Taide taipuu myös yhteisön käyttöön - Taidetyöpajat Me-talon kanssa

Me-talo on Me-säätiön ja Tampereen kaupungin yhteistyössä toteuttama hanke, joka tuo ihmisiä yhteen oppimaan uusia taitoja ja viettämään aikaa työpajoihin. Me-talon tavoite onkin edistää hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Toiminta alkoi Peltolammin koululla 28. lokakuuta.

Tamkin community-based art (yhteisöllisen taiteen) kurssin opiskelijat järjestivät kolme työpajaa Peltolammilla. Työpajoihin saivat osallistua kaikenikäiset taiteesta kiinnostuneet, mutta pajat oli suunniteltu erityisesti lapsia varten. Työpajojen teemoina olivat yhteisömaalaus, valokuvaus- ja puvustustyöpaja sekä piparkakku-työpaja.

Puuhailun lomassa lapset kertoilivat tarinoita joululahjatoiveista ja joulunvietostaan. Nykyään on kaiken maailman vitkutinta ja lelukomboa, joista en itse ollut koskaan kuullutkaan! Kaksikymmentä vuotta sitten olisin varmasti kertonut joulupukille kirjoittamastani kirjeestäni yhtä innoissani, ja toivonut luultavasti samankaltaisia leluja. Itsekin innostuin (taas) legoista, kun kuuntelin lasten juttuja!

Maalaustyöpajassa lapset saivat maalata vapaasti suurelle, yhteiselle pohjalle. Teemana olivat otukset, ja monet teokseen ilmestyneet hahmot saivatkin tekijöiltään nimiä ja taustatarinoita. Yhdessä ne muodostivat oman hauskan maailmansa, jossa otukset olivat kavereita keskenään ja menossa toistensa luo kyläilemään ja sukuloimaan.

Puvustustyöpajassa oli erilaisia naamiaisasuja ja -hattuja. Lapset saivat vapaasti pukeutua ja testailla erilaisia asusteita ja ottaa valokuvia itsestään ja toisistaan puvut päällä. TAMKin opiskelijat eivät jääneet pelkästään ohjaajiksi, vaan innostuivat itsekin työpajasta, niin kuin kuvista näkyy.

Jouluinen teema korostui etenkin piparkakkutyöpajassa, jossa lapset oppivat kärsivällisyyttä piparkakkujen herkkyyden äärellä. Karkkia ei kannata runtata katosta läpi (vinkiksi myös itselleni)! Lapsilla oli selvästi hauskaa ja he nauttivat luovasta toiminnasta. Työpajan lopputulokset olivat ihastuttavia!

Teksti: Anniina Pasanen 2017
Kuvat: Anniina Pasanen, Julia Matinniemi, Sari Tervaniemi

Nokia Mobile - Matkapuhelimen tarina Amsterdamin IDFA:ssa

IDFA, International Documentary Filmfestival Amsterdam on maailman suurin ja arvostetuin dokumenttielokuvafestivaali. Sinne kokoontuvat alan ammattilaiset ympäri maailmaa kerran vuodessa katsomaan ja kokemaan elokuvia sekä tilaamaan niitä muille festivaaleille ja tv-kanaville. 

Nokian tarinan leikkaaja Joona Louhivuori (oik) ja ohjaaja Arto Koskinen IDFAn näytöksessä. Kuva: Jouko Aaltonen. 

TAMKin ohjauksen ja käsikirjoituksen lehtorin syksyllä ensi-iltansa saanut Nokia Mobile – matkapuhelimen tarina oli valittu ainoana suomalaisena dokumenttielokuvana festivaalin Panoraama-sarjaan. Myös ohjaaja oli kutsuttu kertomaan elokuvasta, sen ihmisistä ja siitä, mitä tapahtui Suomen matkapuhelinihmeelle.

Amsterdamiin kokoontunut yleisö on aktiivista katsojakuntaa, ja myös Nokia Mobile kiinnosti sekä paikalle kokoontuneita alan ammattilaisia että Amsterdamin asukkaita. Amsterdamissa dokumenttielokuvia kokoontuu katsomaan ihmisiä kaikista ikäryhmistä – lapsista aikuisiin ja liikemiehistä tai -naisista, insinööreihin ja vanhempiin herroihin tai leideihin.

Suomalaisen matkapuhelinsaagan tarina kiinnosti. Kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä ja yleisö osallistui kysymyksillään aktiivisesti. Olipa yksi näytös myyty erikseen myös suurelle amsterdamilaiselle lakifirmalle pikkujoulunäytökseksi.

Teksti: Arto Koskinen