keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Nuoremme maailmalla - osa 2

Media-alan opiskelijoiden 3. vuosikurssi on poikkeuksellinen. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, että liki puolet vuosikurssin opiskelijoista lähtee ulkomaanvaihtoon. Nyt näitä tyyppejämme on ripoteltu yli 20 eri puolille maailmaa, Torontosta Koreaan. Julkaisemme joulukuussa 2018 opiskelijoiden kokokemuksia vaihdosta sarjana. Ja tässä tarinoista toinen: 


Elvira Schirmer: Cork Institute of Technology, Media Communications Department, Cork, Bishopstown, Irlanti

Kahden eri lomaviikon aikana ihastuin Englantiin, sen kulttuuriin, mutta erityisesti luontoon. Ensin hainkin Leedsiin, koska se vaikutti todella hyvältä paikalta kaiken siitä lukemani perusteella. Nykyään kuitenkin fiilikset ovat olleet tosi tärkeänä osana omia päätöksiä. Isoin syy siis siihen, miksi lähdin Irlantiin oli se, että siitä tuli yksinkertaisesti kaikista paras fiilis muihin paikkoihin verrattuna, ilman mitään ”järkisyitä”. Lopulta siis vaihdoin nominaationi tänne, enkä ole katunut sitä hetkeäkään.

Aluksi kävin eri vaihtokouluja pitkään läpi selvittääkseni, missä olisi minulle kaikista parhaimmat kurssit opiskella. Täällä on kuitenkin konkretisoitunut se mitä moni sanookin, että opiskelu on loppujen lopuksi aika pieni osa vaihtoa. Olen kyllä oppinut paljon uusia ja mielenkiintoisia asioita luennoilla, mutta parasta ovat kuitenkin olleet ehdottomasti ihmiset. Se, kenen kanssa kävelee kampukselle, syö illallista kotona tai menee viikonloppuna leffaan, pubiin tai road tripille määrittelee todella paljon, kuinka hauskaa ja ikimuistoista koko vaihdosta tulee.

Yliopistossa opiskelu eroaa ammattikorkeakoulussa opiskelusta samalla tavalla kuin Suomessa – meillä on vähemmän kontaktitunteja mutta huomattavasti enemmän palautuksia sekä kokeita. Luennoijat myös pitävät opiskelijoiden kanssa tapaamisia, välillä luennon aikana, kysyäkseen missä mennään. Pysyykö esimerkiksi opetuksen tahdissa mukana. Opiskelijoita siis huomioidaan paljon, myös opiskelijajärjestön puolesta.

Miinuksena kuitenkin kalusto on selkeästi huonompaa kuin TAMKissa ja sitä on myös huomattavasti vähemmän. Kaikista uusinta ja kalleinta kalustoa ei myöskään pysty vuokraamaan Erasmus-opiskelijana. Lainaus onnistuu vain kahdeksi päiväksi kerrallaan, eikä edes kaikille päiville. "AV-Kioski" on viikolla auki vain tunnin päivässä ja palauttamisen tai vuokraamisen voi tehdä vain tiettynä päivänä.
Yksi CIT Campus Plaza:n päärakennuksista

CIT:ssä on isossa osassa erilaiset vapaa-ajan kerhot. Niitä on kymmeniä erilaisia, "sports clubs" ja "society clubs" erikseen. Kerhoilla on viikoittain tapaamisia niin itse lajin parissa kuin myös sen ulkopuolella. Kerhot ovat Erasmus-opiskelijoille ilmaisia ja niissä on todella hyvä ryhmähenki!
Erasmus-opiskelijoille järjestetään myös joka viikko sekä pubi-tapaaminen että jokin päiväretki viikonloppuisin Corkin ulkopuolelle. Erasmus-opiskelijoita on täällä kuitenkin niin iso määrä (100 ja 200 välillä), että retket ja tapaamiset ovat usein liiankin täynnä porukkaa. Monet matkustavatkin viikonloppuisin ympäri Irlantia omissa porukoissaan. Koska Irlanti on pinta-alaltaan melko pieni, matkustaminen maan toisellekin puolelle taittuu helposti, ja täällä on paljon uskomattoman kauniita paikkoja nähtäväksi.

Täällä eläminen ja varsinkin asuminen on todella kallista. Asunnon löytyminenkin on todella haastavaa, koska Irlannissa on iso asuntopula, mikä koskee aivan kaikkia – perheitä, pariskuntia, opiskelijoita... Ihan kampuksen lähellä on pari opiskelija-asuntolaa, eivät hulppeita mutta säästävät aikaa matkustamisesta ja ne ovat täynnä myös muita opiskelijoita, kuten saattaisi päätellä.
Itse maksoin opiskelija-asunnosta, Eden Hallista 400 euron varausmaksun sekä 700 euroa vuokraa kuussa. Tämän lisäksi asuntoon piti ostaa paljon tavaroita itse – muun muassa tyyny, peitto ja lakanat sekä imuri. Jotkut asuvat kaupungin asunnoissa, mitkä löytyivät yksityisiltä markkinoilta, ja jotkut saivat paikan perheiden luota. Perheiden luona asuminen on huomattavasti halvempaa mutta useimmat asuvat kuitenkin noin tunnin matkan päässä kampukselta.

Aloita siis asunnon etsiminen heti, kun saat varmistuksen pääsystäsi yliopistoon. Itse olin asian kanssa myöhässä muihin verrattuna, koska oli niin paljon epäselvyyksiä sen suhteen, mihin linjalle täällä sain hakea ja mitä kursseja saisin ottaa. Taisin olla ensimmäinen TAMKista median puolelta, kuka haki Irlantiin? Jouduin lähettämään asiaan liittyen monille eri ihmisille sähköpostia ja selvittely jatkui niin pitkään, että alkoi jo nolottaa kysyä yhtään mitään. Tämän lisäksi jouduin tekemään monta tuntia ekstra-työtä, muun muassa showreelin sekä kokonaan uuden opintosuunnitelman.

Linja millä nyt olen, on Creative Digital Media, eikä se kuulu TAMKin ja CITin väliseen sopimukseen. Eikä tule kuulumaan, tätä selvitettiin myös. Sain erikoisluvan viettää täällä tämän lukukauden, mutta jatkossa TAMKista voi hakea vain Fine Art -puolelle.

Täällä oleminen on ollut kuitenkin aivan kaiken vaivannäön arvoista. Suosittelen Irlantia maana sekä CIT:iä kouluna ehdottomasti. Slán leat!

tiistai 4. joulukuuta 2018

Nuoremme maailmalla - osa 1

Media-alan opiskelijoiden 3. vuosikurssi on poikkeuksellinen. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin, että liki puolet vuosikurssin opiskelijoista lähtee ulkomaanvaihtoon. Nyt näitä tyyppejämme on ripoteltu yli 20 eri puolille maailmaa, Torontosta Koreaan. Julkaisemme joulukuussa 2018 opiskelijoiden kokokemuksia vaihdosta sarjana. Ja tässä tarinoista ensimmäinen: 


Tuomo Mäntynen: Keimyung University, Daegu, Etelä-Korea

Tätä kirjoitusta rustatessani askeettisen koruttomassa, mutta sitäkin käytännöllisemmässä asuntolahuoneessani olen jo saanut muiden vaihto-opiskelijoiden keskuudessa mainetta sinä klassisena hulluna suomalaisena, joka yhä Korean niemimaan marraskuisten viimojen lähestyessä vuorien ympäröimää Daegun laaksokaupunkia kykenee uhmaamaan arktisten lakeuksien kovettamalla ruhollaan luontoäitiä ja kävelemään vielä suhteellisen mukavasti T-paidassa, juomaan kahvia syklillä, joka saa kofeiinista suuresti nauttivien korealaistenkin silmät ammolleen, sekä kyseenalaistamaan usean paikallisen tietämyksen maapallomme kansakunnista näiden yrittäessä hahmottaa valtiota nimeltä ”Suomi” kartalta.

Sanomattakin selvää, että vahingoniloisena kaaoksen suurlähettiläänä en voi olla tuntematta pientä huvittuneisuutta erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulevien oppilaiden yrittäessä epätoivoisesti jäljittää puheenparteni alkuperää, erityisesti kun 187 vaihto-oppilaan joukosta olen ainoa siniristilipun alla varttunut pohjolalainen. Tästä johtuen eteeni on usein heitetty kysymys siitä, mikä ihme taivutti minut lähtemään planeetan tuolle puolen kotoisasta Suomenmaasta, enkä oikein vieläkään ole täysin varma jokaisesta syystä, joka johdatti minut Keimyung Universityn porteille.

Jos tätä arvoituksellista lankakerää nyt lähtisin purkamaan, niin mahdollisesti suurin syy kokea alkujaan Aasia, vaihtoehtoinani Japani ja Korea, oli henkisesti sadomasokistinen haluni altistuttaa tietoisuuteni kovimmalle mahdollisimmalle kulttuurishokille, ja ehkä siinä sivussa luoda kontakteja Luoteis-Aasiaan, sillä paikallinen viihdetarjonta on jo vuosia kiinnostanut minua elokuva-ja tv-opintojeni kannalta. Kaipa halusin myös vähän osoittaa kapinamielistä hipsteröintiä hakiessani opiskelupaikkaa Daegusta, koska koin, että Soulin neonvalojen täyteiseen metropoliin pyrkisivät kaikki Suomesta lähtevät, jolloin koko lähtökohtainen tavoitteeni kansainvälisestä kielikylvystä vesittyisi etsiessäni tukea ja turvaa maanmiehistäni kuin lumimyrskyssä hapuileva keisaripingviini.

Voinen kiittää onnentähtiäni, sillä paikallinen kontaktihenkilöni otti roolinsa minun ja parin tanskalaisen tuutorina vakavasti, eikä ole kieltäytynyt auttamasta meitä kertaakaan. Tämä on vaihdellut usean opiskelijan kohdalla, mutta alkujaan on hyvä sanoa, että paikallinen kulttuuri panostaa avunantoon usein ilman avunpyyntöäkin, joten pohjoismaalaiselle introvertille tällainen luonteenpiirre on heti kättelyssä oma shokkinsa. Tämän avuliaan yhteyshenkilöni kautta saapumiseni Daeguun sujui varsin kivuttomasti, tosin paikallinen kansainvälisiä järjestelyjä hoitava toimisto tuntui ylikuormittuvan heti kättelyssä, kun monille vaihto-oppilaille syntyi väärinkäsityksiä kurssien opetuskielistä ja päällekkäin menevistä aikatauluista. Itsekin jouduin rustaamaan koko lukujärjestykseni uuteen uskoon, mutta tämä oli itsessään melko kivuton prosessi viimein käsittäessäni opintotoimiston byrokraattisen kirjon.

Kurssini koostuvat tällä hetkellä pitkälti Korean kieli-ja kulttuurikursseista. En pistä tätä kielinörttinä pahakseni, varsinkaan kun korea on kielenä yksi vaikeimmista ja vaativimmista oppia. Omaan alaani liittyen minulla on päällä media camera work -kurssi, jossa pääpainona on kameran teknillinen käyttö ja sen sovelluttaminen taiteellisiin tarkoitusperiin. Tämä on ainoa alani kurssi taiteellisiin aloihin paneutuvalla Daemyung-kampuksella, muita kurssejani varten olen pääasiallisella Keimyungin koulualue Seongseolla, jossa asuntolanikin sijaitsee.

Ammattikorkeakouluun tottuneena yliopisto on oma maailmansa. Käytännön harjoitteluni Mediapoliksen kameroiden, valojen ja äänittimien teknopornomaailmassa on vaihtunut kokeisiin pänttäämiseen ja teoreettisen aineiston muistamiseen. Media camera work -kurssiin toki kuuluu harjoitustyön tekeminen, mutta olen suoltamassa sitä Premieren kätköihin matkapuhelimeni kameran voimalla, eli tekemällä jotain, jolla olisin lentänyt Tamkin porteista Tohloppiin jo aikaa sitten. 
 
Mitä lähtisin siis sanomaan ajastani Daegussa? No, en voi katua tätä. Sairaalloinen uteliaisuuteni maailman kulttuureita kohtaan tuntuu täyttyvän joka päivä, ruoka on hyvää, enkä loppujen lopuksi koe kouluni suhteen niin suurta stressiä. Olen siis kutakuinkin täyttämässä ne kriteerit, jonka omalle vaihtoajalleni annoin. 
Kuvassa etualalla asuntola-alueen toimisto. Taustalla murto-osa opiskelijoiden asumuksista.


Haluan yhä huomauttaa, että ainakin media-alaa opiskelevien ja totta puhuen kuulemani mukaan useimpien vaihto-opiskelijoiden tulee varautua siihen, että täällä painopiste on kulttuurivaihdossa, eli paikallista kieltä ja historiaa tulee taottua päähän muutaman niteen verran. Tämä tulee tarpeeseen viimeistään silloin kun ottaa ensiaskeleet Korean niemimaalle ja tajuaa, että näinkin nykyaikaisessa ja maailmaa usealla alalla johtavassa valtiossa englannin kielitaito on peruskansalaisella vielä lapsenkengissä, raha-automaatit harrastavat pienimuotoista rasismia muutamien niistä kieltäytyen vastaanottamasta ulkomaisia kortteja ja muutamat ravintolat eivät tarjoile yksin tuleville asiakkaille.
 
Jokaisen vaihtokokemus määräytyy oman preferenssin mukaan, mutta mikäli Aasia kiehtoo, haluaa turvallisen ympäristön ja mahdollisimman paljon Suomesta eroavan miljöön, Daegu on hieno 2,5 miljoonan asukkaan kaupunki vuorien suojassa, joka homogeenisesti yhtenäisestä väestökoostumuksesta huolimatta ottaa lämmöllä vastaan jopa kylmäverisen suomalaisen, vaikkei tämä samaa kieltä heidän kanssa puhuisikaan.
 


keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Virtual Writers´ Room -koulutukseen haetaan käsikirjoittajia!

Virtual Writers´ Room -hanke alkaa pian kouluttaa nuoria, vaikeassa työllistymistilanteessa olevia käsikirjoittajia. Koulutuksen pääpaino on ryhmäkirjoittamisessa ja Writers´ Room -työskentelyssä. Haku on auki 5.12. asti - katso tarkemmat hakuohjeet alta!




Hakijoiksi etsitään:
  • Jossakin 6Aika-kaupungissa asuvia/työskenteleviä (Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Espoo, Vantaa) 18-29 -vuotiaita käsikirjoittajia tai käsikirjoituskokemusta omaavia.
  • Ryhmätyökykyisiä ja sarjakerronnasta kiinnostuneita
  • Vaikeassa työllistymistilanteessa olevia (esim. työtön, freelancer, yrittäjä...)
  • Käsikirjoittajia joilla on mahdollisuus osallistua kontaktipäiviin, etäopetuspäiviin ja työskentelyyn virtuaalisessa writers´ roomissa
  • HUOM! Koulutukseen ei voida hyväksyä päätoimisia opiskelijoita
Vuoden 2019 koulutukseen hyväksytään kahdeksan käsikirjoittajaa. Koulutus alkaa tammikuussa 2019 ja päättyy joulukuussa 2019. Koulutuksen aikana on noin kymmenen lähiopetuspäivää ja noin kymmenen etäopetuspäivää. Tämän lisäksi ryhmät työskentelevät itsenäisesti virtuaalisessa writers´ roomissa (online-työkalut ja -ympäristöt).

Hankkeessa järjestetään myös Master Class -tapahtumia, joissa nostetaan esille sarja- ja ryhmäkirjoittamisen ajankohtaisia teemoja. Tapahtumissa kohtaavat käsikirjoittajat, tuotantoyhtiöt, rahoittajat ja alan oppilaitokset. 

Virtual Writers´ Room on Metropolian ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhteinen ESR-hanke, jonka rahoittavana viranomaisena toimii Hämeen ELY-keskus. Yhteistyökumppaneina toimivat Yle Draama sekä Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry.

Hakuohjeet:Toimita hakemus 5.12.2018 klo 10 mennessä osoitteeseen virtualwritersroom(at)gmail.com 

Hakemuksen täytyy sisältää alla olevat tehtävät 1, 2 ja 3 liitettynä yhteen pdf-tiedostoon, joka on nimetty tyyliin ”OmaNimi_WVR2018.pdf”.

Tehtävä 1: Motivaatiokirje ja yhteystiedot (max. 1 A4-sivu, fontti 12, riviväli 1,5).
Kirjoita vapaamuotoisesti: Mikä on työllisyystilanteesi tällä hetkellä (työtön, ”pätkätöissä”, freelancer, yrittäjä tms.?) Miksi juuri sinä olisit oikea ihminen osallistumaan sarja- ja ryhmäkirjoittamisen koulutukseen? Mitä sarjoja katsot? Millaisissa työryhmissä olet aiemmin toiminut? Yhteystiedot: Nimi, postiosoite, puhelinnumero, sähköpostiosoite

Tehtävä 2: CV + kuva (max. 1 A4-sivu, fontti 12, riviväli 1,5)
Lyhyt elämäkerta, josta ilmenee syntymäaika, elämänkokemus, työkokemus, kokemus käsikirjoittamisesta ja opinnot eri aloilta. Liitä mukaan myös oma kuva.

Tehtävä 3: Ennakkotehtävä (max. 1 A4-sivu, fontti 12, riviväli 1,5)
Kirjoita itsellesi tutusta yhteisöstä, jonka tunnet läpikotaisin. Kuvaile yhteisöä ja sitä ympäröivää maailmaa lyhyesti. Nosta yhteisöstä esiin yksi mielenkiintoinen ja kiehtova henkilö, josta kerrot tarkemmin.

Tallenna tehtävät 1, 2 ja 3 liitettynä yhteen pdf-tiedostoon, jonka nimeät tyyliin
”OmaNimi_VWR2018.pdf” ja palauta pdf-tiedosto osoitteeseen virtualwritersroom(at)gmail.com

Hakijoiden pitää valmistautua haastatteluun joulukuussa 2018. Haastatteluajat sovitaan jokaisen hakijan kanssa erikseen ja ne pyritään järjestämään etäyhteyden avulla. Hyväksytyille ilmoitetaan koulutuksen aloituksesta viimeistään tammikuun alussa 2019.


Lisätietoja:  
Projektipäällikkö Timo Lehti timo.h.lehti@metropolia.fi
Lehtori Teppo Nuutinen teppo.nuutinen@tamk.fi

 


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Keikkatyö-seminaari ke 14.11. klo 12-15

Keikkatyö – Miten työtä tehdään tulevaisuudessa?
Mediapoliksen KINO-audiotoriossa
Ilmoittautuminen 12.11. mennessä: https://lomake.tamk.fi/v3/lomakkeet/27275/lomake.html

Seminaarissa Marjaana Toiminen MindMill Networkista väläyttää näkymiä tulevaisuuden uuden työn maailmaan ja sen luomiin mahdollisuuksiin. Työn muodot muuttuvat. Tuleeko keikkatyöstä uusi normaali? Millaisia valmiuksia se edellyttää tulevaisuuden työntekijöiltä?

TAMKin ja Tredun Co-Studio -hankkeessa kokeiltiin keikkatyötä osana opiskelijoiden työharjoittelua ja oppimista. Seminaarissa keskustellaan media-alan keikkatyöläisten nykytilasta, tulevaisuudesta ja työhyvinvoinnista sekä jaetaan hankkeessa saatuja kokemuksia keikkatyöstä ja kevytyrittäjyydestä.

OHJELMA
11.45 Kahvitarjoilu
12.00 Avaus ja hankkeen esittely, Anneli Karppinen, projektipäällikkö Co-Studio -hanke
12.15 – 13.15 Tulevaisuuden työ – muotoja, toimintamalleja ja osaamistarpeita, Marjaana Toiminen, Senior Advisor, Co-Founder MindMill Network
13.20 – 13.40 Media-alan freelancereiden työhyvinvointikyselyn tuloksia, Ninni Pääkkönen, opiskelija TAMK, Media-ala
13.45 – 14.00 Co-Studio-hankkeen tulokset: Keikkakioski -harjoittelukonsepti
14.00 – 14.15 Opiskelijoiden kokemuksia keikkatyön tekemisestä ja kevytyrittäjyydestä
14.15 – 14.30 Co-Studio-hankkeen tulokset: Media-alan työttömien valmennuskokeilu yhteistyössä Työvoimapalveluiden kanssa, Emma Ketonen, YAMK-tutkinto-opiskelija, TAMK
14.30 – 14.40 Alumnin puheenvuoro
14.40 – 14.50 Yleisökeskustelua
14.50 – 15.00 Tulevaisuuden suunnitelmia ja loppusanat, Anneli Karppinen

Ks. myös:
Co-Studiosta: www.co-studio.fi