lauantai 30. huhtikuuta 2011

Matti Ijäs Reikäreuna-elokuvafestivaalin päävieraaksi

Reikäreunalla on rikas musiikki- ja kuvataidepitoinen oheisohjelmisto.
Kuvassa Debbie viime vuoden Reikäreunassa. Kuva: Salla Lehtikangas

Seitsemäs Reikäreuna-elokuvafestivaali järjestetään Orivedellä 8.-11.9.2011.
Festivaalin päävieraaksi saapuu elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Matti Ijäs. Ijäs on ohjannut elokuvia 1970-luvun lopulta lähtien ja pitkän uran varrelle mahtuu paljon pitkiä elokuvia, mutta erityisesti tv- ja lyhytelokuvia. Tunnetuimpia Ijäksen elokuvista ovat muun muassa Katsastus (1988) , Sokkotanssi (1999) ja Haaveiden kehä (2002). Reikäreunassa nähtävät Ijäksen elokuvat julkaistaan myöhemmin. 

Yhdessä Matti Ijäksen kanssa Reikäreunan elokuvakilpailun raadin muodostaa taitelijavieras ja satunnaisvieras. Reikäreunan taiteilijavieraaksi saapuu kuvanveistäjä Kari Tykkyläinen. Pudasjärveläinen Tykkyläinen on värikäs ITE-taiteilija, joka on tunnettu suolle järjestämistään taidenäyttelyistä ja nimimerkillä tykylevits tekemistään YouTube-videoistaan. Hän tekee veistosten ja videoiden ohella maalauksia, valokuvia ja musiikkia. Satunnaisvieraaksi saapuu orivesiläinen työterveyshoitaja Päivi Suomela-Rautio, joka vastaa asiakasyritysten työterveyshuollon toteutumisesta ja suunnittelusta sekä on Työterveyshoitajat Pirkanmaan osaston puheenjohtaja.

Elokuvakilpailuun voivat osallistua kaikki Suomessa toteutetut alle 30 minuuttiset elokuvat. Kilpailun palkintoina on jaossa yhteensä 600 euroa, jonka lahjoittavat Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Oriveden kaupunki. Raati jakaa rahan haluamallaan tavalla. Elokuva tulee lähettää 31.5.2011 mennessä. Kilpailun säännöt ja ilmoittautumislomake: www.reikareuna.com/elokuvakilpailu

Reikäreuna on Pirkanmaan toiseksi suurin elokuvafestivaali, jonka neljäpäiväisessä ohjelmassa nähdään kotimaisten ja ulkomaisten elokuvien lisäksi myös kuvataidetta ja livemusiikkia. Ohjelmayhteistyötä tehdään viime vuoden tapaan muun muassa Tampereen elokuvajuhlien ja pohjoisruotsalaisen elokuvatuotantokeskus Filmpool Nordin kanssa. Ohjelma julkaistaan kokonaisuudessaan elokuun alussa nettisivuilla www.reikareuna.com
|||
TTVOn entiset ja nykyiset opiskelijat ovat aina vahvasti mukana Reikäreunan toteuttamisessa. Tänä vuonna festivaalituottaja on viime keväänä valmistunut visu Tuomas Korolainen ja ohjelmatuottaja on toisen vuoden kuvaopiskelija Jani Ilomäki. Festivaalin tekniikassa ja talkoolaisissa TTVOn osuus on suuri.
|||
Reikäreuna
Aiemmat jutut Reikäreuna-festivaalista
|||

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Moving Gallery kutsuu animaatioita


STOP MOTION MINUTE Video Screening, järjestäjänä Moving Gallery
Avoin haku – Hakuaika päättyy 31. toukokuuta 2011
.
(Read in English)

Moving Gallery järjestää STOP MOTION MINUTE -nimisen animaatio screeningin. Näytös on ensisijaisesti ja aluksi webissä movinggallery.net sivustolla. Myöhemmin järjestämme yhden tai useamman screeninginyleisön edessä. Tällä hetkellä etsimme animaatioita näyttelyyn. Animaatioiden tulisi olla enintään 60 sekuntia pitkiä. Lisäksi teos täytyy olla julkisella videopalvelimella. Käytännön syistä toivomme, että käyttäisitte YouTubea.

Screeningin sivut ovat osoitteessa http://www.movinggallery.net/screening (englanniksi). Sieltä löytyy myös osallistumislomake. Haluamme kannustaa tekemään uusia animaatioita, motivaationa saada ne tänne näyttelyyn. Digitaaliaikana animaation teko kun on erittäin helppoa! Näyttelyyn voi osallistua usealla työllä. Taiteilija, taideopiskelija tai kuka tahansa joka tekee animaatioita voi hakea tähän screeningiin. Osallistuminen on ilmaista, ja ei ole ikärajaa.

Moving Gallery on taiteilijavetoinen näyttelytila, jonka päämääränä on tuoda uusia mahdollisuuksia esittää uutta taidetta.

Lyhytanimaatioterveisin,

– Moving Gallery työryhmä –
Yhteydenotot: jyrki(a)movinggallery.net
|||
Lue kaikki jutut Moving Gallerystä
|||

torstai 28. huhtikuuta 2011

Gorillat kannustivat aiheuttamaan hämminkiä!


Amerikkalainen aktivistitaiteen ryhmä Guerilla Girls, joka on toiminut vuodesta 1985 lähtien, vieraili tiistaina ja keskiviikkona Tampereella. Gorillanaamareihin pukeutunut naiskaksikko sai aikaan kuhinaa Työväenmuseo Werstaalla, kun sadat ihmiset halusivat nähdä heidän luentonsa. Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen opiskelijat olivat todella onnekkaita, kun koulu järjesti heille oman Guerilla Girls:in vetämän työpajan.


Guerilla Girls on urallaan keskittynyt naisten asemaan taidekentällä. Työväenmuseo Werstaalla yleisölle esiteltiin tempauksia, joissa naisten roolia taidemaailmassa oli purettu hauskojen, mutta samalla pistävien julisteiden, katuvarsimainosten ja lehtisten kautta. Sissityttöjen viesti oli selkeä: tutkikaa taustoja, pyrkikää nostamaan epäkohtia esille ja tehkää se uudella, hauskalla tavalla.


Keskiviikkona pidetyssä työpajassa opiskelijat pääsivät käytännössä kokeilemaan millaista on suunnitella aktivistitaidetta. Guerilla Girls aloitti työpajan kertomalla heidän omasta suunnitteluprosessistaan ja pyysi sen jälkeen kaikkia työpajaan osallistuneita kertomaan, mihin epäkohtaan he haluaisivat puuttua. Opiskelijoita kiinnosti sukupuolten välisen tasa-arvon lisäksi kulutuskulttuurin puuttuminen, seksuaalivähemmistöjen asema, ympäristö ja äärioikeiston nousu Suomessa. Työpajan vetäjien pitkä kokemus ja innokkuus kannustivat opiskelijat suunnittelemaan omat aktivistiset taidetekonsa vain kahdessa tunnissa. Työpajan lopuksi esiteltiin viisi uutta projektia, joiden lopulliseen toteutukseen Guerilla Girls antoi vielä tukun käytännön ohjeita. Uutta, aktivistista kulttuurihäiriköintiä on siis luvassa!


Guerilla Girlsin vierailu Tampereella oli osa Sissit, tissit ja tasa-arvo tapahtumaa, johon myös Tampereen ammattikorkeakoulun Ikuinen galleria osallistui. Katso Ylen Hämeen uutisista, kun Guerilla Girls vierailee Ikuisessa galleriassa: 
http://areena.yle.fi/video/1303836323787


Teksti: Mari Ljokkoi
Kuvat: Juha Suonpää

|||

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Tunnevammoja - Hyvää näyttelemistä 50-minuuttia TTVO:n elokuvassa?

Pekka, Jorma ja Johanna

Tunnevammoja-elokuvan käsikirjoitus oli 31 liuskaa pitkä, itse elokuva on nyt 54-minuuttia pitkä, mitä tapahtui?

Olin itsekin yhtä yllättynyt kun ensimmäinen versio elokuvasta valmistui ja pituutta sillä oli noin tunnin verran. Katsoin version ja se ei edes tuntunut kovin löysältä. Luulen, että suurin syy tähän on se, että elokuva on niin hahmovetoinen ja silloin kun katsojan pitää päästä hahmon pään sisälle, tarvitsemme aikaa.

Kohtaus joka oli käsikirjoituksessa puoli sivua pitkä, olikin lopulta 1 – 2 minuuttia. Kun näin että, hahmot toimivat ja näyttelijät tekivät taikaa kameran edessä, minulla ei tullut mieleenkään sanoa missään vaiheessa, että tehkää kohtaus vähän nopeammin. Pituus ei minua pelottanut, mutta mahdollisimman pitkä elokuva ei todellakaan ollut päämääränä. Meidän mielestä elokuvan tarina vain vaati 50-minuuttia, että se olisi tarpeeksi tehokas ja toimiva.

Suurin ongelma TTVO:n elokuvissa usein on juuri näyttelijätyö ja epäuskottavat hahmot. Silloin jos hahmo on huono, eikä siinä ole mitään tarttumapintaa näyttelijälle, niin hyvin helposti siitä tulee paperinohut kökköily. Yleisössä vain kiemurrellaan tuskissaan aina kun näyttelijä avaa suunsa. Halusin mennä tarina ja näyttelijät edellä ja tyyli pidettiin mahdollisimman yksinkertaisena. Unohdetaan kaikenlainen kikkailu, settailu ja viilailu. Annetaan kameran käydä ja annetaan näyttelijöille ja tarinalle tilaa hengittää.

Johanna ja Jorma
 
Tunnevammoista olen saanut hyvää palautetta juuri näyttelijöiden ja hahmojen suhteen. On sanottu, että heitä on ilo katsella ja unohtaa nopeasti katsovansa opiskelijaelokuvaa. Se on lämmittänyt kovasti mieltä, siihen juuri pyrin alusta asti ja on hienoa nähdä, että onnistuin siinä. Iso kiitos kuuluu tietysti myös Ulmasen Jonille loistavasta dialogista ja meidän mahtaville näyttelijöillemme hienoista roolisuorituksista!

Älkää tehkö rakkauselokuvaa!

Elokuvan tarina on kulkenut pitkän matkan, mutta perusajatus on jokseenkin pysynyt aina samana. Halusin tehdä elokuvan joka käsittelee ihmistunteita ja etenkin rakkautta. Ei vain rakkautta rakkautena, vaan juuri sitä, miten eri ihmiset asiaa käsittelevät tai miten he eivät osaa käsitellä asiaa ollenkaan.

Elokuvassa on paljon minua itseäni, etenkin juuri Pekassa. Pekka on päähenkilönä hyvin passiivinen ja toimii tarkkailijana. Koen itsekin usein olevani tällainen henkilö. Pysyn taka-alalla ja pohdin miltä mikäkin oikeasti minusta tuntuu.

Jokainen kysyy itseltään tietyin väliajoin, mitä se rakkaus lopulta on? Koskaan siihen ei tunnu löytyvän yksiselitteistä vastausta. Absoluuttista totuutta siihen ei olekaan olemassa, jokainen kokee sen omalla tavallaan.

Synopsis
   
Rakkaudessa pettynyt Pekka menee kansalaisopiston elokuvakurssille, oppiakseen ilmaisemaan itseään paremmin. Kurssilla hän tapaa Johannan, joka haaveilee elokuva-alan opinnoista. Yhdessä he alkavat tehdä kurssitehtävää, joka on lyhytelokuva tunteesta nimeltä rakkaus. Kurssin opettaja Jorma yrittää opettaa nuorelle parille mitä rakkaus oikeasti on. Eikä se ole ainakaan mitään helvetin lintujen kuvaamista.

Teksti: Markus Aaltonen


Tunnevammoja on keväällä 2011 valmistuva Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osaston opiskelijoiden tekemä elokuva. Elokuva nähdään TAMKin lopputyöelokuvanäytöksessä ke 11.5. klo 17.15. Finnkinolla, Plevna 2 salissa.
Tunnevammoja tulee olemaan osa ohjaajan, kuvaajan ja valaisijan opinnäytetyötä.

Tunnevammoja (No Heart Feelings), draama/musta komedia:
Ohjaus: Markus Aaltonen Käsikirjoitus: Joni Ulmanen ja Markus Aaltonen
Tuottaja: Hannele Survo Kuvaus: Joni Ulmanen Leikkaus: Tomi Pietilä ja Markus Aaltonen Valaisu: Jaakko Tuure
Näyttelijät: Teemu Mäkinen, Reetta Kankare, Esa Latva-Äijö, Topi Kohonen, Merja Koivula, Esko Salmela, Anna Ackerman
Tunnevammoja-elokuvan virallinen Facebook-sivu
|||

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Elokuvakäsikirjoittamisen maisteriksi TAMKista ja Salfordin yliopistosta!

Näin komeasti MA in Screenwriting ohjelmasta valmistutaan

Haku avoinna 16.5.  saakka!


Haku viidenteen TAMKin ja Salfordin yliopiston MA in Screenwritin ohjelmaan on nyt käynnissä.

Kurssi alkaa 31.8.2011, ja TAMKin kirjoissa opiskelijat ovat 30.6.2012. Osanottajat ovat Salfordin yliopiston opiskelijoita 31.1.2013 saakka.

Koulutukseen kuuluu 90 opintopistettä ja neljä moduulia, joista kaksi ensimmäistä opiskellaan syksyllä 2011 Tampereella ja loput Salfordissa:
  • Form and genres in film
  • Storytelling and the Moving Image: The Short Film
  • Storytelling and Moving Image: The Feature Film
  • MA Film Project
Syksyn 2011 opiskelu järjestetään Tampereella tiistai-keskiviikko-torstai päivinä syyskuusta marraskuuhun ja kevät 2012 helmikuusta toukokuuhun (paitsi kolmen viikon pääsiäislomaa) Manchesterissä, Iso-Britanniassa. Muut vuoden 2012 opinnot suoritetaan etäopiskeluna.
|||
Lisätiedot ja hakulomake
Aikaisemmat MA in Screenwriting jutut
|||

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Valokuvanäyttely Aamulehden aulassa: Sini Kallio ja Mirja Paljakka


Valokuvataidenäyttely 26.4.-13.5.2011
Sini Kallio: 252 päivää katselin ja odotin
Mirja Paljakka: Side by Side

Aamulehden aula
Itäinenkatu 11, Finlaysonin alue, Tampere

Valokuvataiteen erikoistumisopintojen lopputyönäyttelyn 10SEVALO seitsemäs ja viimeinen osanäyttely avataan Aamulehden aulassa ensi tiistaina 26.4.

Sini Kallio esittelee valokuvasarjaansa 252 päivää katselin ja odotin:
252 päivää on aika siitä kun sain tietää lapseni tulosta itse syntymään.
Tuona aikana kuvasin ensimmäiset televisio-ruudut kuviini.

Jälkeenpäin pohdin rakentamalla noista kuvista uusia, sitä kuinka tuona aikana näkemäni kuvat vaikuttivat minuun?
Miten tapani katsoa muuttui naiselle kriittisenä aikana ja ennen kaikkea sen jälkeen?

Antoiko uuden elämän synnyttäminen oikotien onneen, voinko enään koskaan olla yhtä pinnallisen ulkonäkökriittinen
itseni suhteen?

Päällimmäiseksi kysymykseksi kuitenkin jää, millaisten kuvien maailmassa lapseni tulee elämään ja miten ne tulevat muokkaamaan häntä
?

Valokuvasarja on syntynyt vuoden prosessin tuotoksena. Vuoden, jonka aikana minun on pitänyt ajatella uudelleen sekä itseni, elämäni että taiteilijaminäni.

Valokuvaus ja erikoistumisopinnot TTVO:lla ovat palvelleet montaa tarkoitusta, ne ovat olleet sekä tervetulleita hengähdystaukoja kotiäitiydestä että keino jatkaa taiteellista työtäni.

Side by Side
Photographs Mirja Paljakka


Aiemmin mm. tekstiilialan yrittäjänä sekä freelancer toimittajana ja kuvaajana työskennellyt Mirja Paljakka on TAMK:n Taiteen ja Viestinnän Valokuvataiteen erikoistumisopintojen opinnäytetyönään tuonut näytteille valokuvia, joilla hän kuvaa tuntemuksiaan kolmen ystävänsä syöpäsairauksien aikana.

Kuvakerronnassa välittyvät myötäeläjän tulkitsemina sielunmaisemat sairauden tiedon saannista paranemisen riemuun.

Sairauden ja kuolemanpelon kohtaaminen, uuvuttavien hoitojen tuska, paranemisen toivon herääminen sekä naiseuden uudelleen muotoutuminen kuten myös elämän voittaminen ja paluu yhteisölliseen elämään on taidevalokuvaajan luomistyönä koottu 55 kuvan kuvasarjaksi, joista näyttelyyn on koottu toistakymmentä. Koko kuvasarja on tarkoitus julkaista valokuvakirjana.

Mirja Paljakka:

Olen kanssakulkenut kolmen hyvän ystäväni rinnalla heidän syöpähoitonsa taudin kohtaamisesta paranemiseen. Kuunnellut, vastaanottanut lukemattomia tekstiviestejä, yrittänyt olla läsnä. Itse sairaudesta minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta. Nyt minulla on vankka kokemus siitä kuinka vaikeaa on kulkea, olla vierellä ja - kun ei ole sanoja, joilla lohduttaa. On vain läsnäolon vaikeus ja toive, että se riittää.

Avuttomuuteni muuntui sisälläni matkaksi valokuvia, joilla myös työstin aiheen pahaa oloa pois itsestäni. Valitsin työvälineekseni makrokuvauksen, koska aika tavallaan pysähtyi tietoon syövästä, kuoleman mahdollisuudesta. Keskittyminen kohdistui yksityiskohtiin, jotka normaalielämässä jäävät muutoin näkemättä.

 Yritin välttää kauhukuvia. Visualisoin omia tuntemuksiani abstrakteiksi kuviksi. Niiden tarkoitus on välittää hienovaraisesti myös sielunmaisemaani iskeytyneet kuvat pelosta, kauhusta, surusta ja vihasta. Kuvista kaikkein mustin on ystävättäreni kertomuksesta, kun hän tunsi seinien kaatuvan päälleen.

Yksityiskohdat kertovat sairauden, hoitojen ja paranemisen kulun tunnelmista. Punainen väri tuli lääkkeestä Adriamycine, jota tiputetaan potilaille hoitojen aikana. Vihreät feminiiniset kuvat ovat ajalta, jolloin hoidot olivat jo ohitse ja naiseuden rakennuspalikoita oli pakko etsiä uudelleen. Kynttilät ja elävät kukat olivat tärkeitä koko prosessin ajan. Korujen, hiusten, vaatteiden ja kenkien tuoman hyvän olon merkitys kasvoi loppuvaiheessa. Konkreettisemmat ruusukuvat ym. kertovat paluusta normaalielämän kuvakulmiin ja uudelleen syntyneen ihmisen näkymiin yhteisössä.

Olen kokenut, että tukihenkilön roolissa merkitykseni oli valaa elämänuskoa, näyttää ja osoittaa pieniä positiivisia tavoitteita tällä kauhujen matkalla. Esitellessäni valokuvia ystävättärilleni, he vahvistivat pystyvänsä kuvieni kautta palaamaan tunteisiinsa ja kokemuksiinsa. Se oli paras kiitos myötäelämisestä ja asian jakamisen tärkeydestä meille kaikille.

|||
TAMK:n valokuvataiteen erikoistumisopiskelijoiden lopputyönäyttely 10SEVALO on osa Tampere Art Factory (TAF) festivaalia.
10SEMEDIA kotisivulle
|||

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Ikuinen Galleria: Ikuiset tissit


Ikuinen galleria 22.4.-13.5.2011
Arttu Heikkinen, Wolf Kankare, Eero Lampinen, Veera Moberg, Emmi Nieminen
Ikuiset tissit

Avoinna ma-su 12-16
Finlaysoninkuja 3 Tampere

Ikuinen Galleria keskittyy tänä pääsiäisenä tisseihin.

Tissit ovat aina ajankohtainen aihe, mutta erityisesti keväällä niitä on mahdotonta sivuuttaa. Vaikka tissejä on kaikkialla, usein niitä lähestytään harmillisen kapeakatseisesti. Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän toimipisteen galleriassa voi 22.4. lähtien laajentaa omaa tissituntemustaan tutustumalla tisseihin sarjakuvien ja tatuointien kautta.

Tatuointeja ja sarjakuvia


Sarjakuvissa ja tatuoinneissa tissit ovat luonnollistettu aihe. Rinnakkaita naisia on tatuoitu merimiesten käsivarsiin ja monet naiset ovat koristaneet rintojaan ruusuaiheilla. Sarjakuvasankareiden naiset ovat perinteisesti runsasmuotoisia. Tatuointeja ja sarjakuvia yhdistää myös se, että niitä harvemmin esitellään taidegallerioissa. Ikuiset tissit –näyttely tuo tatuointi- ja sarjakuvataiteen galleriaan ja paljastaa tissien merkittävän roolin kuvataiteen rajapinnalla. Tissit ovat esillä, niitä liioitellaan ja toisaalta niiden keskeiseen asemaan suhtaudutaan kriittisesti.

Ikuiset tissit – näyttelyssä on esillä valokuvia tatuointitaiteilija Veera Mobergin tekemistä tatuoinneista. Näyttelyn sarjakuvista vastaavat kuva- ja sarjakuvataiteilija Arttu Heikkinen, kuvataiteen opiskelijat Wolf Kankare ja Emmi Nieminen sekä graafikko, kuvittaja Eero Lampinen.

Sissit, tissit ja tasa-arvo

Näyttely on osa Sissit, tissit ja tasa-arvo tapahtumaa, johon kuuluu kaksi taidenäyttelyä, paneelikeskustelu sekä luento. Sissit, tissit ja tasa-arvo on MediaPyhien, Tampereen yliopiston nais- ja miestutkimuksen, Ikuisen gallerian ja Tampereen taidemuseon yhteinen hanke. 26.4. järjestettävänä tapahtumapäivänä on mahdollista osallistua yhteiselle näyttelykierrokselle, jolloin myös Ikuisessa galleriassa on tarjolla opastusta. Kierros lähtee kello 14 Galleria Rajatilasta, jatkuu Ikuiseen galleriaan ja päättyy 16 Työväenmuseo Werstaalle, jonka auditoriossa pidetään paneelikeskustelu.
|||
Ikuinen Galleria
Ikuinen Galleria (Facebookissa)
Ikuisen Gallerian aikaisemmat näyttelyt (TTVO blogi)
|||
Ikuinen Galleria on Finlaysonin alueella osoitteessa Finlaysoninkuja 3. toimiva taidetila, jossa esitellään tuoretta ja kiinnostavaa nykytaidetta. Sen tärkein tavoite on mahdollistaa Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän koulutusohjelmien opiskelijoiden kokeileva näyttelytoiminta. Lisäksi se toimii näyttelytilana myös muiden taidekoulujen opiskelijoille ja opettajille Suomessa ja ulkomailla.
|||

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pääsiäispupu kävi täällä! Munajahti

Löydätkö munat?

Keskiviikkona nopeimmat ja virkeimmät saattoivat onnekseen löytää koulun yleisistä tiloista suklaamunia, joita Tarinan hallituspuput olivat ahkerasti piilotelleet pääsiäisen kunniaksi.

Munajahdissa oli suklaatakin kovemmat panokset, sillä jemmassa oli myös kolme suurta kultamunaa.

Kultamunan onnekkaat löytäjät saivat sokerihumalan lisäksi risteilyn.  Mirka Pimiä, Jenny Kupiainen sekä Laura Lehtinen olivat yhtä hymyä saadessaan palkintonsa. ”Tuntuu mahtavalta”, tytöt kommentoivat yhteen ääneen kerratessaan munanmetsästystä.

Missä munat?

Juttu ja kuvat: Tia Tuovinen

Kirjoittaja opiskelee englanninkielisessä median koulutusohjelmassamme ja on Tarinan varapuheenjohtaja
|||
Lue lisää Tian juttuja
|||
TARINA on TAMK:n taiteen ja viestinnän opiskelijoiden etuja valvova ja ylläpitävä ainejärjestö, joka toimii Finlaysonin toimipisteessä.
Tarinan koltisivulle
|||