maanantai 21. marraskuuta 2011

Opiskelijaelokuvia ja taitavaa aluepolitiikkaa


Münchenin elokuvakoulu.
Koulumme oli ensimmäistä kertaa kutsuttuna mukana Münchenin kansainvälisillä elokuvajuhlilla, jossa kilpailuelokuvia oli valittu ympäri maailmaa ainoastaan 26. Aika kovassa porukassa siis olimme.

MUUTOS MEITÄ JOHTAA, Jan Sandhun ja Ville Hakosen lopputyöelokuva sijoittui tarinaltaan ajankohtaan, jossa Suomessa oltiin siirtymässä mustavalkoisten tv-lähetysten aikakaudesta värilähetyksiin. Muutoksen väliinputoajaksi joutuu lotto-arvontojen supersuosittu  virallinen tarkkailija Honkonen, jonka avausrepliikki "hyvää iltaa" on kaikkien jumaloima. Honkosen tulevaisuuden kannalta hänellä on kuitenkin harmillinen ominaisuus: hän on totaalisen harmaa mies.

Kaikkien meidän yhteisesti tunnistama pelkohan on, että jonain päivänä sitä lahjakkuutta, jolla olemme itsemme luoneet ei enää tarvitakaan uusien tuulien puhaltaessa ylitsemme.

Münchenin festivaali tarjosi elokuvan ohjaajalle matkat ja majoituksen, sekä ohjaavalle opettajalle majoituksen. Kokonaisuutena muutenkin festivaali oli erinomaisesti järjestetty, vieraista pidettiin hyvä huoli ja esitykset oli taitavasti opiskelijaelämä huomioonottaen sijoitettu alkamaan vasta ip klo 14.30. Viimeinen esityssarja alkoi klo 22.00. 

Elokuvien taso oli kova, niin kuin odottaa saattoi. Ei voi sanoa, että yhdessäkään näytöksessä olisi pitkästynyt.

Münchenin elokuvakoulu oli juuri siirtynyt fasiliteeteiltaan mahtaviin tiloihin pelkästään elokuvakoulua varten rakennettuun, näyttävään golossiin keskelle kaupunkia. Bavarian osavaltio katsoi, että laadukas, maailmanluokan elokuvakoulu näyttävine rakennuksineen on osaltaan oivallista alueen markkinointia. Paikalliset yritykset,  Bavarian elokuvarahasto ja mm. ARRI olivat mukana tukemassa koulun toimintaa koekäyttäen ja lahjoittaen koululle uuden uutta kalustoa. Kaksi suurta auditoriota ja elokuva-alan kirjasto olivat myös yleisön käytössä. Opetustilat ja arkkitehtuuri oli suunniteltu alusta pitäen kestämään ajan hammasta ja monikäyttöisyyttä. Alakerrassa oli suuri elokuvastudio ja kaksi tv-studiota. Toisessa tv-studiossa ARRI testasi uutta led-teknologiaansa.

Ainutlaatuisen koulutuksen yhdistäminen alueen markkinointiin oli jotain sellaista, josta meidän tulisi ottaa oppia myös täällä Suomessa.

Koulumme elokuva sai mukavan vastaanoton. Jokaisen elokuvan jälkeen oli Q&A, jonka meidän puoleltamme hoiti sujuvalla englannilla elokuvan lavastajana toiminut Salla Lehtikangas.

Tällaiseen porukkaanhan meidän pitääkin pyrkiä omilla tuotteillamme. Kiertoajelut ARRIn tehtaalla ja Bavarian elokuvastudioilla antoivat perspektiiviä siitä millaisesta teollisuudesta oli kysymys koko Saksan ja maailman mittakaavassa. Mitähän vastaavaa me keksittäisiin täällä Tampereella?

Elokuvamme ei ehkä ollut tällä kertaa voittoisa mutta jo pääsy arvokkaaseen joukkoon oli saavutus sinänsä.

Teksti ja kuva: Arto Koskinen

0 comments: