Tuntemista, tarttumista ja tajuamista Nordic Talentsissa

Viime viikolla Tanskan elokuvakoulussa Kööpenhaminan kaupungin laidalla vietettiin pohjoismaisten nuorten elokuvantekijöiden juhlaa. Alan raikkaimmat ja lahjakkaimmat kasvot kokoontuivat jokavuotiseen Nordic Talents -tapahtumaan, jossa myös Tampereen ammattikorkeakoulu oli hienosti edustettuna. Tapahtumassa valmistuneet elokuvaopiskelijat esittelevät uudet ideansa tuotantoyhtiöiden, rahoittajien ja tv-kanavien edustajille.

Tarmoa ja tahtoa saattoi vain ihailla katsomon takarivistä, kun Juho Fossi ja Jesse Jalonen saapuivat 200-päisen yleisön ja tuomariston eteen. Maanläheinen ja nöyrä ote elokuvan tekemiseen ovat mielestäni nuorten herrojen persoonallisen elokuvan tekemisen valttikortit.  Fossin mustalla huumorilla ja sarkasmilla maustetut lyhyet myyntipuheenvuorot omasta elokuvaideastaan valloittivat tuomariston. Esityksen hurmaavan lisämausteen taakse on kuitenkin kätketty tärkeä viesti: kuka vain voi tulla kiusatuksi milloin ja missä vain nykyajan kehittyneen teknologian ja saavutettavuuden vuoksi. 

Nordic Talents 2014 on elokuva-alan kilpailu, johon Pohjoismaiden lahjakkaimmat nuoret elokuvantekijät kokoontuvat esittelemään, pitchaamaan ja katsomaan av-tuotoksia ja tapaamaan alalla vaikuttavia tekijöitä

Fossin elokuvan aihio ”Minne menemmekin” sai taatusti yleisössä istuvat vanhemmat pohtimaan omien lastensa käyttäytymistä ja kohtelua internetin hetkittäin raadollisessa mediaympäristössä. Kuka vahtii lasten ja nuorten internetkäyttäytymistä? Miten asiaan voidaan vaikuttaa? Pääseekö lapsi koskaan suojaan, kun jopa oma koti voi muuttua turvattomaksi. Aiheen käsittely ravistelee, kysyy ja herättää, muttei moralisoi. 

Itseäni viisaammat ovat kertoneet, että kehitystä tapahtuu silloin, kun tuntuu pahalta. Kun tapahtuu muutos eilisen ja huomisen välillä. Elisen ja huomisen välillä on pimeä yö, jossa kulkeminen on vaikeaa ja yksinäistä. Suunnilleen ”eilisen ja huomisen” välimaastosta kertoo Fossin toinen tuore TV-konseptiluonnos ”Kujalla”. Nuoret jämäpojat ja miehenalut painivat 30 ikävuoden kynnyksellä siitä, miten päin puuhun kiivetään ja kuka kertosi, mikä minusta tulee isona. Kun onkeen ei oikein kala tartu, ja kylmä suihku on ainut mikä herättää.  En tiedä osaavatko kollit solmia kravattiaan itse. En myöskään tiedä, kumpi tukee avutonta elämää enemmän, äiti vai sossun luukku. Toivottavasti tulen jonain päivänä näkemään, miltä se Fossin silmin näyttää, kun ollaan ihan kujalla.

Henkilökohtaisia arvoja punnitaan myös Jalosen fiktiivisessä elokuvaideassa ”Miekannielijä”. Miten 27-vuotias entinen punkkari, nykyinen miekannielijä, kohtelee elämäänsä, rakkauttaan ja terveyttään, kun suosionhalu tuntuu olevan suurin motiivi rajalla elämiseen. Kielekkeen reunalla voi kuitenkin vielä kerran katsoa taakseen. Erikoinen aihe vaati luonnollisestikin itsevarman otteen, kun se tulee esittää 5 minuutissa mahdollisimman kiinnostavasti. Jalosen pitchi ei päättynyt olankohautuksiin ja oudoksuntaan. Tuomaristo kiinnostui ja kyseenalaisti.

Tuomariston usko Fossin kykyihin realisoitui noin 3000 euron käsikirjoitustueksi. Kilpailujen kolmas palkinto The SF Award for Children & Family Pitch napsahti Fossille elokuvaidealla “Minne menemmekin”. Suuret onnittelut Fossille vielä kerran! Onnittelut kuuluvat tietysti molemmille tuoreille elokuvantekijöille.  Kuka vain voi haaveilla urasta elokuvantekijänä, mutta voittajia ovat ne, jotka tarttuvat ja tekevät. Elokuvan tekeminen on tunnetta, tajua ja tarttumista.

Viime keväänä TAMKin elokuvan ja tv:n koulutuksesta valmistunut Juho Fossi sai palkintokukat ja 30 000 kruunun käsikirjoitustuen Svensk Filmindustri -yhtiön Jenny Stjernströmer Björkiltä. SF on Pohjoismaiden suurin elokuvan levitysyhtiö.

Nordic Talents 2014 oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut tapahtuma. Kohtaamiset alan erinäisten tekijöiden kanssa olivat aitoja, mahdollisuus verkostoitumiselle oli sisäänrakennettu tapahtuma-aikatauluun ja käytännön asioiden järjestelyt toimivat mutkattomasti. Oli upeaa huomata, miten tilaisuuteen oli todella panostettu. Taso oli kova, mitä tulee tämän vuoden osallistujiin. Itse yllätyin siitä, miten näinkin kokemattomilla ja nuorilla tekijöillä omat näkemykset ja viestit puskivat vahvasti teosten läpi. Oma kädenjälki työssä on merkityksellistä ja osoittaa kykyä taiteen tulkitsemiseen. Joukosta erottuminen on tärkeä ominaisuus elokuvantekijälle etenkin nykyään, kun tarjota on niin laajaa ja runsasta. Pitää kuiskata niin hiljaa ja lyhyesti, että kaikki haluavat kuulla ja muistaa sinut.

P.s. Viini oli kerta kaikkiaan niin hyvää, että haluan mainita sen erikseen. Tanskalaisilla on elokuvantajun lisäksi viinitajua. Jotta hyvä lukija et harmittelisi tämän enempää sitä, että tämä reissu mahdollisesti jäi Sinulta välistä, niin tee joko tajunnanräjäyttävä lopputyöelokuva tai ole ensimmäisten joukossa hakemassa ”tarkkailijan” paikkaa tapahtumaan ensi kesänä. Muistetaan tarttua!

Hyvää ja ruskantäyteistä syksyä kaikkiin TTVO:n nurkkiin ja nuttuihin!

Teksti ja kuvat: Fanny Heinonen