Mirja Paljakan valokuvat kertovat sairaudesta ja sen voittamisesta

Mirja Paljakka on yksi viidestätoista 2011 valmistuvasta TAMK:n valokuvataiteen erikoistumisopiskelijasta ja valokuvakirja "Side by side" on osa hänen opinnäytetyötänsä.

Mirja Paljakka on viime vuosina kulkenut kolmen hyvän ystävänsä rinnalla heidään syöpään sairastumisestaan paranemiseen asti.

- Olen kuunnellut, vastaanottanut lukemattomia tekstiviestejä, yrittänyt olla läsnä. Itse sairaudesta minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta vankka kokemus siitä kuinka vaikeaa on kulkea, olla vierellä, kun ei ole sanoja, joilla lohduttaa.On vain läsnäolon vaikeus ja toive, että se riittää.

- Avuttomuuteni muuntui sisälläni matkaksi valokuvia, joilla myös työstin aiheen pahaa oloa pois itsestäni. Valitsin työvälineekseni makrokuvauksen, koska aika tavallaan pysähtyi tietoon syövästä, kuoleman mahdollisuudesta. Keskittyminen kohdistui yksityiskohtiin, jotka normaalielämässä jäävät muutoin näkemättä, valottaa Mirja Paljakka työprosessiaan.

Yksityiskohdat kertovat tunnelmista

- Kuvien yksityiskohdat kertovat sairauden, hoitojen ja paranemisen kulun tunnelmista. Punainen väri tuli lääkkeestä, joka tiputetaan potilaille hoitojen aikana. Vihreät feminiiniset kuvat ovat ajalta, jolloin hoidot olivat ohitse ja naiseuden rakennuspalikoita oli pakko etsiä uudelleen. Kynttilät ja elävät kukat olivat tärkeitä koko prosessin ajan. Korujen, hiusten, vaatteiden ja kenkien tuoman hyvän olon merkitys kasvoi loppuvaiheessa. Konkreettisemmat ruusukuvat kertovat paluusta normaalielämän kuvakulmiin ja uudelleen syntyneen ihmisen näkymiin yhteisössä.

- Olen kokenut, että tukihenkilön roolissa merkitykseni oli valaa elämänuskoa, näyttää ja osoittaa pieniä positiivisia tavoitteita tällä kauhujen matkalla. Esitellessäni valokuvia ystävättärilleni, he vahvistivat pystyvänsä kuvieni kautta palaamaan tunteisiinsa ja kokemuksiinsa. Se oli paras kiitos myötäelämisestä ja asian tärkeydestä meille kaikille, kertoo valokuvaaja.

vas ylh "Tippa kerrallaan", "Sairastuvat solut" "Nainen taistelee"
ja "Ääriviivani ovatkin kuin ruusun"

Linkit:

Mirja Paljakka
Kirjan esittely
|||

Taide Konfliktissa

Tarina kolmen ensiluokkalaisen kuvataiteilijan työharjoittelusta olkaa hyvät:

Ilona, Minttu ja minä alotettiin työharjoittelu Pekka Niskasen kuratoimassa näyttelyssä Werstaalle toukokuun lopulla. Luvassa oli näyttelyn pystyttäminen ja sen jälkeen pienimuotoista tutkimustyötä keskusteluopastuksen muodossa näyttelyn ohessa. 

Näyttelyn pystyttäminen itsessään oli todella opettavaista, videokoppien rakentamista, maalaamista ja tietenkin töiden ripustamista. Aikataulu oli todella tiukka ja monesti päädyttiin tekemään ylitöitä, jonka lisäksi itselläni oli Jyri Jaakolan haastattelun ääniraidan editointia ja kaikkien teoskuvausten kääntäminen. Tarkoituksena oli myös tutustua kunnolla teoksiin, niiden taustoihin ja taiteilijoihin, jotta näyttelyn avauduttua pystyisimme pitämään opastuksen kaltaista keskustelua kävijöiden kanssa. Tavoitteena on pohtia sitä miten ihmiset näkevät nykytaiteen ja miten he näkevät väkivallan ja ihmisoikeudet juuri tämän näyttelyn kontekstissa. Halusimme keskustella kävijöiden kanssa teoksista ja niitä ympäröivistä teemoista ei niin, että olisimme turistioppaita, vaan siten että saisimme herätettyä ajatuksia ja kuultua mielipiteitä.

Kaiken uurastuksen ja pystyttämisen jälkeen päästiin itse 

h-hetkeen 31.5.2011. Viimeisen päivän aamu oli vielä suhteellisen kiireinen, sillä osa meistä juoksi tekemässä viimehetken hankintoja tai avusti taiteilijoita jotka ripustivat teoksiaan. Allekirjoittanut fiksasi vielä mattoja ja muita pieniä yleisilmeeseen vaikuttavia seikkoja.

Facebook lupaili että tapahtumaan osallistuisi 215 henkeä. Itse en millään pysynyt perässä siitä kuinka paljon ihmisiä lopun kaiken oli, mutta mututuntumalla sanoisin että aika paljon. Aivan alkuun Werstaan edustaja piti puheen jossa hän avasi näyttelyn ja esitteli taiteilijat sekä kuraattorin apujoukkoineen, kaikin puolin sopivan puheen, ei liian pitkä eikä liian lyhyt, informatiivinen ja kiinnostava.

Tarjoilut olivat loistavat, Meksiko-teemaiset ja runsaat. Itse en ole koskaan ennen ollut näyttely avajaisissa joissa tarjottaisiin Coronaa. Jatkaaksemme ruokalinjalla voisin mainostaa myös Riikka Kuoppalan pitämää ruokaperformanssia. Hieman vastoinkäymisiä ilmeni raaka-aineiden suhteen, niiden perässä nimittäin juostiin vielä vartti ennen itse performanssia, ja toinen dokumentoivista kameroista päätti olla toimimatta. Performanssi itsessään kuitenkin sujui loistavasti, pituudestaan huolimatta se kiinnosti aiheesta ennestään tietämättömiä ihmisiä kokkailun aivan loppuun asti ja herätti kysymyksiä.

Näyttelyn aikana kyselin hieman ihmisten tuntemuksia ja fiiliksiä näyttelystä, lähinnä niiden ketä olin itse kutsunut ja palaute oli erittäin vaihtelevaa. Osaa se tuntui inspiroivan aivan uudella tavalla huomaamaan omassakin yhteiskunnassamme piileviä epäkohtia, herätti empatiaa ja monet sanoivat sitä visuaalisesti tehokkaaksi muttei mässäileväksi, mikä koettiin erittäin mielekkäänä. Osa kuitenkin sanoi, että heidän mielestään näyttely oli enemmänkin intellektuellia sosiaalipornoa, jotta ihmiset keitä ei oikeasti kiinnosta saisivat yhdessä kauhistella maailman hirveitä tapahtumia ja kokea itsensä todella hyviksi ihmisiksi kun he välittävät.

Tällä hetkellä näyttely on avoinna ja eteenpäin aina elokuuhun asti. Me olemme paikalla keskustelemassa heinäkuun loppuun asti. Keskusteluissa esille nousevia aiheita ja muuta näyttelyn oheen löytämäämme materiaalia voi seurata Taide Konfliktissa sivuilla: www.taidekonfliktissa.com. Kirjoittelemme blogia ja vietämme kesää Werstaalla, jonne saa tulla ihmettelemään näyttelyä. Nähdään siellä!

5D3 - kolmas kesäprojekti pelikehityksestä

Oletko valmis pelaamaan?

5D3-projektien ideana on tehdä alusta asti 5 peliä 5 viikossa viiden oppilaan voimin. Jatkamme kahden edellisen peliprojektin perinnettä: 5D ja 5D2. Tarkoituksena on opetella pelinkehitystä, ei niinkään tuottaa huippupelejä, vaikka tietysti nekin ovat hauskoja.

Tänä kesänä 5D on ennemminkin 3D, koska Scoren luolassa majailee päivittäin vain kolme pelikehittäjää. Emme kuitenkaan ole antaneet tekijäpulan hidastaa vauhtiamme, meillä on jo 2 peliä pyörimässä netissä! Voit kurkata niitä blogissamme. Älä kuitenkaan odota viimeisteltyä 3D peliä, teemme aloittelijajoukolla 2D:tä Flashilla, mutta olemme ylpeitä aikaansaannoksistamme.

Tämä 5D3-projekti on poikkeuksellinen myös siksi, että meillä on kaksi artistia mutta vain yksi ohjelmoija.. jolla ei ole aiempaa kokemusta. Mutta olemme selvinneet! Ohjelmoijamme on tehnyt mainiota työtä opetellen Actionscriptiä samalla kun etenemme. Myöskin graafisilla suunnittelijoillamme on ollut mahdollisuuksia kehittää sekä tyyliään että digitaalisia taitojaan. Projektinhallintataidot ovat tietysti kehittyneet samalla.

Kaisu, Johanna, Emma

Voit pelata ensimmäisiä pelejämme ja lukea kokemuksistamme blogissamme. Ensimmäisen pelin nimi on Platypus Bounce, peli jossa vesinokkaeläin ponnailee ötököiden perässä. Se on todella söpö peli. Seuraava on vähemmän söpö, vaikka päätyikin karkkiväriseksi. Sen nimi on Shroomsday ja se on point and click -räiskintäpeli, jonka mukana animaatio-tarina siitä, kuinka pelihahmo päätyi keskelle metsää ampumaan pieniä pelottavia eläimiä pumppuhaulikolla.

Tällä viikolla touhuamme lohikäärmeiden parissa, ehkä ensi viikolla merirosvojen? Pysy kuulolla ja seuraa blogia!

5D3 jäsenet:
Kaisu Laine, päällikkö ohjelmoija
Johanna Lievemaa, tuutori, graafikko
Emma Kiiski, projektipäällikkö, graafikko
Juho Korhonen, viikonloppuäänimies
|||

Murhatuoleille voitto Berliinissä

Nalle Mielosen kokeellinen lyhytelokuva Murhatuolit voitti kesäkuun alussa Berliinissä järjestetyn Emergeandsee festivaalin pääpalkinnon Jury Awardin. 

Palkinnoksi voitosta tipahtaa hyvän mielen lisäksi Adoben Creative Suite 5.5 Production Premium ohjelmapaketti. Palkinto tuleekin erityisen hyvään aikaan, sillä nyt syksyllä valmistuvan ohjaajan ei tarvitse miettiä, mistä saada koulussa käytettävät ohjelmat myös kotikoneelle…

Onnea voitosta koko työryhmälle ja kiitos kaikille elokuvan teossa auttaneille!

Teksti: Nalle Mielonen

Linkit:
Murhatuolit elokuvan esittely
Murhatuolit Facebookissa
EMERGEANDSEE
|||

EloTV:n valintakokeissa oli innokkaita hakijoita ja korkea taso

TAMKin Elokuvan ja television koulutusohjelman kaksipäiväiset valintakokeet järjestettiin 31.5.-1.6. Finlaysonin kampuksella. Ensimmäisen päivän aamuna ennen kahdeksaa kampuksen kahvio täyttyi äärimmilleen yli 150 paikalle kutsutusta. Päivä saatiin kuitenkin sujuvasti käynnistettyä hakijoiden ilmoittautumisella ja työskentelytiloihin ohjaamisella.

Tämän taiteili tuutor Tero Liimatainen

Valintakokeet sisälsivät haastattelun, ryhmätyötehtävän sekä kolme kirjallista tehtävää. Tamkon kouluttamat opiskelijatuutorit olivat valintakokeissa avainasemassa opastaessaan hakijoita kulloinkin oikeisiin työtiloihin ja neuvoessaan heitä erilaisissa ongelmatilanteissa. Haastattelijoina toimineet henkilökunnan jäsenet mainitsivat, että hakijoiden taso oli jälleen varsin korkea.

Hakijoita koulutusohjelmaan oli yhteensä 756, joista ensisijaisia oli noin 320. Valintakokeisiin kutsuttiin 157 hakijaa ja aloituspaikkoja on tarjolla 55. Opiskelijavalinnat julkistetaan aikaisintaan 4.7.2011.

Teksti ja kuvat: Salla Lehtikangas
Salla on TTVOn tuutorvastaava ja EloTV '09 opiskelija
|||

TTVO-laisten töitä Uneton48-finaalissa!

Lyhytelokuvakilpailu Uneton48 käytiin viikonloppuna 13.-15.5. Kilpailun haastaa tekemään kokonaisen lyhytelokuvan 48 tunnissa. Käsikirjoitus, kuvaus, leikkaus, äänityöt ja elokuvan palauttuaminen palautuspisteeseen täytyy siis saada mahtumaan lyhyeen viikonloppuun. Tänä vuonna kilpailuun osallistui lähes sata joukkuetta yli 40 paikkakunnalta.

TTVO:n toisen vuoden opiskelijoiden joukkue Will Smithin pojat selvitti tänä vuonna tiensä finaaliin, jonne valittiin yhteensä 15 elokuvaa. Genreksi joukkueellemme oli arvottu postmoderni tekotaide-elokuva. Myös toisessa finalistijoukkueessa Lentävä Lehmä Filmsissa vaikuttaa ttvo-laisia tekijöitä, ja sattumalta genrekin oli sama.

Finaalitapahtuma pidetään Helsingissä Kulttuuriareena Gloriassa sunnuntaina 5.6. Tapahtuma on avoin kaikille!
Finalisteista on käynnissä myös yleisöäänestys osoitteessa: http://www.uneton48.com/uneton-tv.

Toimittaja: Marja Pihlaja

Kun metsä mustenee - Sanna Kauppisen valokuvia Seitsemisessä

Kun metsä mustenee – When a forest blackens
Sanna Kauppinen
Luontokeskus Seitsemisen näyttelytila 2.6–3.7.2011
Seitsemisentie 110, 34530 Länsi-Aure
avoinna: ma-su 10–18

Kun metsä mustenee on tunnelmallinen näyttelykokonaisuus, joka koostuu valokuvista sekä piirustus/valokuvainstallaatiosta. Valokuvien lähtökohtana on ollut aika, jolloin Suomessa vallitsi metsäuskonto. Tuolloin ihminen eli kunnioittaen metsää. Kuvilla pyritään saavuttamaan tuota aikaa sekä tunnelmaa, jonka tuossa ajassa elävä ihminen koki metsää ja sen puita kohtaan.

Siinä missä valokuvat kertovat suomalaisten vanhasta metsäsuhteesta, on installaatio taas kuvaus tuon vanhan metsäsuhteen muutoksesta. Installaation suuret kolme metriä korkeat lyijykynäpiirustukset edustavat installaatiossa vanhaa metsää ja installaation päähän sijoittuvat valokuva nykymetsää sen karuimmassa muodossa. Realistisesti piirretyt puut toimivat myös henkilökuvina eri puulajien edustajista.

Kun metsä mustenee on vanhankansan sanonta, joka tarkoittaa huononevaa säätä. Tekijälle metsän musteneminen tarkoittaa tässä yhteydessä nykymetsien monimuotoisuuden vähenemistä.
Teoksilla halutaan korostaa metsien henkistä arvoa.

Sanna Kauppinen valmistuu AMK-täydennyskoulutuksesta Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmasta. 

Linkit:
Sanna Kauppinen
Seitsemisen luontokeskus
|||