Uusi blogi Tampereen yliopiston (TUNIn) palvelimella toukokuusta 2019

Toukokuusta 2019 lähtien tämän blogin uutiset näkyvät uudessa osoitteessa:
https://blogs.tuni.fi/tamkmediapolis/

Tervetuloa katsomaan, mitä meille kuuluu!

Ilman tuottajia ei olisi tuotantoja -seminaari Finlaysouko

Aurinko pilkottaa mukavasti taivaalla, ja tahtoisi melkein viettää päivänsä ulkona nyt, kun kevättalven valo alkaa tekemään tuttavuutta pitkän ja pimeän kaamoskauden jäljiltä. Suunta on kuitenkin kohti Finlaysonia, missä kutkuttavan mielenkiintoinen seminaari ottaa paikkansa, ja avaa keskustelun tuottajien tärkeydestä tuotantojen takana. Kyseessä on TAMKin tuottaja-alumniseminaari, jonne puheenvuoroja on saapunut pitämään hyvä yhdistelmä alan ammattilaisia.

Ensimmäisenä lavan nappasi Julia Elomäki Tekele Production OY:stä. Julian puheenvuoro keskittyi valmistelemaansa pro gradu -työhön Aalto-yliopistoon tuottajien urapolusta. Elomäki on valmistunut TAMKin tuotannon linjalta vuonna 2013, ja on ollut valmistumisensa jälkeen töissä monissa media-alan tuotannoissa. Hänen kirjallinen lopputyönsä käsittelee tuottajan urapolkua Suomessa etenkin tasa-arvon näkökulmasta.

’’Keitätsä täällä jotain kahvia näis koulutuotannoissa vai mitä sä niinkun teet täällä—’’, oli erään ohjaajan kommentti johon Elomäki törmäsi Aallossa opiskellessaan. Lausahdus tuntuu todella absurdilta kun ottaa huomioon kuinka suuren ja monipuolisen työkentän tuottaja voi kohdata päivittäisessä työelämässään. Emmehän me tuottajat ole täällä TAMKissakaan vain kahvinkeittoa opiskelemassa.

Elomäki sai seminaariväen nyökyttelemään yhdessä puhuessaan stereotypioista ja luuloista mitä tuottajan työstä liikkuu edelleen tänäkin päivänä. Kuva rahanahneesta, röyhkeästä ja rikkaasta tuottajasta on edelleen monen alasta vähemmän perillä olevan mielikuva, eikä asiaa auta myös alan sisällä vallitseva tietämättömyys tuottajan työnkuvaan liittyen. Kuka onkaan tämä mystinen tyyppi joka lymyilee elokuvien ja tv-sarjojen takana, ja mitä se mahtaakaan oikeasti tehdä päiviensä ratoksi? Istuuko se toimistossaan juoden shampanjaa, poltellen kalliita sikareita, vai onko se meidän uusi kahvia keittävä harjoittelija? Niin ja hei, hoidatko laskun tänään, kun sulla ei siitä rahasta oo puulaa.

Yleisökommentti Hollywood-tuotantojen luomien mielikuvien vaikutuksesta Suomen media-alaan on edelleen ajankohtainen. Moni ei tiedä kuinka suuri ero Hollywoodin multimiljoonien dollarien tuotannoilla ja suomalaisilla tuotannoilla onkaan. Suomessa ei ole suuria tuotantoyhtiöitä kovin montaa, joten rahamäärät ovat myös pieniä kun lähdetään vertaamaan ojan toiselle puolelle Hollywoodiin. Ajatus täysin bisness-orientoituneesta ja luovaa työtä osaamattomasta rahakirstun vartijasta on harmillisen stereotypinen näkemys tuottajan työnkuvasta. Siinä missä budjetointi ja taloudellinen vastuu ovat toki tärkeitä osia tuottajan työssä, ovat myös taiteellinen vastuu ja luovuus usein isossa osassa työtä, ja kuka on oikeastaan sanomaan että on vain yksi tapa toimia tuottajan ammatissa.

Voisiko tuottajan ammatin ympärillä olevia stereotypioita ja stigmaa kuitenkin avata esimerkiksi levittämällä tätä taiteen ilosanomaa ja kasvattamalla ammattiylpeyttä tuottajien keskuudessa, jotta useampi yksilö tietäisi mitä tuottajan ammattiin voikaan oikeasti mahtua?

  

Seminaarissa yrittäjien näkökulmaa oli jakamassa short formiin erikoistunut Filmloop Oy, elokuvatuotantoyhtiö Wacky Tie Films, Film Tampere, sekä tuottajapalveluita tarjoava yhden naisen firma FJH Production Casting Makeup.

Keskustelua herättivät muun muassa kysymys tamperelaisten ja helsinkiläisten

tuotantoyhtiöiden välisestä kilpailusta, ja siitä onko loppujen lopuksi kenenkään eduksi niputtaa näitä kahta niin vahvasti erilleen. Välimatka ei kuitenkaan ole ratkaiseva kysymys, vaan se mitä tuotetaan ja millä työmoraalilla ja laadulla toteutus tapahtuu. 

Film Tampereen liiketoiminnanjohtaja Ilkka Rahkosen esittelemä puhe Tampereen kasvavasta mahdollisuudesta nousta modernina ja keskeisenä Eurooppalaisena median tuotantokaupunkina herätti hyvänlaatuista värinää saliin. Ajatus siitä, että Tampere onnistuttaisiin profiloimaan Helsingin veroiseksi median tuottajaksi on kerrassaan huikea, ja tätä kohti ollaan toivottavasti menossa kovaa vauhtia tulevaisuudessa.

Seminaarin kruunasi pitkän linjan ammattilaisena toimineen Milla Bruneaun puheenvuoro, jonka aihepiiri kasvoi tuottajien osaamisen ja arvostuksen ympärille. Omina vahvuuksinaan Bruneau nosti muun muassa sen, ettei ole koskaan kokenut ongelmaksi kysyä apua ja neuvoa niiltä jotka ovat ennen häntä onnistuneet ratkomaan ongelmia samojen töiden parissa. Voisi siis sanoa että tietynlainen nöyryys on hyvä pitää mukanaan niin opiskeluissa, kuin työkentälläkin. Myös tulevaisuus puhututti, ja huomionarvoisiksi asioiksi tulevaisuuden tuottajalle Bruneau mainitsi aina luovasta organisointikyvystä, yhteiskunnallisesta ymmärryksestä ja originaliteetista budjettien hallintaan ja kansainvälisten suhteiden ylläpitoon.

Seminaari vahvisti tietoisuutta ja tunnetta siitä, että tuottajan työ on pohjimmiltaan todella luovaa, ja voi tarjota alati kehittyviä haasteita ja kunnianhimoisia projekteja sitä haluavalle. Osa meistä taatusti tahtoo joskus löytää itsestään sen johtamistaitoisen supervisionäärin, mutta tärkeintä on kuitenkin pitää jalat maassa sitä päämäärää tavoitellessa. Arvostetaan niitä cateringissä huhkivia, ja sitä uutta tuotantoassariakin. Itsensä pitäminen muiden kanssa tasa-arvoisena auttaa katsomaan asioita toisten näkökulmasta, ja tästä voi olla hyötyä monessakin luovan työn ajatusprosessissa. Nähdäkseen kunnolla eteensä, on osattava katsoa omaa napaansa pidemmälle, jotta omaa ideamaailmaansa ja käsitystään ympäröivästä voi avartaa.

Videolinkissä lisää Milla Bruneaun ajatuksia tuottajan työstä:
https://drive.google.com/file/d/1lCwKasVYFCBZQSTpzM_b0aTYwDRtEuMG/view

Teksti: Ilo Ruotsalainen
Kuvat ja videon leikkaus: Julia Rumyantseva

Vielä ehtii, haku auki 3.4. saakka

Media-alan tutkinto-ohjelman etukäteisnäyttöjen palautusaika jatkuu keskiviikkoon 3. huhtikuuta klo 15:00 asti. Tarkemmat ohjeet ja tehtävät löytyvät tuolta: https://www.tuni.fi/sites/default/files/2019-02/media-ala_etukateisnaytto_2019.pdf

Jos sinut on luotu tarinankertojaksi, ei kannata jäädä kotiin makaamaan! Katso todisteet tästä opettavaisesta videosta: https://youtu.be/vA_GuSpcKJg

Filkkariuutisia!

Uusi Kino -palkinnon Tampereen elokuvajuhlilla voitti TAMKin opiskelijaelokuva Äiti moppaa! Ensimmäistä kertaa jaetun palkinnon voittaja valittiin Yle Areenassa yleisöäänestyksellä.

Elokuvan ohjasi Emma Similä ja käsikirjoituksesta vastasi työryhmä, johon kuuluivat Saana Penttilä, Maiju Laukkanen, Senni Hurskainen ja Miko Hentunen. Tuottajana toimi Senni Hurskainen,  kuvaajana Veikka Aasla ja leikkaajana Miko Hentunen. Onnittelut myös muulle työryhmälle!

Äiti moppaa sai yli kolmanneksen kaikista annetuista äänistä. Toiseksi äänestettiin Aalto-yliopiston Severi Koivusalon ohjaama Häävalssi. Kolmanneksi pääsi TAMKin lopputyöelokuva, Emma Kiurun ohjaama Tapahtukoon sinun tahtosi.

Ylen Uuden Kinon kilpailuun osallistuneet elokuvat voi vielä vajaan kuukauden ajan nähdä tuolla: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/03/01/aanesta-uusi-kino-palkinnon-saajaa

Elokuvajuhlien kotimaisen kilpailusarjan pitkien elokuvien palkinnon pokkasi Arthur Franck dokumentillaan Olliver Hawk. Arkistomateriaaleja luovasti käyttävä elokuva kertoo 1960-luvun hypnotisoijasta. Elokuvasta järjestetään myöhemmin erikoisnäytös Mediapoliksen dokumenttielokuvakurssille - näillä näkymin perjantaina 12. huhtikuuta teatteri Niagarassa.

Alle 30-minuuttisten kotimaisten voittajaksi valittiin Tinja Ruusuvuoren ohjaama, Norjassa kuvattu dokumentti Untitled (Burned Rubber on Asphalt, 2018).  Kumin poltto arjen taiteena saa siinä sekä ironisen että visuaalisesti vangitsevan käsittelyn. Kotimaisen sarjan tuomaristossa olivat TAMKin lehtori Arto Koskinen,  AV-arkin ohjelmakoordinaattori Tytti Rantanen ja kuraattori Ina Pira.

Kansainvälisen dokumenttisarjan voitti risteilylaivan elämää kuvaava All Inclusive, ohjaajana Corina Schwingruber Ilić, ja animaatiosarjan Jon Frickeyn ohjaama Neko No Hi. Parhaan  fiktion palkinnon tuomaristo ojensi Bogdan Muresanulle elokuvasta Cadoul de Craciun, joka kuvaa Romanian diktatuurin viimeisiä aikoja.

Kansainvälisen sarjan pääpalkinto eli Grand Prix annettiin elokuvalle Dulce, ohjaajina Angello Faccini ja Guille Isa. Siinä simpukoiden keräilyllä elävä perhe yrittää opettaa nuorimmaista uimaan - nouseva merenpinta voi tehdä taidosta entistä tärkeämpää.

Kaikki palkinnot näet filkkareiden sivulta https://tamperefilmfestival.fi/elokuvajuhlien-palkinnot-jaettu/

Opiskelijamme esillä Yle Areenassa - ja ope myös!

Uusi Kino palkitsee yleisön valitseman opiskelijaelokuvan Yle Areenaan kootusta tarjonnasta. Äänestykseen on valittu 11 Tampereen elokuvajuhlilla esitettävää opiskelijaelokuvaa. Näistä neljä on TAMK-tuotantoja ja muut Aalto-yliopistosta.

Areena-katsojilta eniten ääniä saanut elokuva saa tuhannen euron palkinnon, joka luovutetaan  Tampereen elokuvajuhlien päättäjäisissä sunnuntaina 10.3.2019.

Tapahtukoon sinun tahtosi on yksi äänestyksessä mukana oleva TAMK-lyhäri.
Muita ovat Äiti moppaa, Irralliset ja Ehkä huomenna. 

Äänestysaikaa on lauantaihin 9.3. klo 12.00 asti. Äänestykseen tarvitaan myös Yle-tunnus, jonka voi luoda Areenassa.

Käytä ääntäsi! Elokuvat pääset näkemään täältä: https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-1161

Samaan aikaan Areena-jakeluun tuli myös lehtori Arto Koskisen podcast-sarja Tapaus Felix Kersten.

Sarja käsittelee Suomen armeijan vänrikkinä toimineen, natsijohtaja Heinrich Himmlerin hierojaksi päätyneen Kerstenin arvoitusta. Kerstenin uskotaan pelastaneen tuhansia juutalaisia joukkotuholta - mutta onko sankarimyytti vedenpitävä?

Näin Koskinen kuvaa sarjaansa, joka on jatkoa aiemmalla dokumenttielokuvalle:

"Felix Kerstenin tarina tipahti syliini 90-luvun puolivälillä, kun ystäväni näytti minulle Ultra-lehden artikkelia 'Felix Kersten — Suomen unohdettu lahja ihmiskunnalle'. Suhtauduin juttuun varauksella, sillä kyseinen lehti on tunnettu rajatietoaiheista. Kun kävi ilmi, että Kersten oli todellinen henkilö, kiinnostuin.

Kun tutustuin Felix Kersteniin tarkemmin, suuri ihmetyksen aiheeni oli, miksei kukaan ole kertonut aiemmin tästä miehestä. 20 vuotta sitten tein aiheesta dokumenttielokuvan ja palasin nyt uudestaan aiheen pariin käsikirjoittaja John Bernsteinin kanssa, joka on toiminut myös vierailevana opettajana TAMKin MA in Screenwriting koulutuksessa.”

Linkit:
https://areena.yle.fi/1-50072935
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006019819.html?share=c711ec9eb4d23797f7e4dd2f729d5ba0

Mielikuvituksestakin maksetaan! Kino-TAMK to 7.3.

Kakkosvuoden opiskelijamme tekivät mainosspotteja omista opinnoistaan. Tästä linkistä avautuu sarjan ensimmäinen näkemys media-alan koulutukseen: https://youtu.be/hbiSZTaN9aY

Varoitus - ei heikkohermoisille...

Hakumainos esitetään myös Tampereen elokuvajuhlilla, mm. Kino-TAMK-näytöksessä to 7.3. klo 20 (Plevna 6). Näytöksen ohjelmassa on perinteisten lyhytelokuvien lisäksi Yle Galaxille tehtyjä inserttejä, TYKin lukiolaisten kanssa tehtyä episodielokuvaa, työnäytteitä ja jopa mykkäelokuva, johon äänet tuotettiin ja taltioitiin livenä. Kino-TAMKin sisältö paljastuu tuolta: https://tamperefilmfestival.fi/film/kino-tamk-2/

Median tutkinto-ohjelmaan voi hakea 3.4.2019 asti, ja tunnetusti vaativat hakutehtävät kerrotaan tuolla:
https://www.tuni.fi/sites/default/files/2019-02/media-ala_etukateisnaytto_2019.pdf

Virtual Writers´ Room -seminaari pe 8.3.2019

Virtual Writers´ Room -hanke järjestää perjantaina 8.3. ensimmäisen käsikirjoitusseminaarinsa Tampereen tarinatehtaassa (Rullaamo, Finlaysoninkuja 6). Maksuton tapahtuma on osa Tampereen elokuvajuhlien Script Tampere -tapahtumaa.

Klo 1o alkavassa tapahtumassa käsikirjoittajat Jari Olavi Rantala (TV-sarja Karppi) ja Miira Karhula (Aallonmurtaja) keskustelevat sarjojen käsikirjoittamisesta ja valottavat työprosessejaan.

Iltapäivällä keskustellaan erityisesti TV-sarjojen ryhmäkäsikirjoittamisesta. Mukana ovat mm. pääkirjoittaja Laura Suhonen (Koukussa) sekä jaksokirjoittajat Paula Mononen (Sorjonen) ja Juha Karvanen (Roba).

VWR-seminaarissa esiintyvät Laura Suhonen ja Jari Olavi Rantala vierailivat myös Ylen Tähtihetki-lähetyksessä kertomassa TV-sarjojen käsikirjoittamisesta. Linkki haastatteluun: https://areena.yle.fi/1-50083032?autoplay=true

TAMKin ja Metropolian yhteinen VWR-hanke kehittää ryhmäkäsikirjoittamisen uusia muotoja ja online-työympäristöjen käyttöä. Työtapoja oppimassa ja kehittämässä on myös kahdeksan käsikirjoittajaa, joiden yhteistyön tuloksia pyritään viemään tuotantoon asti.

Hankkeen keskeisiä vetureita ovat käsikirjoituksen lehtorit Timo Lehti (Metropolia) ja Teppo Nuutinen (TAMK). Tänä vuonna käynnistyneen hankkeen yhteistyöverkostossa ovat mukana myös  mm. Film Tampere, Sunklo ry ja Yle Draama.

Koko Script Tampereen ohjelma näkyy tuolla: https://tamperefilmfestival.fi/tapahtumat/script-tampere-2019/

Haku alkamassa, ennakkotehtävät julkistettu!

Media-alan tutkinto-ohjelman etukäteisnäyttöjen ohjeet on julkistettu. Ne löytyvät Tampereen korkeakouluyhteisön sivulta: https://www.tuni.fi/sites/default/files/2019-02/media-ala_etukateisnaytto_2019.pdf

Elokuva, televisio ja muu audiovisuaalinen viestintä säilyvät koulutuksen keskiössä. Uutta on kuitenkin se, että hakijoiden tulee jo näyttövaiheessa päättää, mihin opintosuuntaan he haluavat. Vaihtoehtoja on kaksi: Luova sisällöntuotanto, joka kattaa tuottamisen ja käsikirjoittamisen alueet, ja audiovisuaalinen suunnittelu ja ilmaisu, jonka sisällä ovat kuvaus, leikkaus ja äänisuunnittelu. Suurin osa opetuksesta on kuitenkin jatkossakin yhteistä tai tapahtuu yhteisissä projekteissa. 

Hakutehtävien palautusalue aukeaa 20.3.2019 klo 8.00 osoitteessa mediahaku.fi ja sulkeutuu 3.4. klo 15:00. Lisäksi hakijoiden pitää ilmoittaa hakukohteet ja -järjestys osoitteessa opintopolku.fi saman hakuajan puitteissa. Opintopolusta koulutuksemme löytyy kirjoittamalla hakukenttään esim. 'Media-alan tutkinto-ohjelma' tai 'Medianomi (AMK)'.

Ex-opiskelijoitamme filkkareiden kotimaisessa kisassa

Tampereen elokuvajuhlien kotimaiseen kilpailuun on jälleen valittu entisten TAMK-opiskelijoiden elokuvia.

Aino Sunin käsikirjoittama ja ohjaama pitkä dokumentti Ei koskaan enää saa näytöksensä ke 6.3. klo 16 (Plevna 2). Se on useiden vuosien ajan kuvattu henkilökuva rap-artisti Mercedes Bentsosta ja samalla tarina väkivaltaisesta parisuhteesta ja päihdekierteestä selviytymisestä. Tuffi Filmsin tuotannossa olivat alumnejamme myös kuvaaja Mikko Parttimaa ja leikkaaja Jussi Sanhdu.

Lisäksi pe 8.3. klo 13.30 alkavassa näytöksessä (Plevna 2) esitetään Risto-Pekka Blomin kokeellinen fiktio Minä olen ihminen sinun jumalasi sekä Lauri-Matti Parppein 17-minuuttinen fiktio Hiljaa kuin murhaajat.

Kaikki kilpailuvalinnat näet tuolta: https://tamperefilmfestival.fi/ohjelmistokokonaisuudet/kilpailut/

Nykyisten opiskelijoittemme tuotantoja filkkareilla nähdään erikseen Kino-TAMK-näytöksessä to 7.3. sekä kiinalaisia, virolaisia, saksalaisia ja tamperelaisia opiskelijaelokuvia kokoavissa Tampere Bootcamp -näytöksissä. Näistä kerrotaan lisää myöhemmin.

Tampere Film Festival järjestetään 6.-10. maaliskuuta. Kyse on Suomen tärkeimmästä ja kansainvälisimmästä elokuvatapahtumasta. Kansainväliseen kilpailuun valikoitui yhteensä 59 lyhytelokuvaa 47 maasta yhteensä yli neljän tuhannen hakijan joukosta. Ohjelmiston ja oheistapahtumien kokonaisuus päivittyy lähiaikoina tuonne: tamperefilmfestival.fi

Nuoremme maailmalla - osa 7

Media-alan opiskelijoiden 3. vuosikurssi on poikkeuksellinen: liki puolet vuosikurssin opiskelijoista lähti ulkomaanvaihtoon syksyllä 2018. Nyt julkaisemme vaihtokokemuksista viimeisen: 

Vertti Luostarinen: Al-Quds University, Film Studies, Abu Dis, Palestiina

Al-Quds Universityn pääkampusalue ei nimestään huolimatta sijaitse Jerusalemissa, vaan sitä kiertävän ”turva”-muurin vierellä, kylässä nimeltä Abu Dis. Jerusalem on koululta siis kirjaimellisesti kiven heiton päässä – jos kiven heittää muurin yli. Jos sinne tahtoo itse matkata, reissu voi kestää toista tuntia, sillä matka lähimmälle check pointille on pitkä ja mutkikas ja pointti jatkuva liikenteen pullonkaula.

Palestiinasta puhuttaessa politiikkaa on mahdotonta välttää; niin myös yliopiston kanssa, joka nimi ja sijainti itsessään provosoi Israelia. Tosin kannattaa muistaa, että koulu oli paikalla ensin ja muuri vasta myöhemmin.

Yliopisto levittäytyy Abu Disin rinteillä uskomattoman laajalle alueelle ja kaikkiaan siellä opiskelee suunnilleen kahdeksan tuhatta opiskelijaa. Oma kampukseni oli kuitenkin hyvin erilainen kuin muu koulu, ja omasi ilmeisesti jonkinasteisen autonomisen aseman yliopiston sisällä. Al Quds Bard College on amerikkalaisrahoitteinen, liberaali ja englanninkielinen pesäke muutoin palestiinalaiskuwaitilaisrahoitteisen arabiaa puhuvan koulun keskellä. Tämä myös heijastui opiskelijoissa, jotka olivat monet selvästi varakkaammista perheistä ja käyneet high schoolinsa usein Yhdysvalloissa. Ne, joiden kotiolot olivat vaatimattomammat, viettivät illat töissä saadakseen maksettua lukukausimaksunsa.

Vaikka välineistöä ei ollut (se oli kylläkin budjetoitu ja tilattu, mutta tilauksista vastaava henkilö ei saanut kuulemma opettajien käsialasta selvää), opetus oli tasokasta ja monipuolista. Teimme paljon käytännön harjoituksia ja meno muistuttikin enemmän amk-meininkiä kuin mihin tittelin ”yliopisto” herkästi assosioi. Tietenkin opiskelijoiden taitotaso oli vähän eri luokkaa, sillä Al-Quds Bardissa sai opiskella vähän mitä vain, eivätkä monet olleet aiemmin tehneet mediajuttuja.

Arabian tunnit olivat minulle alkuun lievä shokki, sillä olin ainoa kurssilla, joka ei olisi jo valmiiksi puhunut täydellistä arabiaa. Muut opiskelijat olivat kaikki syntyperäisiä, mutta ulkomailla asustaneita palestiinalaisia, jotka eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Tämän takia en oikein pysynyt perässä ja sain ensimmäisestä parista kuuna hyvin vähän opetuksesta irti. Tämän jälkeen kuitenkin valituksemme menivät läpi ja meidät vaihtarit siirrettiin erityisopetukseen, jossa opin ensimmäisen tunnin aikana enemmän arabiaa kuin edellisen kahden kuukauden mittaan yhteensä.

Kanssaopiskelijani olivat todella ystävällistä ja vieraanvaraista porukkaa, jotka ottivat minut heti mukaan juttuihinsa. Totuttuani Mediapoliksella varovaisiin, seitsemän metrin etäisyydeltä tehtäviin hiljaisiin morotuksiin, oli arabien äänekäs kädenläpsimis- halailu- ja poskisuudelmakulttuuri tervetullutta vaihtelua. Koulun ulkopuolella en hirvittävän paljon heidän kanssaan hengannut, mutta eivätpä he henganneet keskenäänkään, sillä useimmilla oli iltaisin töitä, läksyjä tai vastuita kotona. Minulle jäi siis paljon aikaa olla itsekseni ja muutamien muiden vaihtareiden kanssa.

Koulun henkilökunta piti meistä toisinaan vähän liiankin hyvää huolta. Eräänä aamuna varpaani jäi tuolin jalan alle, joten minut vietiin autonkuljettajan, henkivartijan, koulun delegaatin ja tulkin kanssa sairaalaan, jossa varpaani röntgenkuvattiin. Varpaallani ei ollut mitään hätää, mutta arvostin silti välittämistä. Minulla oli yleisesti ottaen turvallisempi ja kotoisampi olo kuin Suomessa konsanaan, sillä tiesin, ettei minua ikinä jätettäisi oman onneni nojaan.

Oli lohdullista huomata, miten pieniä Tamkin sisäisen viestinnän ongelmat ovat verrattuna ison maailman meininkiin. Kukaan ei kertonut opettajille, että koulu päättyykin kaksi viikkoa suunniteltua aikaisemmin, joten opiskelijoiden kurssilopputöiden deadlineista nipistettiin viime hetkellä. Samoja viestinnän vaikeuksia oli myös juhlapäivien ja lakkojen kanssa, joista jälkimmäisiä kampuksella pidettiin syksyn mittaan yhdeksän. Puskaradio oli näissä asioissa yleisesti ottaen luotettavampi lähde.

Fatah-puolue piti kampuksella toisinaan juhlia, milloin miehityksen marttyyrien, milloin Jasser Arafatin syntymäpäivän kunniaksi. En näistä tapahtumista vajavaisilla arabiantaidoillani hirveästi saanut selvää, mutta mielenkiintoista oli, miten valtapuolueen aktiviteetit oli integroitu osaksi yliopistoelämää. En ole vielä todistanut Mediapoliksella mitään kokoomusnuorten lippukulkuetta ja hyvä niin.

Israelin miehitys vaikutti koulun arkeen niin monisyisillä tasoilla, etten niitä kaikkia ulkopuolisena kyennyt hahmottamaan. Muurin ympärillä osoitettiin mieltä perjantai-iltaisin, mutta Abu Disistä muutettuani sain niistä enää vain toisen käden tietoa. Jokunen kadulla turhaan maleksinut opiskelija laitettiin vankilaan, lähinnä vain muistutuksena siitä, että niin voi tehdä. Kun Ramallahin check point suljettiin varoituksetta, viidesosa opiskelijoista ei päässyt kouluun. Tästä kaikesta huolimatta ilmapiiri kampuksella oli harvoin jännittynyt ja oloni turvallinen ja kotoisa. 

Turhien pelkojen takia ei kannata elämäänsä jättää elämättä tai vaihtoon lähtemättä. Oma ensisijainen tavoitteeni oli kulttuurishokin maksimoiminen, mutta yllättävää kyllä minut otettiin niin lämpimästi vastaan, että todellinen shokki tuli vastaan Suomeen takaisin palatessa.