareekiertueelle! Susiprinsessa, Piippunen, Naamioitunut henkilö, Jumppari ja muut ovat soluttautuneet kukkien keskelle kahvila Tuomenkukkaan kaupunginpuistoon Oulussa.
Teokset ovat kapalevyille pohjustettuja, muotoon leikattuja piirustuksia. Ne on toteutettu yhdistäen eri tekniikoita, kuten akvarelleja, tusseja, peitevärejä, akryylimaaleja, lyijykyniä, mustetta ja hileitä. Teosten olemus on jotain kaksiulotteisen ja kolmiulotteisen väliltä, ne ovat toisaalta piirustuksia, toisaalta veistoksia. Hahmot ovat lapsen kokoisia.
Näyttelyn nimi juontaa juurensa lapsuuden leikkiin, jossa esimerkiksi kirjan tai mainoskatalogin kuvia katsellessa valittiin itselle vaihtoehtoisia identiteettejä. Laura Hetemäki haikailee valokuvien pohjalta tehdyissä piirustuksissaan menneisiin hetkiin ja tuleviin mahdollisuuksiin. Mirka Kinnula taas antaa mielikuvituksensa vastata henkilölisyyskysymykseen esimerkiksi eläinihmisten ja yhdistyneiden tyyppien muodossa.
Taiteilijat ovat Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijoita. Tämä on heidän kolmas yhteinen projektinsa. Piirustusveistosten joukko aloitti kiertueensa toukokuussa Hämeenlinnan Suisto-klubilta ja on nyt rantautunut Ouluun. Heinäkuussa on vuorossa tamperelainen ravintola Kahvilla.
|||
Kahvila Tuomenkukka
Taide tuli vehreyden keskelle, Pia Kaitasuon juttu Kalevassa
|||
Laura Hetemäen ja Mirka Kinnulan piirustusveistoksia
27.6. saakka kahvila Tuomenkukassa
Hupisaarten kaupunginpuisto, Oulu
Avoinna päivittäin 9-21
Tervetuloa mukaan identiteetti- ja aikamatkakabareekiertueelle! Susiprinsessa, Piippunen, Naamioitunut henkilö, Jumppari ja muut ovat soluttautuneet kukkien keskelle kahvila Tuomenkukkaan kaupunginpuistoon Oulussa.
Teokset ovat kapalevyille pohjustettuja, muotoon leikattuja piirustuksia. Ne on toteutettu yhdistäen eri tekniikoita, kuten akvarelleja, tusseja, peitevärejä, akryylimaaleja, lyijykyniä, mustetta ja hileitä. Teosten olemus on jotain kaksiulotteisen ja kolmiulotteisen väliltä, ne ovat toisaalta piirustuksia, toisaalta veistoksia. Hahmot ovat lapsen kokoisia.
Näyttelyn nimi juontaa juurensa lapsuuden leikkiin, jossa esimerkiksi kirjan tai mainoskatalogin kuvia katsellessa valittiin itselle vaihtoehtoisia identiteettejä. Laura Hetemäki haikailee valokuvien pohjalta tehdyissä piirustuksissaan menneisiin hetkiin ja tuleviin mahdollisuuksiin. Mirka Kinnula taas antaa mielikuvituksensa vastata henkilölisyyskysymykseen esimerkiksi eläinihmisten ja yhdistyneiden tyyppien muodossa.
Taiteilijat ovat Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijoita. Tämä on heidän kolmas yhteinen projektinsa. Piirustusveistosten joukko aloitti kiertueensa toukokuussa Hämeenlinnan Suisto-klubilta ja on nyt rantautunut Ouluun. Heinäkuussa on vuorossa tamperelainen ravintola Kahvilla.
|||
Kahvila Tuomenkukka
Taide tuli vehreyden keskelle, Pia Kaitasuon juttu Kalevassa
|||
Labels:
taidenäyttely,
veistos
perjantai 4. kesäkuuta 2010
5D2: pelejä 25 tunnissa

Viisi ihmistä tekee viisi peliä viidessä viikossa, työskennelleen viisi päivää viikossa ja viisi tuntia päivässä. Mahdottomuus? Ei. Haaste? Kyllä.
5D2 on jatkoa kesällä 2008 vedetylle 5D-projektille, joka toimi samalla formaatilla. Proejktin tarkoitus ei ole niinkään tehdä mahtavia pelejä (vaikka niitä sivutuotteena saatta syntyäkin), vaan oppia pelinteosta ja itse pelintekoprosessista. Tämä on syy sille miksi projektissa tehdään viisi pientä peliä yhden ison sijaan. Alkuperäisestä projektista voitte lukea lisää Scoren nettisivuilta.
5D2-ryhmän jäseniä ovat Tero Koskela, Henri Kuismin, Jani Rissanen, Jori Kemppi sekä Eevi Korhonen. Ensimmäinen pelimme, Poltergeist!, julkaistiin juuri pari tuntia sitten. Voitte itse käydä testaamassa sitä täällä. Seuratkaa myös projektiporukan blogia kesällä!
Teksti ja kuva: Eevi Korhonen
Labels:
5D2,
pelinkehitys,
pelit,
Score
torstai 3. kesäkuuta 2010
Jonna Kalliomäen ”Good Life” * * * * *
Taidekritiikki alkaa olla historiaan kadonnut laji suomalaisissa sanomalehdissä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että taide olisi kuollut. Lehtien jatkuva viihteellistyminen kertoo karua kieltään painetun median kriisistä, laskevista levikkiluvuista ja lukijoiden kadottamisen pelosta.
Minun silmiini ei osunut Aamulehden kritiikkiä kuvataiteen lopputyönäyttelystä, mutta pidän ”kritiikittömyyttä” pikemminkin oireena lehdistön samankaltaistumisesta kuin taiteen merkityksettömyydestä. Taiteesta tulee usein tarpeellista juuri silloin kun yhteiskunnan arvot kovenevat ja normalisoivat ihanteet ampaisevat nousuun. Vaihtoehdottomuus tuottaa kuitenkin itselleen vastavoiman, jossa juuri taide ja filosofia operoivat.
TR1:n lopputyönäyttelyssä minua kosketti Jonna Kalliomäen installaatio ”Good Life”. Installaation puhtaus, sen visuaalinen ehdottomuus ja virtaava vesi pysäyttivät minut. Teoksen tarkkuus ja designattu ulkoasu ovat monikerroksisen intallaation näkyvin osa. Olisi kuitenkin liian yksinkertaista tarkastella teosta design/taide vastakkainasettelun kautta ja tarttua vain teoksen ilmeisimpään osaan, designiin.
Eikö äärimmäisen puhtauden vastakohta olekin lika tai abjekti, josta Julia Kristeva on kirjoittanut? ”Good Life” -teoksen äärimmäinen kliinisyys ei merkitse vain puhtautta, vaan myös neuroottista pelkoa kaikkea likaa kohtaan. Puhtauden kääntöpuoli on pelko, joka liittyy ruumiin eritteisiin, kiellettyihin ja poisheitettäviin asioihin. Yhteiskunta suojelee itseään hallitsemalla erityisesti yhteisön jäsenten puhtautta ja samankaltaisuutta. Kalliomäen installaation lavuaarit tuovat mieleen kaikki ne normalisoivat instituutiot, joissa suuria massoja koulitaan hygieenisiksi ja toistensa kanssa samankaltaisiksi. Näitä ovat kasarmit, koulut, sairaalat, vankilat ja vastaanottokeskukset, kaikki ne laitokset, joissa käytetään valtaa. Emme pystyisi näkemään ”Good Life” -teoksen äärimmäistä kliinisyyttä, ellemme tunnistaisi yhteisön ”puhtauden” puolesta käymää taistelua abjektia, likaa vastaan.
”Good Life” vietteli minut, mutta viettelyn sisältyy myös aina jotain määrittelemätöntä jota ei ole helppo sanallistaa. Teoksen edessä seisoessa olettaa näkevänsä kasvonsa lavuaarin yläpuolella olevasta peilistä. Peilejä ei kuitenkaan ole, vaan niiden paikalle on upotettu akvaariot, joiden puhdas vesi ja läpinäkyvyys korvaavat lavuaarin edessä seisovan ihmisen kasvot. En näe parransänkeä, en ryppyjä, en ihohuokosia enkä tuttua arpea. Edessäni on aukko, akvaario, vettä ja ikkuna installaation takapuolella olevaan tilaan. Saman näkymän kohtaavat kaikki ne, jotka seisovat lavuaareihin virtaavan veden edessä. Tätäkö on hyvä elämä, samanlaisuutta?
Pekka Niskanen
Kirjoittaja on kuvataiteilija, joka on usein vierailevana opettajana kuvataiteen koulutusohjelmassa. Hän on ohjaajana mm. Promoting Changes näyttelyssä, joka parastaikaa on esillä Työväenmuseo Werstaalla ja lähtee syksyllä Euroopan kiertueelle.
|||
Jonna Kalliomäen Good Life oli osa kuvataiteen koulutusohjelman tämän vuoden lopputyönäyttelyä Loppuunmyyty Tampere Art Factoryssä.
|||
Loppuunmyyty
Tampere Art Factory
Promoting Changes
|||
Minun silmiini ei osunut Aamulehden kritiikkiä kuvataiteen lopputyönäyttelystä, mutta pidän ”kritiikittömyyttä” pikemminkin oireena lehdistön samankaltaistumisesta kuin taiteen merkityksettömyydestä. Taiteesta tulee usein tarpeellista juuri silloin kun yhteiskunnan arvot kovenevat ja normalisoivat ihanteet ampaisevat nousuun. Vaihtoehdottomuus tuottaa kuitenkin itselleen vastavoiman, jossa juuri taide ja filosofia operoivat.
TR1:n lopputyönäyttelyssä minua kosketti Jonna Kalliomäen installaatio ”Good Life”. Installaation puhtaus, sen visuaalinen ehdottomuus ja virtaava vesi pysäyttivät minut. Teoksen tarkkuus ja designattu ulkoasu ovat monikerroksisen intallaation näkyvin osa. Olisi kuitenkin liian yksinkertaista tarkastella teosta design/taide vastakkainasettelun kautta ja tarttua vain teoksen ilmeisimpään osaan, designiin.
Eikö äärimmäisen puhtauden vastakohta olekin lika tai abjekti, josta Julia Kristeva on kirjoittanut? ”Good Life” -teoksen äärimmäinen kliinisyys ei merkitse vain puhtautta, vaan myös neuroottista pelkoa kaikkea likaa kohtaan. Puhtauden kääntöpuoli on pelko, joka liittyy ruumiin eritteisiin, kiellettyihin ja poisheitettäviin asioihin. Yhteiskunta suojelee itseään hallitsemalla erityisesti yhteisön jäsenten puhtautta ja samankaltaisuutta. Kalliomäen installaation lavuaarit tuovat mieleen kaikki ne normalisoivat instituutiot, joissa suuria massoja koulitaan hygieenisiksi ja toistensa kanssa samankaltaisiksi. Näitä ovat kasarmit, koulut, sairaalat, vankilat ja vastaanottokeskukset, kaikki ne laitokset, joissa käytetään valtaa. Emme pystyisi näkemään ”Good Life” -teoksen äärimmäistä kliinisyyttä, ellemme tunnistaisi yhteisön ”puhtauden” puolesta käymää taistelua abjektia, likaa vastaan.
”Good Life” vietteli minut, mutta viettelyn sisältyy myös aina jotain määrittelemätöntä jota ei ole helppo sanallistaa. Teoksen edessä seisoessa olettaa näkevänsä kasvonsa lavuaarin yläpuolella olevasta peilistä. Peilejä ei kuitenkaan ole, vaan niiden paikalle on upotettu akvaariot, joiden puhdas vesi ja läpinäkyvyys korvaavat lavuaarin edessä seisovan ihmisen kasvot. En näe parransänkeä, en ryppyjä, en ihohuokosia enkä tuttua arpea. Edessäni on aukko, akvaario, vettä ja ikkuna installaation takapuolella olevaan tilaan. Saman näkymän kohtaavat kaikki ne, jotka seisovat lavuaareihin virtaavan veden edessä. Tätäkö on hyvä elämä, samanlaisuutta?
Pekka Niskanen
Kirjoittaja on kuvataiteilija, joka on usein vierailevana opettajana kuvataiteen koulutusohjelmassa. Hän on ohjaajana mm. Promoting Changes näyttelyssä, joka parastaikaa on esillä Työväenmuseo Werstaalla ja lähtee syksyllä Euroopan kiertueelle.
|||
Jonna Kalliomäen Good Life oli osa kuvataiteen koulutusohjelman tämän vuoden lopputyönäyttelyä Loppuunmyyty Tampere Art Factoryssä.
|||
Loppuunmyyty
Tampere Art Factory
Promoting Changes
|||
tiistai 1. kesäkuuta 2010
TAF jatkuu vielä kahden näyttelyn voimin
Avajaisviikonloppuna nähtiin myös useita TAFfia edeltäneen kansainvälisen viikon työpajoissa syntyneitä esityksiä. Kansainvälinen viikko ja TAF houkuttelivat Finlaysonille 50 kansainvälistä vierasta partnerikorkeakouluista ja muista kansainvälisistä kumppaniorganisaatioista.
Nämä TAF-näyttelyt jatkuvat:
- 4.6. asti Visuaalisuuden suunnittelun opiskelijoiden lopputyönäyttely Visuvaara TTVO:n eteisaulassa, pesurummussa.
- 20.6. saakka Promoting Changes, Työväenmuseo Werstas
|||
Tampere Art Factory
|||
Kuva: Jänö ja rekvisiittaa Hanna-Leena Saarenmaan ja Taina Koskisen animaatiosta "Oletko aina halunnut tietää mitä taikurin hatussa tapahtuu", Visuvaara-näyttely.
Kuvaaja: Turkka Tervonen
|||
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






