Aurinko pilkottaa mukavasti taivaalla, ja tahtoisi melkein
viettää päivänsä ulkona nyt, kun kevättalven valo alkaa tekemään tuttavuutta
pitkän ja pimeän kaamoskauden jäljiltä. Suunta on kuitenkin kohti Finlaysonia,
missä kutkuttavan mielenkiintoinen seminaari ottaa paikkansa, ja avaa
keskustelun tuottajien tärkeydestä tuotantojen takana. Kyseessä on TAMKin
tuottaja-alumniseminaari, jonne puheenvuoroja on saapunut pitämään hyvä
yhdistelmä alan ammattilaisia.
Ensimmäisenä lavan nappasi Julia Elomäki Tekele Production
OY:stä. Julian puheenvuoro keskittyi valmistelemaansa pro gradu -työhön Aalto-yliopistoon tuottajien
urapolusta. Elomäki on valmistunut TAMKin tuotannon linjalta vuonna 2013, ja on
ollut valmistumisensa jälkeen töissä monissa media-alan tuotannoissa. Hänen kirjallinen
lopputyönsä
käsittelee tuottajan urapolkua Suomessa etenkin tasa-arvon näkökulmasta.
’’Keitätsä täällä jotain kahvia näis
koulutuotannoissa vai mitä sä niinkun teet täällä—’’, oli erään ohjaajan
kommentti johon Elomäki törmäsi Aallossa opiskellessaan. Lausahdus tuntuu todella
absurdilta kun ottaa huomioon kuinka suuren ja monipuolisen työkentän tuottaja voi kohdata
päivittäisessä työelämässään. Emmehän me tuottajat ole täällä
TAMKissakaan vain kahvinkeittoa opiskelemassa.
Elomäki sai seminaariväen nyökyttelemään yhdessä puhuessaan
stereotypioista ja luuloista mitä tuottajan työstä liikkuu edelleen tänäkin päivänä.
Kuva rahanahneesta, röyhkeästä ja rikkaasta tuottajasta on edelleen monen alasta vähemmän
perillä olevan mielikuva, eikä asiaa auta myös alan sisällä vallitseva tietämättömyys tuottajan työnkuvaan liittyen. Kuka onkaan tämä
mystinen tyyppi joka lymyilee elokuvien ja tv-sarjojen takana, ja mitä se
mahtaakaan oikeasti tehdä päiviensä ratoksi? Istuuko se toimistossaan
juoden shampanjaa, poltellen kalliita sikareita, vai onko se meidän uusi kahvia
keittävä harjoittelija? Niin ja hei, hoidatko laskun tänään, kun sulla ei siitä
rahasta oo puulaa.
Yleisökommentti Hollywood-tuotantojen luomien mielikuvien vaikutuksesta Suomen
media-alaan on edelleen ajankohtainen. Moni ei tiedä kuinka suuri ero
Hollywoodin multimiljoonien dollarien tuotannoilla ja suomalaisilla
tuotannoilla onkaan. Suomessa ei ole suuria tuotantoyhtiöitä kovin montaa, joten rahamäärät
ovat myös
pieniä kun lähdetään vertaamaan ojan toiselle puolelle Hollywoodiin. Ajatus
täysin bisness-orientoituneesta ja luovaa työtä osaamattomasta rahakirstun
vartijasta on harmillisen stereotypinen näkemys tuottajan työnkuvasta. Siinä missä budjetointi ja
taloudellinen vastuu ovat toki tärkeitä osia tuottajan työssä, ovat myös taiteellinen vastuu ja luovuus usein isossa osassa
työtä, ja kuka on
oikeastaan sanomaan että on vain yksi tapa toimia tuottajan ammatissa.
Voisiko tuottajan ammatin ympärillä olevia stereotypioita ja
stigmaa kuitenkin avata esimerkiksi levittämällä tätä taiteen ilosanomaa ja
kasvattamalla ammattiylpeyttä tuottajien keskuudessa, jotta useampi yksilö
tietäisi mitä tuottajan ammattiin voikaan oikeasti mahtua?
Seminaarissa yrittäjien näkökulmaa oli jakamassa short formiin
erikoistunut Filmloop Oy, elokuvatuotantoyhtiö Wacky Tie Films, Film Tampere,
sekä tuottajapalveluita tarjoava yhden naisen firma FJH Production Casting
Makeup.
Keskustelua herättivät muun muassa kysymys tamperelaisten ja helsinkiläisten
tuotantoyhtiöiden välisestä kilpailusta, ja siitä onko
loppujen lopuksi kenenkään eduksi niputtaa näitä kahta niin vahvasti erilleen.
Välimatka ei kuitenkaan ole ratkaiseva kysymys, vaan se mitä tuotetaan ja millä
työmoraalilla ja
laadulla toteutus tapahtuu.
Film Tampereen liiketoiminnanjohtaja Ilkka Rahkosen
esittelemä puhe Tampereen kasvavasta mahdollisuudesta nousta modernina ja
keskeisenä Eurooppalaisena median tuotantokaupunkina herätti hyvänlaatuista
värinää saliin. Ajatus siitä, että Tampere onnistuttaisiin profiloimaan
Helsingin veroiseksi median tuottajaksi on kerrassaan huikea, ja tätä kohti
ollaan toivottavasti menossa kovaa vauhtia tulevaisuudessa.
Seminaarin kruunasi pitkän linjan ammattilaisena toimineen
Milla Bruneaun puheenvuoro, jonka aihepiiri kasvoi tuottajien osaamisen ja
arvostuksen ympärille. Omina vahvuuksinaan Bruneau nosti muun muassa sen, ettei
ole koskaan kokenut ongelmaksi kysyä apua ja neuvoa niiltä jotka ovat ennen
häntä onnistuneet ratkomaan ongelmia samojen töiden parissa. Voisi siis sanoa että
tietynlainen nöyryys
on hyvä pitää mukanaan niin opiskeluissa, kuin työkentälläkin. Myös tulevaisuus puhututti, ja
huomionarvoisiksi asioiksi tulevaisuuden tuottajalle Bruneau mainitsi aina
luovasta organisointikyvystä, yhteiskunnallisesta ymmärryksestä ja
originaliteetista budjettien hallintaan ja kansainvälisten suhteiden
ylläpitoon.
Seminaari vahvisti tietoisuutta ja tunnetta siitä, että
tuottajan työ on pohjimmiltaan todella luovaa, ja voi tarjota alati kehittyviä
haasteita ja kunnianhimoisia projekteja sitä haluavalle. Osa meistä taatusti
tahtoo joskus löytää
itsestään sen johtamistaitoisen supervisionäärin, mutta tärkeintä on kuitenkin
pitää jalat maassa sitä päämäärää tavoitellessa. Arvostetaan niitä cateringissä
huhkivia, ja sitä uutta tuotantoassariakin. Itsensä pitäminen muiden kanssa
tasa-arvoisena auttaa katsomaan asioita toisten näkökulmasta, ja tästä voi olla hyötyä monessakin luovan työn ajatusprosessissa. Nähdäkseen
kunnolla eteensä, on osattava katsoa omaa napaansa pidemmälle, jotta omaa
ideamaailmaansa ja käsitystään ympäröivästä voi avartaa.
Videolinkissä lisää Milla Bruneaun ajatuksia tuottajan työstä:
https://drive.google.com/file/d/1lCwKasVYFCBZQSTpzM_b0aTYwDRtEuMG/view
Kuvat ja videon leikkaus: Julia Rumyantseva