TAMKin media-alan opiskelijat yhteistyössä Pirkanmaan Kemistiseura ry:n kanssa

Viime vuonna vietettiin kansainvälistä Unescon nimeämää kemian vuotta 2011. Tähän liittyen Pirkanmaan Kemistiseura käynnisti syksyllä DVD-projektin yhteistyössä Tampereen ammattikorkeakoulun Virtain yksikön media-alan opiskelijoiden kanssa. Projektin päämääränä oli Pirkanmaan yläkoulujen ja lukioiden oppilaille suunnattu esittelypaketti, joka kertoo käytännönläheisesti kemian alan opiskelusta ja työskentelymahdollisuuksista alueella.

Projektin toteuttamiseen osallistui opiskelijoita Käsikirjoittamisen ja kuvallisen ilmaisun sekä Digitaalisen äänen ja kaupallisen musiikin suuntautumisvaihtoehdoista. DVD toteutettiin käsikirjoittamisesta kuvaukseen sekä materiaalin jälkityöstöön ja äänimaailman luomiseen saakka täysin opiskelijavetoisesti. Esittelyjä kuljettamaan luotiin kehystarina, jossa nuoret pohtivat tulevaisuuden mahdollisuuksiaan kemian alalla. Tässä apuna toimivat Virtain lukion ja yläkoulun oppilaat.

- Hanke oli antoisa oppimiskokemus. Ison projektin aikatauluttaminen ja sovittaminen opiskeluohjelmaan on toki haasteellista, mutta valmis lopputulos palkitsee, kuvailee videon tuottaja Linda Mäki-Kala.

Projektiin osallistui kaikkiaan viisi pirkanmaalaista yritystä, jotka tavalla tai toisella hyödyntävät kemian eri osa-alueita prosesseissaan. Kemira Oyj (Sastamalan tehtaat?), Kiilto Oy, Santen Oy, Ashland Industries Finland Oy ja Nokian Renkaat Oyj antavat erinomaisen kuvan alan monimuotoisuudesta. Oppilaitosesittelyjen kautta jatko-opintojaan miettiville nuorille valotetaan kattavasti eri vaihtoehtoja. Mukana ovat Pirko, TAMK, TTY sekä rikoskemian osalta Polamk.

Valmis DVD lanseerataan ja ensiesitetään Tampereen ammattikorkeakoulussa maanantaina 23.1., ja sen jälkeen sitä jaetaan Pirkanmaan yläkouluihin ja lukioihin.

Kemian juhlavuoden tunnuslauseena oli ”Kemia – osa hyvää elämää”. Tätä viestiä nyt julkaistavalla DVD:llä myös omalta osaltaan halutaan välittää.

TONTTI -tapahtuma täytti Visuvesihallin pikselein ja bilebiitein

Perjantaina 20.5. värittyi Tampereen Visuvesihalli mittavin videovisuaalein, valoin ja raikkaan konemusiikin rytmein, kun kourallinen TAMK:n valo- ja ääniopiskelijoita loihti tyhjillään seisovaan vanhaan hallirakennukseen uutta eloa yhden illan ajaksi.

Yhtä mittavankokoista visualisoitua biletilaa (n. 1000 neliömetriä) ei olla Tampereella hetkeen nähty ja koettu. Illan suurin visuaalinen elementti oli tiskijukkien taakse noussut sadan neliömetrin mittainen projisointikangas, johon VJ:t stuua ja oneofWERC miksasivat livenä pikseliviidakko -teeman mukaisia videovisuaaleja läpi illan. Liikkuvaa kuvaa täydensivät tanssilattiaa ympäröineet graafiset seinämaalaukset sekä elävät kolmiulotteiset videoveistospinnat. 

 Tanssijoiden päät taas pyörälle sai Jussi Aution loihtimat värikkäät valot ympäri hallia. Illan musiikista vastasivat DJ:t Joe Loud, Dubba Jones ja Stak Etop - genreinä drum n bass, jungle ja dubstep.

DJ Dubba Jones

Ensimmäinen Tontti-tapahtuma saavutti tavoitteensa: kävijöitä saatiin lähes kolmesataa ja vajaakäyttötilaan taas uudenlaista väriä hetkeksi pieneksi. Tapahtumasta ja tilasta saatu palaute on ollut tähän mennessä pelkästään positiivista, joten järjestäjät eivät pidä mahdottomana uuden Tontti-tapahtuman toteutumista vielä tämän vuoden puolella.

Järjestäjät haluavatkin kiittää kaikkia kävijöitä sekä apukäsiä, jotka mahdollistivat tämän huippuillan! Erityiskiitos myös Tampereen kaupungille Visuvesihallin lainaamisesta.

Lisää tapahtumasta mm. Moro-lehdessä.

 Terkuin,

TONTTI -tiimi: Marika Lehtoaro, Satu Leskinen, Jussi Autio, Niilo Gustafsson, Olav Huizer, Joel Kinnunen, Joonas Nissinen, Timo Jalkanen

Kuvat: Paavo Pykäläinen
|||

Riggauksia

Vietimme kurssitovereideni kanssa muutama viikko sitten neljä päivää Tampere Talolla oppimassa Jussi Kamusen johdolla trussin ripustuksen ja trussissa liikkumisen saloja. Heti alkuun kävimme hieman läpi työn turvaamiseen käytettäviä vermeitä eli valjaita ja erilaisia lenkkejä. Meillä oli käytössä Tampere Talon varusteita sekä jonkin verran koululta tuomiamme vermeitä. Tämän jälkeen nostimme moottorinostimen ketjua suuren salin kattoon ja opettelimme kulkemaan 20 tuumaisen trussin päällä ensin lattiatasossa ja sen jälkeen noin kuuden metrin korkeudessa.

Itse olen jonkin verran kiinteän trussin päällä kiipeillyt, mutta kyllä kuudessa metrissä trussin heiluessa kevyesti puolelta toiselle pieni jännitys vatsanpohjassa käväisi etenkin yrittäessäni ylettää suuntaamaan trussin alapuolella roikkuvaa profiilia. Koukkujen käyttö tuli melko pian tutuksi ja kun rauhalliseen liikkumisrytmiin pääsi, ei homma tuntunut juurikaan pahalta.

Kun trussissa oli tarpeeksi könytty, ehdotti Jussi laskeutumista köydellä ylhäältä 18 metrin korkeudesta. Porukan hieman epäröidessä päätimme kuitenkin kokeilla ensin laskeutua alempaa trussista ja niin pääsin ensimmäisenä koettamaan alastuloa n. 3 metrin korkeudessa roikkuvasta trussista. Trussin päältä narun varaan könyäminen vaati hieman miettimistä, mutta itse laskeutuminen oli aika leppoisaa, joskin jäi hieman lyhytkestoiseksi. Minulla oli myös oma kiipeillessä käyttämäni varmistuslenkki käytössä, joten tiesin hyvin miten se toimii.
Seuraavana aamuna aloitimme teorialuennolla ja kävimme läpi erilaisten riggauksessa käytettävien laitteiden toimintaa ja käyttöä sekä yleisiä toimintatapoja. Tämän jälkeen haimme trussia ja muuta rompetta Sorsapuistosaliin ja aloimme tutkimaan ja tekemään asioita käytännössä. Iltapäivän aikaan saimme tehtyä saliin ripustuspisteet 6×7 metrin kokoiselle trussikehikolle ja suunniteltua seuraavan päivän aikataulua. Seuraavana päivänä nostimme kehikon kattoon, jonka jälkeen kukin sai vuorollaan kiivetä ylös ja könytä kehikon ympäri ketjunostinten ketjuja kierrellen. Rakensimme myös toisen jaloillaan seisova kehikon, jossa myös pääsi koittamaan liikkumista. Harjoittelimme siihen myös mm. harustus-ripustuksen tekoa, sekä nostimme apulinjan kahdella moottorinostimella väliin poikittain.


Seuraavana päivänä jatkoimme hieman kiipeilyä ja mm. apulinjaan laskeutumista emotrussista ja siitä takaisin emotrussiin. Puolen päivän aikaan aloimme kuitenkin purkaa rakennelmiamme ja siirryimme takaisin suureen saliin laskeutuaksemme katosta. Viritimme laskeutumisköyden ja ja varmistusköyden ylös, jonka jälkeen Kamunen muutaman opiskelijan kanssa meni takaisin alas huolehtimaan varmistuksesta. Jokaisella ylös jääneellä oli havaittavissa pientä kutinaa vatsanpohjassa, mutta tarkistimme toisiltamme valjaat ja muut varusteet, jonka jälkeen Joonas aloitti ensimmäisenä laskeutumisensa alas. Itse olin vuorossa toisena ja laskeutuminen olikin erittäin leppoisaa, kunhan pääsi kaiteen yli varmasti narun varaan. Menimme Joonaksen kanssa tämän jälkeen takaisin ylös ohjeistamaan muita ja lähes kaikki lopulta laskeutui alas. Ainoastaan Satu oli niin epäonninen että sai hiuksensa tarttumaan johonkin välikköön, jolloin varmistajien täytyi löysätä paino laskeutumisköydeltä, ettei hiuksia tarvinnut repiä irti. Tulimme vielä Joonaksen kanssa viimeisinä toisen kerran alas ja tämä olikin mainio lopetus loistavalle ja opettavaiselle, sekä erittäin toiminnalliselle kurssille.

Teksti ja kuvat: Eero Alava

Teatterin ja tapahtumien av-suunnittelu '08

Juttu on julkaistu Eero Alavan blogissa Eero Alava Portfolio - Photos, lights and experiences
|||