Taide Konfliktissa

Tarina kolmen ensiluokkalaisen kuvataiteilijan työharjoittelusta olkaa hyvät:

Ilona, Minttu ja minä alotettiin työharjoittelu Pekka Niskasen kuratoimassa näyttelyssä Werstaalle toukokuun lopulla. Luvassa oli näyttelyn pystyttäminen ja sen jälkeen pienimuotoista tutkimustyötä keskusteluopastuksen muodossa näyttelyn ohessa. 

Näyttelyn pystyttäminen itsessään oli todella opettavaista, videokoppien rakentamista, maalaamista ja tietenkin töiden ripustamista. Aikataulu oli todella tiukka ja monesti päädyttiin tekemään ylitöitä, jonka lisäksi itselläni oli Jyri Jaakolan haastattelun ääniraidan editointia ja kaikkien teoskuvausten kääntäminen. Tarkoituksena oli myös tutustua kunnolla teoksiin, niiden taustoihin ja taiteilijoihin, jotta näyttelyn avauduttua pystyisimme pitämään opastuksen kaltaista keskustelua kävijöiden kanssa. Tavoitteena on pohtia sitä miten ihmiset näkevät nykytaiteen ja miten he näkevät väkivallan ja ihmisoikeudet juuri tämän näyttelyn kontekstissa. Halusimme keskustella kävijöiden kanssa teoksista ja niitä ympäröivistä teemoista ei niin, että olisimme turistioppaita, vaan siten että saisimme herätettyä ajatuksia ja kuultua mielipiteitä.

Kaiken uurastuksen ja pystyttämisen jälkeen päästiin itse 

h-hetkeen 31.5.2011. Viimeisen päivän aamu oli vielä suhteellisen kiireinen, sillä osa meistä juoksi tekemässä viimehetken hankintoja tai avusti taiteilijoita jotka ripustivat teoksiaan. Allekirjoittanut fiksasi vielä mattoja ja muita pieniä yleisilmeeseen vaikuttavia seikkoja.

Facebook lupaili että tapahtumaan osallistuisi 215 henkeä. Itse en millään pysynyt perässä siitä kuinka paljon ihmisiä lopun kaiken oli, mutta mututuntumalla sanoisin että aika paljon. Aivan alkuun Werstaan edustaja piti puheen jossa hän avasi näyttelyn ja esitteli taiteilijat sekä kuraattorin apujoukkoineen, kaikin puolin sopivan puheen, ei liian pitkä eikä liian lyhyt, informatiivinen ja kiinnostava.

Tarjoilut olivat loistavat, Meksiko-teemaiset ja runsaat. Itse en ole koskaan ennen ollut näyttely avajaisissa joissa tarjottaisiin Coronaa. Jatkaaksemme ruokalinjalla voisin mainostaa myös Riikka Kuoppalan pitämää ruokaperformanssia. Hieman vastoinkäymisiä ilmeni raaka-aineiden suhteen, niiden perässä nimittäin juostiin vielä vartti ennen itse performanssia, ja toinen dokumentoivista kameroista päätti olla toimimatta. Performanssi itsessään kuitenkin sujui loistavasti, pituudestaan huolimatta se kiinnosti aiheesta ennestään tietämättömiä ihmisiä kokkailun aivan loppuun asti ja herätti kysymyksiä.

Näyttelyn aikana kyselin hieman ihmisten tuntemuksia ja fiiliksiä näyttelystä, lähinnä niiden ketä olin itse kutsunut ja palaute oli erittäin vaihtelevaa. Osaa se tuntui inspiroivan aivan uudella tavalla huomaamaan omassakin yhteiskunnassamme piileviä epäkohtia, herätti empatiaa ja monet sanoivat sitä visuaalisesti tehokkaaksi muttei mässäileväksi, mikä koettiin erittäin mielekkäänä. Osa kuitenkin sanoi, että heidän mielestään näyttely oli enemmänkin intellektuellia sosiaalipornoa, jotta ihmiset keitä ei oikeasti kiinnosta saisivat yhdessä kauhistella maailman hirveitä tapahtumia ja kokea itsensä todella hyviksi ihmisiksi kun he välittävät.

Tällä hetkellä näyttely on avoinna ja eteenpäin aina elokuuhun asti. Me olemme paikalla keskustelemassa heinäkuun loppuun asti. Keskusteluissa esille nousevia aiheita ja muuta näyttelyn oheen löytämäämme materiaalia voi seurata Taide Konfliktissa sivuilla: www.taidekonfliktissa.com. Kirjoittelemme blogia ja vietämme kesää Werstaalla, jonne saa tulla ihmettelemään näyttelyä. Nähdään siellä!